Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia AINA elämäni muutokset (laihdutus, alkoholin käyttö) karisevat lähtöpisteeseen kun olen tietyssä seurassa. Joudun aloittamaan uudestaan.
28.01.2022 |
Tämän olen huomannut ja saa minut tympiintymään. Aivan kuin muuttuisin ihmisenä tai ajattelultani kun olen siinä yhdessä tietyssä seurassa, jossa syödään ja käytetään alkoholia runsaammin.
HIljalleen minustakin tulee sellainen: " No otetaan vaan, ollaanhan me tänään yhdessä, niin otetaan rennosti".
Esimeriksi olin hyvin aloittanut elämäntapamuutosprojektin jo toista viikkoa, ei tehnyt pahaa. Olin nämä viikot aivan itsekseni ja oli ihanaa keskittyä kaikenlaiseen hyvään ja tervehdyttävään tekemiseen.
Menin auttamaan kaveria sitten hänen kotiinsa, joka venyi usean päivän projektiksi. Siinä unohtui kolmen päivän jälkeen oltuani kaikki ne omat tavoitteeni, vähät välitin ja retkahdin sitten oikein kunnolla ottamaan alkoholia ja söin juuri päinvastaisesti kuin miten ruokavalioni olin suunnitellut.
Tämä on toistunut ennenkin. Nyt olen taas itsekseni ja tottakai tahdon jatkaa mutta joudun aloittamaan taas lähtöpisteestä.
Sopeudun aina vallitsevaan tilanteeseen ja olen seurassa "muiden joukossa". Eihän tämä kenenkään vika ole muuta kuin itseni mutta silti en vain enää näe motviaatiota siinä vaiheessa toimia kuin pitäisi vaan sulaudun porukan tapoihin, hauskaa on mutta terveydelle se ei tee hyvää, ei henkiselle eikä fyysiselle.
Kommentit (24)
Moni, jolla on alkon kanssa ongelmia, haluaa siihen kaverin kanssaan ottamaan. Se tekee juomisesta sallitumman, kun "kaverin kanssahan tässä nyt vähän otetaan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni, jolla on alkon kanssa ongelmia, haluaa siihen kaverin kanssaan ottamaan. Se tekee juomisesta sallitumman, kun "kaverin kanssahan tässä nyt vähän otetaan"
Totta.
En missään nimessä haluaisi edesauttaa tuollaista vahingollista toimintaa. On todella rasittavaa, että kun teen tietyn päätöksen, niin se menee nurin jostain syystä kun olen väärässä paikassa.
En ymmärrä mikä siihen johtaa. Ehkä se kun menen sinne, siellä on todella paljon töitä, joissa autan. Tunnelma on jo hieman raskas tai stressaava. Hiki hatussa yritän saada hänen asioitaan järjestykseen ja hän sitten tulee töistä, istuu, syö ja illalla avaa tölkin. Ehkä siinä vaiheessa olen itse jo uupunut enkä jaksa kannatella kun tuota jatkuu useamman päivän. Ajattelen, että minunkin pitää tässä rentoutua ja sitten se johtaa siihen, että kohta yhdessä juodaan ja kuunnellaan retrotuntia radiosta. Siitä se etenee, taas syvissä vesissä molemmat. En jaksa kannatella siinä vaiheessa kaikkea. Eli itseäni ja omia muutoksiani, kaverin auttamista ja sitä ilmapiiriä ja katsella kun itse juo.
Ehkä minun ei tulisi edes auttaa, taidan tehdä vain hallaa. En sitä ilmaiseksi tee mutta oikeastaan rahalla ei niin väliä kun se johtaa sitten kuitenkin tuohon vahingolliseen toimintaan. Rikon siinä vain itseni ja lisäksi kaverikin pääsee liian "helpolla" ja saa syyn olla järjestämästä asioitaan kun onhan hänellä minut.
Miellään autan mutta alkanut tuntumaan, että apunikin on vain suistumista allikkoon, molempien kannalta.
