Kirjallisuustieteen opinnot yliopistossa?

up

Työkaveri opiskeli kirjallisuutta. Hirveästi lukemista ja hankala työllistyä.

Oli mielenkiintoista ja hyödyllistä, opiskelin avoimessa yliopistossa. Työllistymiseeni ei vaikuttanut, olin jo ennestään haluamassani ammatissa.

Melko työlästä, mutta kivaa. Viiden opintopisteen kurssin aineistona oli yleensä kymmenen kaunokirjallista kokonaisteosta ja yksi tietokirja (jos siis tenttimään meni). Joskus harvoin joistakin kursseista järkättiin luennot, ja ne olivat kivoja ja antoisia.

Vaikutti merkittävästi työllistymiseen, koska olen äikän ope.

Ihan ok, mutta paljon oli luettavaa. Pääaineeni oli suomen kieli, ja kirjallisuus oli sivuaineena. Olen äikän ope, joten kirjallisuus oli työllistymiseni kannalta pakollinen sivuaine.

Yksi tuttuni opiskeli alan tutkinnon ja on ollut valmistuttuaan töissä kulttuuritoimittajana (luki sivuaineena journalistiikkaa) sekä kustantamossa. Eli kun valitsee sivuaineensa fiksusti on saumaa työllistyä.

Ainakin ennen vanhaan oli kamalasti kirjoja tenteissä, yhtä opintopistettä kohti ainakin tusina eri kirjaa. Toisaalta kuulemma riitti kun selaili kirjat läpi ja tiesi suunnilleen, millaisia ne ovat. Pääaineena kirjallisuus taisi olla ainakin siihen aikaan ainoastaan kirjailijoiksi aikovilla, ainakin joku luennoitsija oli kirjailija.

Opiskelin perusopinnot muutama vuosi sitten kesällä avoimessa, se kun oli ollut pitkään haaveena. Töissä olen ihan muulla alalla.

Opinnoissa pitää lukea todella paljon, mutta minulle se oli mieluista ja palautti pitkään kadoksissa olleen lukuinnon.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin perusopinnot muutama vuosi sitten kesällä avoimessa, se kun oli ollut pitkään haaveena. Töissä olen ihan muulla alalla.

Opinnoissa pitää lukea todella paljon, mutta minulle se oli mieluista ja palautti pitkään kadoksissa olleen lukuinnon.

Minulla kävi lukuinnon kanssa just toisinpäin. Ei olisi millään houkuttanut tarttua puiseviin klassikoihin, enkä sitten tullut lukeneeksi mitään muutakaan, kun koko ajan takaraivossa jyskytti, että PITÄISI lukea niitä tenttiin tulevia. Lisäksi aivot menivät sellaiselle vaihteelle, ettei mitään pystynyt lukemaan analysoimatta.

Olen nyt vasta valmistumisen jälkeen pystynyt viihtymään kirjojen parissa. 😅 Ja luen vain kevyitä kirjoja. Raskaampaan teokseen tarttuminen tuo heti mieleen nuo opiskeluajat ja lukeminen pakkopullaistuu. Esim. Juha Nurmen Niemeä en ole pystynyt lukemaan vieläkään kokonaan, vaikka ei siinä itse kirjassa mitään vikaa ole.

Tarina menee pilalle kun sitä tarkastelee teorioiden läpi.