Tässä faktaa teille, jotka haikailette "menneitä hyviä aikoja"

Lasten tapaturmakuolemat siis. Ei se maailma silloin aikuiselle NIIN vaarallinen ollut. Vanhoissa ajoissa on paljon hyvää.

Sen ajan yksinkertaisuus houkuttaa. 

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 16:11"]

Lasten tapaturmakuolemat siis. Ei se maailma silloin aikuiselle NIIN vaarallinen ollut. Vanhoissa ajoissa on paljon hyvää.

[/quote]

Kyllä esim. liikenneonnettomuuksissa kuoli aikuisiakin siihen aikaan moninkertaisesti nykyiseen verrattuna, vaikka autokanta on nykyisin paljon suurempi.

http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Liikenneturvallisuus_Suomessa

Myös esim. työtapaturmien määrä on laskenut noin kuudesosaan 1960-luvun määristä

ahttp://www.ttl.fi/fi/verkkokirjat/tyo_ja_terveys_suomessa/Documents/06_tyo_ja_terveys_4_luku.pdf

. Luuletko oikeasti, että elämä on muuttunut turvattomammaksi aikuiselle?

Kannattaa muuten tajuta sekin, että myös rikollisuus on VÄHENTYNYT, ei lisääntynyt.

Vaikka onnettomuuksia oli ennen enemmän, ne osui silti harvojen kohdalle. Enemmistö eli normaalisti ilman suurempia kolhuja. Työt oli pysyviä, tavallinen työkin oli ihan jees ja niitä teki kaikki, se ei ollut mikään merkki huonommuudesta niin kuin nykyään. Ihmisten ei täytynyt tehdä viittä ulkomaanmatkaa vuodessa kaukokohteisiin ollakseen "elämässä kiinni" eikä ammatin täytynyt olla creative director tms. Vähemmällä sai kohtuullisen hyvän elämän ja ihmiset oli tyytyväisiä.

Silloin oli työtä ja maa rakentui kohisten. 

Tottakai moni sitä katselisi mieluummin kuin nykyistä menoa, jossa maa pikemminkin luhistuu kohisten. 

No ei kai tapaturmat sentään ainut kriteeri ole, jonka perusteella pidetään jotain aikaa parempana kuin jotain toista aikaa.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 16:06"]

http://yle.fi/uutiset/miten_60-luvun_lapsi_selvisi_mokkireissusta_hengissa_paapominen_vahentanyt_tapaturmakuolemia_95_prosenttia/8023563

aik hurjia lukuja nuo 60-70 -lukujen tapaturmakuolemat. Itse olen syntynyt 1960-luvulla, ja koen järjettömäksi sen, että niitä aikoja osa mammoistakin haikailee.

[/quote]

Eli kun kaikki elää eikä kuole tapaturmiin, kaikilla on paras olla? Yksisilmäistä.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:28"]

Vaikka onnettomuuksia oli ennen enemmän, ne osui silti harvojen kohdalle. Enemmistö eli normaalisti ilman suurempia kolhuja. Työt oli pysyviä, tavallinen työkin oli ihan jees ja niitä teki kaikki, se ei ollut mikään merkki huonommuudesta niin kuin nykyään. Ihmisten ei täytynyt tehdä viittä ulkomaanmatkaa vuodessa kaukokohteisiin ollakseen "elämässä kiinni" eikä ammatin täytynyt olla creative director tms. Vähemmällä sai kohtuullisen hyvän elämän ja ihmiset oli tyytyväisiä.

[/quote]

Varmasti monenlaista stressiä oli vähemmän, mutta toisaalta koska ihminen on psyykkisesti sellainen, että ei vertaa elämäänsä koko ajan muihin ihmisiin, hän voi kokea stressin ihan yhtä painavana oloissa, jotka ovat objektiivisesti ottaen helpommat kuin vaikkapa toisessa maassa tai toisena aikakautena.