AP
Uusien ihmissuhteiden luominen on enemmän tai vähemmän raskasta ja vaikeaa. Vietät siis mieluummin aikaa ihmisen seurassa jonka seura ei tee sinulle hyvää, menet siitä mistä aita on matalin. Hirveän yleinen ongelma. Mua itteä joskus turhautti dokaavien kavereiden seura niin paljon että vedin kännit itsekin kun en muuten jaksanut sitä p*skan jauhamista ja hölmöilyä. Ei siihen muu auttanut kuin jättää nuo ihmiset taakseen vaikka hirvittikin että sitten jää ihan yksin. En jäänyt ja nykyään elämä kaikinpuolin niin paljon parempaa!
Tulikin mieleen, että tunnen oloni muutenkin joskus avuttomaksi ja ahdistuneeksi seurassaan.
Jälleen kerran yritin keskustella hänen kanssaan, että en kyllä voi tämän pidemmäksi jäädä koska en halua toista samanlaista viikonloppua enkä juoda lainkaan. Sanoin myös oman näkemykseni, että ahdistaa katsoa kuinka tuhoaa itseään viikottain enkä halua osallistua tai katsella sitä. Alkoi sitten puhumaan, että itsem.- suunnitelmista ja se vasta vetikin sanattomaksi. Välillä siis uhkaileekin itsem.halla ja joudun pitämään terapeuttisen hetken. Apua ei hae vaan jatkaa kuulemma hautaan asti.
En enää edes pysty kaikkea jäsentelemään päässäni, asiat menee ohi vaikka saisin minkälaista puhetta osakseni. En enää edes osaa oikein huomioida mitään vakavia asoita itseäni tai häntä kohtaan. Olen niin tottunut ja sanaton, samalla yritän kannatella ja olla vain läheinen ihminen. Pelottavaa mutta olen ihan liian sopeutunut huonolle käytökselle ja hyväksikäytölle.
AP
No kyllä sun täytyy pitää etäisyyttä tähän kaveriin kunnes elämänmuutoksesi on vakiintuneempi etkä enää ole niin altis lankeilemaan vanhoille tavoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusien ihmissuhteiden luominen on enemmän tai vähemmän raskasta ja vaikeaa. Vietät siis mieluummin aikaa ihmisen seurassa jonka seura ei tee sinulle hyvää, menet siitä mistä aita on matalin. Hirveän yleinen ongelma. Mua itteä joskus turhautti dokaavien kavereiden seura niin paljon että vedin kännit itsekin kun en muuten jaksanut sitä p*skan jauhamista ja hölmöilyä. Ei siihen muu auttanut kuin jättää nuo ihmiset taakseen vaikka hirvittikin että sitten jää ihan yksin. En jäänyt ja nykyään elämä kaikinpuolin niin paljon parempaa!
Sitä se on, uusien ihmissuhteiden luominen. Toisaalta tiedän, että voisin paremmin aivan muunlaisessa seurassa.
Tuokin on totta, että kun ei vain jaksa niitä älyttömyyksiä puheissaan niin on helpompi taantua myös sitten itsekin vähän ajatuksenkulussaan, yleensä alkoholi on keino siihen. Silloin on ainakin mukamas mukavaa.
En voi siis edes uskoa, että katselen tuollaista ja olen niin auttavainen. Minusta tuntuu, että minut on jopa manipuloitu, jotenkin pidetään hallinnassa. On niin outoa, että pienennän itseäni ja yritän auttaa - vaikka toinen ei edes ole vastaanottavainen, tai tahdo muutosta mutta minulta saa edes jonkinlaisen hallinnan tunteen elämästään.
Kyllä minun on päästettävä irti. Olen ennenkin kyllä poistanut kylmästi ihmisiä elämästäni kun olen tarpeeksi kauan kuunnellut todella epämiellyttäviä asioita. Esim juoruiluja ja sellaista nälvimistä kun toinen selkänsä kääntää. Olen siis vain liikkunut aivan vääränlaisessa porukassa.
Kyllä tälle täytyy tehdä muutos, pakko alkaa löytämään seuraa itselleen, joka on minun arvoistani ja vilpitöntä, ei tällaista ainaista mielettömyyttä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Tulikin mieleen, että tunnen oloni muutenkin joskus avuttomaksi ja ahdistuneeksi seurassaan.
