Mistä voisin tietää jos minulla olisi paranoidi skitsofrenia?
Kysyn nimenomaan itse tämän kokeneiden näkemystä, oli se sitten sairastavana, omaisena, muuna läheisenä tai hoitoon osallistuneena. Ei tv- sarjojen, leffojen tms. perusteella "tietävänä".
Kiitos.
Kommentit (26)
Kiitos :)
Olisivatko ne kuvitelmat jotenkin ihan kaistapäisiä? Vai voisivatko ne olla sellaisia että ne periaatteessa voisivat olla totta?
Useinhan ihmiset kuvittelevat, että joku inhoaa heitä, jotkut ihmiset puhuvat heistä pahaa selän takana, että joku on mies on kunnon häntäheikki, oma vaimo pettää (mustasukkaisuus) jne. Näihin uskomuksiin ei välttämättä ole kuin siteeksi perusteita, mutta silti ihmiset uskovat niihin. Ovatko skitsofrenisen uskomukset aina ihan kummallisia niin että ne on helppo tunnistaa?
ap
Voi ne harhat olla ihan "mahdollisia" asioita, mutta myöskin ihan päättömiä. Joskus sairastava saattaa tajuta harhansa, mutta se ei auta asiaa.
Useinmiten potilas on sairaudentunnoton ennen hoitoon pääsyään. Vähän samaan tapaan, kuin ihminen unta nähdessään harvoin tajuaa uneksivansa vaikka uni olisi kuinka älytön. Ja samaan tapaan kuin esim. Painajaista nähdessä, ahdistus ja pelko ovat niin voimakkaita että ihminen ei kykene kyseenalaistamaan pelon aiheuttajan todellisuutta.
Olisiko niin että lieväoireisemmassa skitsofreniassa harhaluulot ovat tuollaisia "periaatteessa mahdollisia"-juttuja, ja kunnon psykoosissa sitten niitä ihan ufotarinoita?
ap
Minulla on paranoidinen skitsofrenia ja kun diagnoosin sain olin aivan sekaisin kuin seinäkello. Omituisia pelkoja, näin pelottavia ihmisiä, kävin ihmisiin kiinnikin kun luulin että hyökkäävät. Nyt kun on lääkitys pystyn elämään oireiden, lähinnä pelkojen, kanssa. Tunnistan mikä on totta ja mikä harhaa. Olen sairastanut 19 vuotta, välillä on hyviä, välillä huonompia jaksoja, mutta "seinäkellosekaisin" en ole ollut yli 10 vuoteen.
Oma entinen seurustelukumppani epäili ihan mahdollisia asioita, mytta myös omituisia. Mustasukkaisuus, mutta se todella meni välillä yli, eli näki sitä mitä omituisimmissa tilanteissa. Ajatteli tosiaan ihmisten haluavan hänelle pahaa, mutta osasi myös keksiä mitä ihmeellisempiä selityksiä ja "salajuonia", millä perusteli asioita.
Jälkikäteen ajateltuna olihan noita kaikenlaisia, mutta ei niitä helppo ollut huomata, kun ei osannut edes kuvitella että tuollaisesta voisi olla kyse. Jossain vaiheessa, vuosien varrella meni kuitenkin todella oudoksi koko homma. Eli paheni ajan saatossa. Alussa vain yksittäisiä omituisuuksia, mustasukkaisuus jne oli aina läsnä.
Enemmän tuo taitaa olla sitä, että ne kuvitelmat ovat jotain ihan ufoa. Voi vaikka uskoa, että joku salainen agentti seuraa tms. Voi kuulla ääni ja näköharhoja yms.
Paranoidi skitsofrenia http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=nix00191
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 06:07"]
Minulla on paranoidinen skitsofrenia ja kun diagnoosin sain olin aivan sekaisin kuin seinäkello. Omituisia pelkoja, näin pelottavia ihmisiä, kävin ihmisiin kiinnikin kun luulin että hyökkäävät. Nyt kun on lääkitys pystyn elämään oireiden, lähinnä pelkojen, kanssa. Tunnistan mikä on totta ja mikä harhaa. Olen sairastanut 19 vuotta, välillä on hyviä, välillä huonompia jaksoja, mutta "seinäkellosekaisin" en ole ollut yli 10 vuoteen.