Kannattaa myös ymmärtää, että monia tukia ei ollut olemassa esim. 1960-70-luvuilla. Sairaus, vammainen lapsi tai työttömyys olivat todella elämiä raiteiltaan syrjäyttäviä katastrofeja. Niihin ei ollut saatavilla välttämättä mitään tukea tai apua yhteiskunnalta. Työttömyysturvakin otettiin käyytöön vasta 1971, siihen asti päästiin (jos päästiin, kaikille ei riittänyt) hätäaputöihin toiselle puolelle Suomea kuokkimaan vaikkapa lentokenttää. 

En sitä paitsi ole samaa mieltä tuosta, että onnettomuuden osuivat harvojen kohdalle. Jos joka jumalan vuosi kuoli yli tuhat ihmistä liikenneonnettomuudessa, melkein joka suvussa oli joku kuollut liikenneonnettomuudessa. 

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:32"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 16:06"]

http://yle.fi/uutiset/miten_60-luvun_lapsi_selvisi_mokkireissusta_hengissa_paapominen_vahentanyt_tapaturmakuolemia_95_prosenttia/8023563

aik hurjia lukuja nuo 60-70 -lukujen tapaturmakuolemat. Itse olen syntynyt 1960-luvulla, ja koen järjettömäksi sen, että niitä aikoja osa mammoistakin haikailee.

[/quote]

Eli kun kaikki elää eikä kuole tapaturmiin, kaikilla on paras olla? Yksisilmäistä.

[/quote]

No... En mä tiedä, musta kyllä elossa on parempi kuin kuolleena. Sustako ei?

ap varmaan tarkottaa lastenhoitoa. Lue toi juttu. Että turha haikailla TUOSSA suhteessa menneeseen ja puhua paapomisesta ja ylisuojelusta, kun kerta sen ansiosta lapset elää ja voi paremmin.

Joka päivä jäätelöä ei ole välttämättä paras olotila.

Oikeastaan ainoa mitä kaipaan menneiltä vuosikymmeniltä on sosiaalisen median puuttuminen

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:38"]

Kannattaa myös ymmärtää, että monia tukia ei ollut olemassa esim. 1960-70-luvuilla. Sairaus, vammainen lapsi tai työttömyys olivat todella elämiä raiteiltaan syrjäyttäviä katastrofeja. Niihin ei ollut saatavilla välttämättä mitään tukea tai apua yhteiskunnalta. Työttömyysturvakin otettiin käyytöön vasta 1971, siihen asti päästiin (jos päästiin, kaikille ei riittänyt) hätäaputöihin toiselle puolelle Suomea kuokkimaan vaikkapa lentokenttää. 

[/quote]

tuo muuten on iso juttu. Joskus 60-70 -lukujen vaihteessa maaseudulla nähtiin melkein nälkää pientiloilla, jos osui sairautta tms. Esim. minulla lähti sedän perhe Ruotsiin etsimään töitä, kun kotitilalla ei saanut elantoa kasaan nelilapsiselle perheelle. Maastamuutto oli suurimmillaan, ja siihen oli pakottavat syynsä. Miettikää, nyt on tukea monenlaista ja työttömät valittavat, jos joutuvat lähtemään naapurikaupunkiin työn perässä - siihen aikaan  oli pakko muuttaa jopa maasta tai lähdettiin tosiaan tollasiin hätäaputöihin. Elanto oli todella tiukilla! 

Isän sisko sai kehitysvammaisen lapsen 50-luvun lopulla, ja hänet pantiin laitokseen. Vaihtoehtoja ei ollut, koska oli pakko käydä töissä, eikä kotihoitoa tuettu mitenkään. Muistan, että täti itki asiaa vielä 90-luvulla, ollessaan liki kahdenksankymppinen.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:30"]

Silloin oli työtä ja maa rakentui kohisten. 

Tottakai moni sitä katselisi mieluummin kuin nykyistä menoa, jossa maa pikemminkin luhistuu kohisten. 

[/quote]

Milloin oli töitä? Työttömäksi ei rekisteröidytty, koska tukia ei ollut ennen kuin 1971. Työttömät lähtivät Ruotsiin, naiset piikoivat alipalkattuina. Sekö se oli sun onnela?