Onko suomi plutokraattinen meritokratia vai meritokraattinen plutokratia?

Sitä ei voida kiistää että Suomi on tasavalta ja edustuksellinen demokratia, mutta minkä tyyppinen demokratia Suomi on? Mediassa esiintyy kaksi sanaa "meritokratia" ja "plutokratia" joita käytetään kuvaamaan sitä minkä laatuista suomalainen demokratia on. Monet eivät kuitenkaan ole tuttuja näiden sanojen kanssa ja nämä sivistyssanat ovat useimmalle arkipäivän pulliaiselle täyttä hepreaa ja siansaksaa. Siksi haluan valistaa.

Eli useammin käytetty meritokratia on yhteiskunnallinen valtajärjestelmä, joka perustuu yksilöiden lahjakkuuteen ja ansioihin, meriitteihin.

Tehokkuudella ja oikeudenmukaisuudella perusteltu meritokratia perustuu ideaaliin ajatukseen mahdollisuuksien tasa-arvosta eli siihen, että jokaiselle on annettava samat mahdollisuudet saavuttaa potentiaalinsa. Tämä johtaa meritokratian ihanteessa yksilöiden välillä avoimeen darvinistiseen kilpailuun, jonka voittajat kuuluu palkita. Samalla meritokratia johtaa lopputuloksen epäsuhtaisuuteen ja yhteiskunnallisiin eroihin, sillä yksilöiden välillä on eroja lahjakkuudessa ja motivaatiossa. Huipulle noussut ryhmä muodostaa meritokraattiseen yhteiskuntaan oman eliittiluokan, ns. ansioituneiden aristokratian. Meritokatiassa ihmiset myös tuppaavat ajattelemaan, että "rikkaat ovat ansioillaan ansainneet rehdisti vaurautensa oikeudenmukaisesti koska he ovat rikaita ja siksi he ovat rikkaita," mutta tutkijat pitävät tällaista ajattelua kongitiivisena vinoumana jolla ei tutkimusten perusteella ole tieteellistä pohjaa sillä ihmisten vaurastumista ohjaa ennemmin sattuma kuin kyvyt ja taidot.

Harvemmin käytetty plutokratia on sitten puolestaan sellainen poliittinen järjestelmä, jossa kansalaisten yhteiskunnallisen vaikutusvallan pohjana on yksilön varallisuus. Tällaisessa valtiomuodossa valta jakautuu ihmisten omaisuuden määrän ja yleisen kunnioituksen perusteella ja sitä kutsutaankin siksi joskus rahan vallaksi. Plutokratiassa vauras eliitti pyrkii vaikuttamaan politiikkaan niin että päätökset olisivat heille edullisia niin että raha tulee voimakkaammin rahan luo. Tämän vuoksi plutokratiassa kansalaisten tuloerot ovat yleensä suuria tulonsiirtojen jäädessä pieniksi. Taloudellinem epätasa-arvo kuitenkin painetaan useimmin villaisella ja sitä perustellaan sillä että rikkaita tarvitaan työllistämään köyhiä jolloin varallisuus ropisee murusina hierarkiassa alas päinvaluma efektin esittämän mallin mukaisesti esimerkiksi rikkaiden kuluttaessa rahansa tuotteisiin, joita köyhät valmistavat halvalal. Taloustieteilijät ovat kuitenkin huomauttaneet ettei tällaista idealistista valuma efektiä ole olemassa todellisuudessa ja raha pysyy mielellään rahan luona ja esimerkiksi IMF:n 150 maata käsittäneen tutkimuksen mukaan alaspäin valuminen ei pidä paikkaansa sillä 20 %:n suurituloisimpien osuuden tulojen kasvatus yhdellä prosentilla hidastaa talouskasvua 0,1 prosentilla ja 20 %:n pienituloisimpien osuuden tulojen kasvatus yhdellä prosentilla kiihdyttää talouskasvua 0,4 prosentilla.