Pulmia esimiehen kanssa
Olen 23-vuotias lähihoitaja, ja työskentelin yksityisessä hoivayrityksessä puolitoista vuotta, kunnes jouduin toukokuussa sairaslomalle vakavan masennuksen ja työuupumuksen vuoksi. Tulen olemaan sairaslomalla vielä kolme kuukautta vointini ollessa yhä huono.
Yrityksen toiminnassa on paljon epäkohtia; liikaa keikkoja, liian vähän resursseja. Viikossa työtunteja saattoi olla 45, jopa enemmän. Ylityökorvausta tai hälytyskorvausta ei saanut ellei erikseen kysynyt. Keikkoja peruttiin ja lisäiltiin työjärjestykseen työntekijältä kysymättä. Viikkolistat saatiin sunnuntai-iltaisin, viikoksi kerrallaan, ja koskaan listat eivät pysyneet samana. En saanut työssäohjausta vaikka pyysin sitä haastavien asiakkaiden kanssa. Minulta evättiin mahdollisuus osallistua terapiaan kahdesti viikossa, vaikka olen nolla-tunti-sopimuksella, ja minun pitäisi pystyä vaikuttamaan tunteihini. Lista jatkuisi vielä pidemmällekin...
Nyt tilanne on kuitenkin seuraava:
Pitäisi järjestää kolmikantaneuvottelu nro 2. Työterveyshoitaja on yrittänyt ottaa esimieheeni yhteyttä, mutta ei ole tavoittanut tätä edes viestein. Minäkin olen lähettänyt hänelle ystävällisen viestin, missä pyysin häntä olemaan yhteydessä työterveyteen. Hän ei ole vastannut minullekaan. En tiedä mitä on meneillään, ja olen huolissani esimiehestäni. Yritän soittaa hänelle myöhemmin tänään, mutta epäilen vahvasti hänen vastaavan. Olen menettänyt yöuneni tämän johdosta, murehdin koska asiaa ei saada eteenpäin... Mitä voisin tehdä?
Kommentit (8)
Vaihda hyvä ihminen työpaikkaa. Olet vasta 23-vuotias ja sinulla on kaikki mahdollisuudet parempaan. Milloin olet valmistunut? Olet urasi alussa, eikä ole mitään järkeä jäädä tuollaiseen paikkaan.
Jep. Työpaikka on menossa vaihtoon. Itseasiassa lääkärini ja kuntoutusohjaajani suosittelivat minua alanvaihtoon. Rakastan työtäni, mutta viimeaikaiset kokemukset ovat tärvelleet tuntemukseni lähihoitajan työstä mielekkäänä... Olen ollut hyvin stressaantunut työssäni vammaisten lasten sekä vanhusten kanssa, pelkäsin joka hetki tekeväni jotakin väärin. Esimieheni oli hyvin topakka, ja hermostui minuun kun ilmoitin jääväni sairaslomalle. Hän syyllisti minua, että porukkaa on jo valmiiksi vähän, ymmärsinkö lisääväni muiden työtaakkaa? Kyllä, ymmärsin. Siksi sitkuttelin yli puoli vuotta uupuneena. On yhä syyllinen olo. Kun olin vielä töissä, halusin vain lähinnä kuolla.
Työpaikka vaihtoon. Tilanne nykypaikassa ei tule muuttumaan.
Valmistuin 2019 huhtikuussa. Olen nyt jättämässä lähihoitajan alan, viimeaikaiset kokemukset ovat olleet sen verran rankkoja, etten jaksa enää tätä alaa...
Esimiehellä on aina parempi asema kiusaajana ja pompottajana kuin alaisellaan. Siksi minäkin suosittelen nuorelle ihmiselle työpaikan vaihtoa.
Valitettavasti näin on... esimieheni on mukava ihminen, pidän hänestä aidosti ihmisenä. Mutta pomon ominaisuudessa hän ei ole parhain... olen yhä ahdistunut jos näen hänen autonsa. Pelkään hänen reaktioitaan. Inhoan tuottaa ihmisille ärtymystä, mutta asia ei etene ellei häneen saisi pian yhteyttä.
Pelolla johtaminen on on ollut maan tapoja. Onneksi se kuitenkin on vähenemään päin. Ei kannata katsella tuollaista vaan todellakin kannattaa rythyä hakemaan uutta duunia.
Onko esihenkilöllä esihenkilö, tai onko teillä joku hr-ihminen?
Harkitse ihmeessä työpaikan vaihtoa. Sulla on huono työpaikka ja huono soppari, nothing to lose.