[/quote]
Voi ajatuksen juoksu taas kun en vastannut oikein kysymykseen. Skitsofrenia voi olla niin erilaista eri ihmisillä. Tunsin tyypin, joka koko ajan tiesi harhat harhoiksi, jolla kuitenkin oli diagnoosina skitsofrenia. Vähän niin kuin minä nyt tiedän lääkityksen kanssa, mutta hänellä ei silloin ollut edes lääkitystä. Muistelen, että näki esimerkiksi tumman ihmishahmon ja joku seurasi häntä . Ei ollut mitään hirvittävän kaistapäistä ufojuttua tms.
-7
Ei tarvii olla mitään ufo-juttuja...
Mun ex kuvitteliettä paneskelen sen kaverin kanssa ja että joku käy meidän kotona siirtelemässä tavaroita..tai että poliisi kuuntelee puhelinta ja seuraa nettiä...
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 06:08"]Enemmän tuo taitaa olla sitä, että ne kuvitelmat ovat jotain ihan ufoa. Voi vaikka uskoa, että joku salainen agentti seuraa tms. Voi kuulla ääni ja näköharhoja yms.
Paranoidi skitsofrenia http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=nix00191
[/quote]
Tuota voi olla hyvin eri asteista. Tuntemallani henkilöllä näkyy lähinnä niin, että on vankkumaton usko siihen että viranomaiset tekee kiusaa ja kummittelee yhdessä.
[quote author="Anonyymi nihilisti" time="01.06.2015 klo 08:46"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 06:08"]Enemmän tuo taitaa olla sitä, että ne kuvitelmat ovat jotain ihan ufoa. Voi vaikka uskoa, että joku salainen agentti seuraa tms. Voi kuulla ääni ja näköharhoja yms.
Paranoidi skitsofrenia http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=nix00191
[/quote]
Tuota voi olla hyvin eri asteista. Tuntemallani henkilöllä näkyy lähinnä niin, että on vankkumaton usko siihen että viranomaiset tekee kiusaa ja kummittelee yhdessä.
[/quote]
Ei hyvää päivää, juonittelee. Samat näppäimet molemmissa. :D
Niin kauan kuin kuin osaa ja pystyy kysymään itseltään onko mielenterveys kunnossa, se myös on kunnossa. Näin yksinkertaistettuna.
No jos alkaa kuvitella että joku salakuuntelee puheluita niin kyllä viimeistään silloin on aika hakea apua. Liittäisin sen skitsofreniaan, mutta kai sellainen voi liittyä myös johonkin muuhun mielenterveyshäiriöön.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 14:30"]Niin kauan kuin kuin osaa ja pystyy kysymään itseltään onko mielenterveys kunnossa, se myös on kunnossa. Näin yksinkertaistettuna.
[/quote]
Tuota kyllä moni itse tajuaa että mielenterveys ei ole enää kunnossa. Kyllä sitä osaa itsekin aiheesta epäillä. Tietenkin osa mielenterveysongelmaisista ei hahmota tilaansa, vaan oman elämän ongelmat johtuvat heidän mielestään salaliitoista, vainoohista jne.
On sellaisia psykooseja, että kuvittelee ja aistii päättömyyksiä, ja tajuaa nämä harhoiksi. Mutta toisessa tilanteessa voi ottaa kaikki harhat todesta. Joistakin psykooseista ei jälkikäteen muista mitään, usein muistaa pätkiä tai tapahtumia sieltä täältä.
Kaikkein pelottavin on se tila, kun tajuaa olevansa psykoosin reunalla, eikä pysty estämään mielen hajoamista.
Ap, voi olla että tietäisit, tai sitten et.
Puhun omasta kokemuksesta.
Kirjoitan diagnosoidun paranoidin skitsofreenikon ex-puolisona.
Exäni oli sellainen, että pystyi elämään ja käymään vaativissa asiantuntijatöissä ilman mitään lääkitystä. Näin silti vaikka hänellä oli ajoittain näin ulkoa katsoen varsin voimakkaitakin paranoidisia pelkoja. Hän nimittäin kyllä tiesi, mitä pelkoja muut ihmiset pitävät hulluina, eikä paljastanut muille näitä ettei joutuisi hoitoon. Minulle paljasti usein mutta esim. töissä ei koskaan. Hänestä nimittäin varsinkin psykiatrit ja lääkärit olivat salaliitossa ihmisiä vastaan, joten niitä pitää välttää viimeiseen asti, ja lääkkeet on myrkkyjä.
