Huomenna keisarileikkaus

Se on aika jännä kokemus kun itse voi katsoa monitorista sitä kun lääkärit avaa vatsasi ja ottaa vauvan sielä ulos.

Luonnollista, että leikkausta jännittää. Kipua ei kuitenkaan tarvitse pelätä, antavat kipulääkettä yleensä leikkurissa suoneen ja pyydettäessä saa kyllä lisää.

Vauva kuitenkin syntyy hyvillä viikoilla, tuskin tarvitsee hänenkään vointinsa puolesta pelätä. Ja hän pääsee heti hoitoon, jos jotain olisikin. Tuleeko miehesi mukaan?

Onnea matkaan, huomenna sinulla on pikkuinen käärö käsivarrellasi.

No ei sinne leikkaus saliin saa mennä katsomaan kukaan, ei edes mies.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:57"]Se on aika jännä kokemus kun itse voi katsoa monitorista sitä kun lääkärit avaa vatsasi ja ottaa vauvan sielä ulos.
[/quote]

Ai kamala :s musta ei olis tohon... Onneks synnytin alateitse

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:01"]

No ei sinne leikkaus saliin saa mennä katsomaan kukaan, ei edes mies.

[/quote]

Kyllä keisarinleikkaukseen (jos ei ole hätäsektio) pääsee mies mukaan.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:00"]Luonnollista, että leikkausta jännittää. Kipua ei kuitenkaan tarvitse pelätä, antavat kipulääkettä yleensä leikkurissa suoneen ja pyydettäessä saa kyllä lisää.

Vauva kuitenkin syntyy hyvillä viikoilla, tuskin tarvitsee hänenkään vointinsa puolesta pelätä. Ja hän pääsee heti hoitoon, jos jotain olisikin. Tuleeko miehesi mukaan?

Onnea matkaan, huomenna sinulla on pikkuinen käärö käsivarrellasi.

 
[/quote]

Tulee mies totta kai mukaan.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:15"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:00"]Luonnollista, että leikkausta jännittää. Kipua ei kuitenkaan tarvitse pelätä, antavat kipulääkettä yleensä leikkurissa suoneen ja pyydettäessä saa kyllä lisää.

Vauva kuitenkin syntyy hyvillä viikoilla, tuskin tarvitsee hänenkään vointinsa puolesta pelätä. Ja hän pääsee heti hoitoon, jos jotain olisikin. Tuleeko miehesi mukaan?

Onnea matkaan, huomenna sinulla on pikkuinen käärö käsivarrellasi.

 
[/quote]

Tulee mies totta kai mukaan.
[/quote]

Ja kiitos onnitteluista!

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:57"]Se on aika jännä kokemus kun itse voi katsoa monitorista sitä kun lääkärit avaa vatsasi ja ottaa vauvan sielä ulos.
[/quote] en minä ainakaan kummallakaan kerralla saanut katsoa monitorista. Maidonnousun kanssa oli ongelmia. Olin aika kipeä molemmilla kerroilla, mutta se on yksilöllistä ja unohtuu nopeasti. Toivottavasti teillä perhehuone, että mies voi auttaa? Onnea ja tsemppiä!

Onnea kovasti etukäteen. Sinusta tulee huomenna äiti! 

Minulla on kokemusta kahdesta sectiosta.  Muistan vieläkin sen huikean tunteen kun minä ja mieheni käveltiin käsikädessä sairaalaan kuumana kesäaamuna ja tuntui että sydän palautuu onnensa.

Molemmilla kerroilla leikkaussalissa ollut ihana tunnelma. Kivunlievityksestä on huolehdittu hyvin. Ensin laitetaan epiduraali-katetri jälkikivun hoitoon. Leikkaus sitten spinaalissa. Ainut kurja asianollut, että heräämössä olen joutunut olemaan molemmilla kerroilla lähes neljä tuntia, kun spinaali on vaikuttanut niin pitkään (heräämöstä pääse pois vasta kun jalat toimii, ja voi nousta seisomaan.)