Jälleen kerran yritin keskustella hänen kanssaan, että en kyllä voi tämän pidemmäksi jäädä koska en halua toista samanlaista viikonloppua enkä juoda lainkaan. Sanoin myös oman näkemykseni, että ahdistaa katsoa kuinka tuhoaa itseään viikottain enkä halua osallistua tai katsella sitä. Alkoi sitten puhumaan, että itsem.- suunnitelmista ja se vasta vetikin sanattomaksi. Välillä siis uhkaileekin itsem.halla ja joudun pitämään terapeuttisen hetken. Apua ei hae vaan jatkaa kuulemma hautaan asti.
En enää edes pysty kaikkea jäsentelemään päässäni, asiat menee ohi vaikka saisin minkälaista puhetta osakseni. En enää edes osaa oikein huomioida mitään vakavia asoita itseäni tai häntä kohtaan. Olen niin tottunut ja sanaton, samalla yritän kannatella ja olla vain läheinen ihminen. Pelottavaa mutta olen ihan liian sopeutunut huonolle käytökselle ja hyväksikäytölle.
AP
Sinä et ole vastuussa kaverisi elämästä. Etkä voi sitä muuttaa. Hänellä on oikeus tosiaan vaikka juoda itsensä hautaan jos hän haluaa. Joten lopeta nyt ainakin toisen muuttamisyritykset ja kotipsykologisointi.
Itsestäsi olet vastuussa. Jos sinusta tuntuu että et pysty olemaan ystävä tälle ilmeisesti masentuneelle ja sitä alkoholilla lääkitsevälle ihmiselle ilman että lankeat itse asioihin joita et halua, sinun täytyy pitää etäisyyttä. Mutta älä syytä siitä häntä. Hän on mikä on, se on asia mihin et voi vaikuttaa. Voit vaikuttaa vain itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono seura hyvät tavat turmelee. Näin sanotaan Raamatussa.
Se voi tuntua (huom. vain tuntua) helpommalta ratkoa toisten ongelmia ja pitää huolta toisista kuin parantaa itseään ja omaa elämäänsä. Et voi auttaa tuota ihmistä, auta itseäsi. Itsem urhalla uhkailu on muuten aivan sairaan törkeää kiristystä.
Hyvä kun kirjoitit ajatuksiasi tänne, nyt tekoja vaan! Meillä on vaan tää yksi elämä. Tsemppiä❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulikin mieleen, että tunnen oloni muutenkin joskus avuttomaksi ja ahdistuneeksi seurassaan.
Jälleen kerran yritin keskustella hänen kanssaan, että en kyllä voi tämän pidemmäksi jäädä koska en halua toista samanlaista viikonloppua enkä juoda lainkaan. Sanoin myös oman näkemykseni, että ahdistaa katsoa kuinka tuhoaa itseään viikottain enkä halua osallistua tai katsella sitä. Alkoi sitten puhumaan, että itsem.- suunnitelmista ja se vasta vetikin sanattomaksi. Välillä siis uhkaileekin itsem.halla ja joudun pitämään terapeuttisen hetken. Apua ei hae vaan jatkaa kuulemma hautaan asti.
En enää edes pysty kaikkea jäsentelemään päässäni, asiat menee ohi vaikka saisin minkälaista puhetta osakseni. En enää edes osaa oikein huomioida mitään vakavia asoita itseäni tai häntä kohtaan. Olen niin tottunut ja sanaton, samalla yritän kannatella ja olla vain läheinen ihminen. Pelottavaa mutta olen ihan liian sopeutunut huonolle käytökselle ja hyväksikäytölle.
AP
Sinä et ole vastuussa kaverisi elämästä. Etkä voi sitä muuttaa. Hänellä on oikeus tosiaan vaikka juoda itsensä hautaan jos hän haluaa. Joten lopeta nyt ainakin toisen muuttamisyritykset ja kotipsykologisointi.
Itsestäsi olet vastuussa. Jos sinusta tuntuu että et pysty olemaan ystävä tälle ilmeisesti masentuneelle ja sitä alkoholilla lääkitsevälle ihmiselle ilman että lankeat itse asioihin joita et halua, sinun täytyy pitää etäisyyttä. Mutta älä syytä siitä häntä. Hän on mikä on, se on asia mihin et voi vaikuttaa. Voit vaikuttaa vain itseesi.