Esimerkkejä eksäni harhoista. Silloin kun meni hyvin, kyseessä oli vain vähän ylidramaattinen tavallisten sinänsä mahdollisten asioiden pelkääminen, esim. jos oli uutisia talouslamasta, mies saattoi alkaa kuvitella itseään tulevaisuuteen jossa työt on mennyt, hyvinvointiyhteiskunta on romahtanut, ja hänen pitää yrittää pärjätä luonnon antimilla ja hän kuolee nälkään. Tai uutiset sodista saattoivat tuoda miehelle hirvittäviä ihan kohta tulevan sodan pelkoja ja kerran alkoi jo suunnitella ostavansa jonkun maaluolan, jonne keräisi vuosiksi tarpeelliset säilykkeet ja muut elintarpeet että sinne voi vetäytyä suojaan kriisin tullen.
Sitten ne pahemmat harhat, joista hän ei puhunut kuin minulle. Mies oli uskovainen ja siis piti yliluonnollista ja henkimaailmaa todellisena. Joskus alkoi esim. pelätä laitumella olevia naapurin lehmiä, että niissä on pahoja henkiä. Hänestä ne näyttivät pahantahtoisilta ja hyökkääviltä. Joskus pelkäsi iltaisin keinussa keinuvia lapsia, koska hän oli varma ettei kyseessä ollut luonnollinen lapsi vaan henkilapsi, kummitus. Kerran mies alkoi ilman erityistä syytä pelätä minua, kokea että minusta lähtee "outoja energioita", ja pakeni kotoamme viikoksi, ja palattuaan sanoi että oli ollut varma että olen noita. Muslimitaustaisia maahanmuuttajia mies usein pelkäsi hysteerisesti ja uskoi että niillä on aikomus tappaa hänet. Logiikka meni jotenkin niin että koska hän on vakavissaan kristitty, ja muslimit on vääräuskoisia, niin paholainen käyttää vääräuskoisia muslimeja palvelijoinaan vahingoittaakseen Jumalalle uskollisia kristittyjä.
Minulla on diagnisoitu harhaluuloisuushäiriö, jossa ainoana oireena on, että alitajuisesti kuvittelen että joku viranomainen kuuntelee puheluitani ja on kiinnostunut minusta. Minua ystävät ja läheiset pitää selvääkin selväjärkisempänä ja olen haastavassa työssä ja ihmiset hämmästelevät miten minulla voi olla sellaisia ajatuksia, kun se ei näy minusta ulospäin mitenkään. En ole koskaan ollut psykoosissa ja syön hyvin pientä annosta lääkettä vaivaan. Käyn epäsäännöllisen säännöllisesti juttelemassa terapeutin kanssa aina kun tunnen tarvetta. Nämä diagnoosit ovat hankalia tehdä kun samanlainen oireilu voi viitata erilaisiin mielenterveyshäiriöihin.Minulla vaiva on ollut jokapäiväistä jo 17 vuotta, eikä kukaan tietäisi, jos en puhuisi ongelmasta avoimesti. Jos epäilee mielenterveyttään, kannattaa hyvissä ajoin käydä hakemassa apua ja keskustelemassa ongelmastaan.
Voiko joskus tajuta vasta jälkikäteen olleensa lähellä jotain todellista mielenhäiriötä, esimerkiksi että on ollut harhoja? Eli ymmärtää vasta muutamien kuukausien tai vuosien jälkeen olleensa väsymyksen tai stressin seurauksena jo hyvin lähellä joutumista psykoosiin, mutta sitten onkin jollain ilveellä selvinnyt ilman apua ja lääkkeitä ja taaksepäin muistellessa huomaa että jotkut omat kokemukset ovat olleet kuviteltuja. Kellään kokemusta?
Kuvittelisit asioita. Itsehän pitäisit niitä totena, mutta kaipa se vainoharha on järjellä ajateltuna vähän omituista itsestäkin. No, läheiset sen huomaa, mitä läheisempi, sen helpommin sen huomaa.