Epiduraali auttaa leikkauskipuun osastolla niin hyvin, ettei muita lääkkeitä tarvitse. Ja vauvan voi hoitaa itse. Ja kun voi. Pitää lapsen vierellä ja hoitaa itse maito nousee yhtä nopeasti kuin alatiesynnytyksen jälkeen (minulla kokemus myös yhdestä alatiesynnytyksestä.)

vielä kerran kovasti onnea!

Samaa sanon kuin edellä, kaksi suunniteltua sektiota kokeneena. Jännittäminen on ihan luonnollista. 37 vk on tosi hyvin. Tylsin vaihe on heräämässä odottelu, koska vauvaa ei saa sinne, mutta onhan isä hoitamassa. Saat hyvin kipulääkkeitä myöhemmin ja reseptit mukaan. Kaikki on kyllä vauvan saamisen arvoista! Huomenna tutustut uuteen ihmiseen, ihanaa!

Nro 10:n viestiä kommentoisin, että käytännöt näköjään vaihtelee vähän. Mulla takana kaksi sectiota myös ja molemmilla kerroilla maito nousi vasta viidentenä päivänä synnytyksestä (eikä kummankaan vauvan kohdalla onnistunut järin hyvin kun olivat tottuneet vetämään isoja määriä pullosta heti synnyttyään...). Ekan sain heti viereen, tokan vasta kahden pvän päästä. Ja tämä on ehdottomasti asia, mistä pitäisi sectioäideille puhua enemmän ja enemmän esim kätilöiden pitäisi tsempata, ohjata ja neuvoa imetyksessä sectioäitejä erityisesti.

Eikä mua kummallakaan kerralla ole heräämössä pakotettu jaloilleni todellakaan! Jalkoja piti pystyä kyllä liikuttamaan maatessa.

Minulla kaksi sektiota takana (rv 38 molemmat). Muistan kuinka jännitin ekaa sektiota ihan hulluna, tuntui kummalliselta että maha aukaistaan ja sieltä otetaan ihminen, eikä edes nukuteta vaan on hereillä koko ajan. Oli kuitenkin ihana kokemus, koko ajan joku oli selittämässä mitä tekee ja mitä tapahtuu. Sillä pelkäsin alatiesynnytystä paljon enemmän, eikä sektiossa revennyt alapää ja jälkivuotokin oli niukkaa. Kipulääkkeet hyvät, joten varsinaista kipua ei ollut sektion jälkeen. Tosin olin flunssassa molempien sektioiden aikaan ja yskiessä se sattui vatsaan todella ikävästi, se oli inhoittava tunne.

Molemmissa sektioissa maito nousi vasta 5-6 päivän jälkeen vaikka vauvat oli vieressä yötä päivää ja kuinka yritin (vitutti se hoitajien yli-innokkuus/pakottaminen imettämistä kohtaan vaikka toisen vauvan kohdalla tiesin että jos käy samalla tavalla kuin esikoisen kanssa niin maito tulee vasta kotona, ens kerralla vedän varmaan kuonoon jotain jos yrittää tulla sössöttään imettämisestä tuskin se kolmannellakaan kerralla aiemmin nousis, oli suoraan sanottuna tosi herkillä tämän imetysasian kanssa, kun halusin imettää ja ei vaan tule (vaikka öisin hoitajat kävi useita kertoja yölläkin että nyt olisi se imetysaika ja vauva huutaa kurkkusuorana kun haluaa juotavaa ja ei vaan tule, sektiohan siihen vaikuttaa, onneks imetys lähti kotona käyntiin ja molempia imetin 1,5-vuoden ikään saakka).

Mutta huomenna sulla on tärkeä ja onnellinen päivä, paljon tsemppiä, hyvin se menee ja ihana tärkeä palkinto siellä on tulossa :)

Tulee ihan vauvakuume kun miettii näitä omia hetkiä ja miten ihana sellainen pieni olisi saada syliin..