Kyllä, tätä olen yrittänyt itselleni sanoa myös. Yritän asettaa rajoja ja olen useaan kertaan sanonutkin, että lähden kun olemme saaneet asian x valmiiksi. Kun siinä sitten ollaan, niin hiljalleen kuitenkin päätökset sortuvat. Tulee sellainen ristiriita. Toinen vakuuttelee, että kaikki ok, jäisit nyt. Otetaan vain vähän ja ollaan yhdessä, käydään huomenna siellä meidän lempi kahvilassa jne. Hiljalleen mutta varmasti olemmekin tekemässä kaikenlaista kivaa ja kohta se on jo se viinapullo.
En siis vain osaa pitää selkärankaa enkä voi tietenkään syyttää häntä, itsehän minä menen viettämään aikaani hänen kanssaan. On siinä välissä vakuutteluja ja pilivilinnojen maalaamista mutta tässä se pointtini juuri oikeastaan onkin, että minkä ihmeen takia ajaudun siihen tilanteeseen.
En yksinkertaisesti halua tällaista elämää jatkaa. Vastuu todella on minulla mutta pelkään kuitenkin jotain, kenties sitä, että tuntee minun pettäneen hänet. Typerää..
Pitäisi pysyä kovana, olla jopa hieman aggressiivinen siinä mielessä, että pidän sen pääni ja sanon tiukasti, että ei käy. Se minun täytyy opetella. Ei enää tuota seuraa, ehkä se tekee hyvää hänellekin jos olen poissa maisemista.
AP
Vierailija kirjoitti:
Se voi tuntua (huom. vain tuntua) helpommalta ratkoa toisten ongelmia ja pitää huolta toisista kuin parantaa itseään ja omaa elämäänsä. Et voi auttaa tuota ihmistä, auta itseäsi. Itsem urhalla uhkailu on muuten aivan sairaan törkeää kiristystä.
Hyvä kun kirjoitit ajatuksiasi tänne, nyt tekoja vaan! Meillä on vaan tää yksi elämä. Tsemppiä❤
Kiitos sinulle <3
Niin, ehkä se on kohdallani, että joko tai. Joko keskityn itseeni tai toisiin. En pysty siis pitämään koko palettia koossa. Minulle on helppoa kun saan olla yksin, tehdä omia päätöksiäni, pitää yllä tavotteitani, kirjata ylös ja seurata kehittymistäni. Se vie energiaa mutta se on kuitenkin myös voimaa antavaa.
Kun sitten alan siinä samalla nyt esimerkiksi juuri auttamaan kaveriani, annan sille paljon aikaani ja olen siinä hänen elämässään kiinni, niin unohdan nämä omat asiani. Jätän ne sivuun ja keskityn siihen hetkeen.
En siis pysty ainakaan tässä tapauksessa pitämään lankoja käsissäni. Onneksi saan kirjoittaa ja tämä on avannutkin paljon mielessä myllertäviä asioita itselleni selkeämmäksi mitä olen nyt kirjoittanut.
Minun tulisi valita aina oma hyvinvointi ensisijaisesti, tosiaan ottaa vastuu itsestäni kun tunnen ja tiedän, miten käy jos menen toisen ehdoilla. Opetus tämäkin. Miten vaan voisin kertoa tämän kaverille, pelkäänpä ettei ota kuuleviin korviinsa enkä halua tietenkään syytellä tai antaa edes sellaista kuvaa hänelle. Välitän hänestä ja aion kertoa tämän mahdollisimman neutraalisti mutta topakasti.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulikin mieleen, että tunnen oloni muutenkin joskus avuttomaksi ja ahdistuneeksi seurassaan.
Jälleen kerran yritin keskustella hänen kanssaan, että en kyllä voi tämän pidemmäksi jäädä koska en halua toista samanlaista viikonloppua enkä juoda lainkaan. Sanoin myös oman näkemykseni, että ahdistaa katsoa kuinka tuhoaa itseään viikottain enkä halua osallistua tai katsella sitä. Alkoi sitten puhumaan, että itsem.- suunnitelmista ja se vasta vetikin sanattomaksi. Välillä siis uhkaileekin itsem.halla ja joudun pitämään terapeuttisen hetken. Apua ei hae vaan jatkaa kuulemma hautaan asti.
En enää edes pysty kaikkea jäsentelemään päässäni, asiat menee ohi vaikka saisin minkälaista puhetta osakseni. En enää edes osaa oikein huomioida mitään vakavia asoita itseäni tai häntä kohtaan. Olen niin tottunut ja sanaton, samalla yritän kannatella ja olla vain läheinen ihminen. Pelottavaa mutta olen ihan liian sopeutunut huonolle käytökselle ja hyväksikäytölle.
AP
Sinä et ole vastuussa kaverisi elämästä. Etkä voi sitä muuttaa. Hänellä on oikeus tosiaan vaikka juoda itsensä hautaan jos hän haluaa. Joten lopeta nyt ainakin toisen muuttamisyritykset ja kotipsykologisointi.
Itsestäsi olet vastuussa. Jos sinusta tuntuu että et pysty olemaan ystävä tälle ilmeisesti masentuneelle ja sitä alkoholilla lääkitsevälle ihmiselle ilman että lankeat itse asioihin joita et halua, sinun täytyy pitää etäisyyttä. Mutta älä syytä siitä häntä. Hän on mikä on, se on asia mihin et voi vaikuttaa. Voit vaikuttaa vain itseesi.
Ap ei ole vastuussa ystävänsä elämästä mutta kyllä tuo ystäväkin selvästi yrittää antaa täyden vastuun manipuloiden läheistään. Selvästi ap tuntee syyllisyyttä tilanteestaan, joka onkin psykopaatin tarkoitus.
Minusta ap, sinun tulisi vetää poikki tämä homma heti. Ihminen, jonka kanssa vietät aikaasi, ei ole sinulle tai tuskin muillekaan läheisille ihmisille hyväksi. Ihmekös, että tunnet olosi ahdistuneeksi ja ristiriitaiseksi, sillä se on tarkoituskin. Lähde lopullisesti, ei tarvitse edes selitellä kaverillesi.
Huomasin saman ongelman joten yksinkertaisesti katosin siihen asti että sain projektini loppuun. Kun näin olisi pitänyt tehdä aina kun halusin kohentaa vointiani ja terveyttäni tajusin, että parasta on ottaa pysyvästi etäisyyttä. Tämä toimi jälleen kerran. Aloin nukkua paremmin ja terveyteni on kohentunut huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on aika sama miten asian tuollaiselle ihmiselle kertoo, uhriutuu/itkee/raivoaa joka tapauksessa kun tajuaa että sulle ihan _oikeasti_ riitti. Shokkinahan se tällaisille aina tulee. Seuraavaksi kun soittaa/viestittää, kerrot vaikka viestillä että olet yrittänyt auttaa ja tukea mutta olet pahoillasi, sullakin on rajasi. Varaudu tämän jälkeen aivan järkyttävään käytökseen (mm. itsemurhalla kiristäminen) ja sitten estot päälle vaan. Saatat ihmetellä jo parin päivän jälkeen välien katkaisemisesta, miksi et tehnyt sitä jo paljon aiemmin.
Ystävä sanoi kerran minulle kun oli tiukka paikka, että kaivoon ei tarvitse itse hypätä kaverin seuraksi.
Pystyy paremmin auttamaan kun on itse kunnossa.
Vaatii tiettyä etäisyyden ottamista.
Vierailija kirjoitti:
Se on aika sama miten asian tuollaiselle ihmiselle kertoo, uhriutuu/itkee/raivoaa joka tapauksessa kun tajuaa että sulle ihan _oikeasti_ riitti. Shokkinahan se tällaisille aina tulee. Seuraavaksi kun soittaa/viestittää, kerrot vaikka viestillä että olet yrittänyt auttaa ja tukea mutta olet pahoillasi, sullakin on rajasi. Varaudu tämän jälkeen aivan järkyttävään käytökseen (mm. itsemurhalla kiristäminen) ja sitten estot päälle vaan. Saatat ihmetellä jo parin päivän jälkeen välien katkaisemisesta, miksi et tehnyt sitä jo paljon aiemmin.
Kyllä, tätä pelkään,
Etenkin kun olen luvannut auttaa häntä kun tilanne sen vaatii. En oikeasti jaksaisi enempää ja tuntuu ,että olen lukossa tässä hommassa. Hän siis miespuolinen ystävä ja on siinä hieman muutakin mutta paria meistä ei koskaan tule. Olemme vain yhdessä kokeneet ja eläneet, kuitenkin tunteita muodostunut ja toisiimme kiintyneet. Olen kuitenkin ns. nalkissa koska olen ystävä ja jollain tapaa kiitollisuudenvelassa tai vastuuntuntoinen. Samalla toivon, että löytäisi ihmisen, jonka kanssa voisi rakentaa tulevaisuutta, olla parisuhteessa. Minä en meinaan jaksa olla se läheisin ihminen ja pelkään tosiaan, että sieltä tulee aika törkyä tekstiä ja suoranaista inhoa. Tai sitten pitää minua petturina, mitälie.
Pitäisi kyllä kysyä itseltään, miksi pelkään. Mitä väliä sillä edes on koska kuitenkaan muuta vaihtoehtoa ei ole jos haluan ikävästä kierteestä pois.
AP
Ap, vois kuvitella että ois hyvä jos karsii elämästään sen seuran jolla on tuollainen vaikutus. Miksi et ole jo tehnyt niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on aika sama miten asian tuollaiselle ihmiselle kertoo, uhriutuu/itkee/raivoaa joka tapauksessa kun tajuaa että sulle ihan _oikeasti_ riitti. Shokkinahan se tällaisille aina tulee. Seuraavaksi kun soittaa/viestittää, kerrot vaikka viestillä että olet yrittänyt auttaa ja tukea mutta olet pahoillasi, sullakin on rajasi. Varaudu tämän jälkeen aivan järkyttävään käytökseen (mm. itsemurhalla kiristäminen) ja sitten estot päälle vaan. Saatat ihmetellä jo parin päivän jälkeen välien katkaisemisesta, miksi et tehnyt sitä jo paljon aiemmin.
Kyllä, tätä pelkään,
Etenkin kun olen luvannut auttaa häntä kun tilanne sen vaatii. En oikeasti jaksaisi enempää ja tuntuu ,että olen lukossa tässä hommassa. Hän siis miespuolinen ystävä ja on siinä hieman muutakin mutta paria meistä ei koskaan tule. Olemme vain yhdessä kokeneet ja eläneet, kuitenkin tunteita muodostunut ja toisiimme kiintyneet. Olen kuitenkin ns. nalkissa koska olen ystävä ja jollain tapaa kiitollisuudenvelassa tai vastuuntuntoinen. Samalla toivon, että löytäisi ihmisen, jonka kanssa voisi rakentaa tulevaisuutta, olla parisuhteessa. Minä en meinaan jaksa olla se läheisin ihminen ja pelkään tosiaan, että sieltä tulee aika törkyä tekstiä ja suoranaista inhoa. Tai sitten pitää minua petturina, mitälie.
Pitäisi kyllä kysyä itseltään, miksi pelkään. Mitä väliä sillä edes on koska kuitenkaan muuta vaihtoehtoa ei ole jos haluan ikävästä kierteestä pois.
AP
Sulla on oikeus perua lupaus jonka toteuttaminen vaarantaa oman terveytesi. Olet tunnekoukussa ja keksit siksi syitä.
Ite laittaisin tuossa tilanteessa oman elämäni ja terveyteni ykkoseksi ja hiipuisin pois vaikutuspiiristä ja puhelinmuistiosta.
Toi on riippuvuutta ja selittelyä. Ey ole missään kiitollisuudenvelassa hänelle.
Ihan sama mitä se ihminen susta ajattelee. Sun terveys tärkein.
Jos toi ihminen on rajaton ja syyllistävä niin ota välimatkaa ja sano että vedät nyt henkeä ja palaat asiaan kun taas jaksat etkä halua yhteydenottoja.
ja sit et vaan palaa asiaan.
Yhteiseen historiaan vetoaminen on tekosyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on aika sama miten asian tuollaiselle ihmiselle kertoo, uhriutuu/itkee/raivoaa joka tapauksessa kun tajuaa että sulle ihan _oikeasti_ riitti. Shokkinahan se tällaisille aina tulee. Seuraavaksi kun soittaa/viestittää, kerrot vaikka viestillä että olet yrittänyt auttaa ja tukea mutta olet pahoillasi, sullakin on rajasi. Varaudu tämän jälkeen aivan järkyttävään käytökseen (mm. itsemurhalla kiristäminen) ja sitten estot päälle vaan. Saatat ihmetellä jo parin päivän jälkeen välien katkaisemisesta, miksi et tehnyt sitä jo paljon aiemmin.
Kyllä, tätä pelkään,
Etenkin kun olen luvannut auttaa häntä kun tilanne sen vaatii. En oikeasti jaksaisi enempää ja tuntuu ,että olen lukossa tässä hommassa. Hän siis miespuolinen ystävä ja on siinä hieman muutakin mutta paria meistä ei koskaan tule. Olemme vain yhdessä kokeneet ja eläneet, kuitenkin tunteita muodostunut ja toisiimme kiintyneet. Olen kuitenkin ns. nalkissa koska olen ystävä ja jollain tapaa kiitollisuudenvelassa tai vastuuntuntoinen. Samalla toivon, että löytäisi ihmisen, jonka kanssa voisi rakentaa tulevaisuutta, olla parisuhteessa. Minä en meinaan jaksa olla se läheisin ihminen ja pelkään tosiaan, että sieltä tulee aika törkyä tekstiä ja suoranaista inhoa. Tai sitten pitää minua petturina, mitälie.
Pitäisi kyllä kysyä itseltään, miksi pelkään. Mitä väliä sillä edes on koska kuitenkaan muuta vaihtoehtoa ei ole jos haluan ikävästä kierteestä pois.
AP
Sulla on oikeus perua lupaus jonka toteuttaminen vaarantaa oman terveytesi. Olet tunnekoukussa ja keksit siksi syitä.
Ite laittaisin tuossa tilanteessa oman elämäni ja terveyteni ykkoseksi ja hiipuisin pois vaikutuspiiristä ja puhelinmuistiosta.
Toi on riippuvuutta ja selittelyä. Ey ole missään kiitollisuudenvelassa hänelle.
Ihan sama mitä se ihminen susta ajattelee. Sun terveys tärkein.
Jos toi ihminen on rajaton ja syyllistävä niin ota välimatkaa ja sano että vedät nyt henkeä ja palaat asiaan kun taas jaksat etkä halua yhteydenottoja.
ja sit et vaan palaa asiaan.
Yhteiseen historiaan vetoaminen on tekosyy.
Niin, en halua muuta kuin keskittyä omaan elämääni. Tiedän, että minä pärjään jos saan rauhaa ja oman tilan. Se ei vain onnistu ihmisten kanssa, jotka eivät tue samanlaista ajatusmaailmaa. Olemme vain ihan eri maata enkä jaksa enää kertaakaan antaa elämäni luisua, vahinkoa on jo tapahtanut ihan tarpeeksi.
AP
Onko sitten ainoa vaihtoehto irroittaa tästä ihmisestä?
Ajattelin, kun pyysi apua, että okei minä menen mutta pysyn päättäväisesti elämäntapamuutoksieni puolella enkä lähde sitten kaverin toimintaan mukaan. Käyn auttamassa ja siinä se.
Hän siis juo alkoholia aika paljon, josta olen maininnut ja olen pitänyt tietynlaista hajurakoa koska kun olimme yhdessä enemmän niin terveyteni meni todella surkeaan suuntaan. Minun oli otettava etäisyyttä.
Nyt kuitenkin kun kävin auttamassa, päiviä kului niin mieleni alkoi antamaan periksi. Taas mentiin useamman päivän, oli hauskaa mutta turhaa omasta mielestäni. Mielummin olisin vaikka käyttänyt aikani johonkin tärkeämpään. Kiloja tuli viikon aikana ja mieliala laski, jälleen lähtöpisteeseen.
Tuon kaverin ja minun suhde tuntuu vain mahdottomalta. Kun olemme yhdessä, niin loppuenlopuksi vain käy näin emmekä tue toistemme hyvinvointia vaikka se olisi mahtavaa, jos niin olisi.
Hän ei osaa tukea minua enkä itsekään jaksa tukea, vaan sorrun vääriin päätöksiin..
AP