Kertokaa esimerkkejä siitä, mikä oli ennen paremmin. Mikä tahansa esimerkki kelpaa!

80-luvun lopussa sai Stockmannilta vihanneksia joita ei nykyään saa kuin eteläisessä Euroopassa.

Röökiä sai käryttää kapakoissa.

Ei ollut älypuhelimia. Nykyään 95% väestöstä näyttää olevan niiden orjia. Esim. paikallisbussilla matkustaessa on aina jotenkin absurdi olo, kun yleensä kaikki muut tuijottavat niska kyyryssä puhelimen näyttöä välittämättä yhtään siitä, mitä ympärillä tapahtuu.

Ihmisillä oli kunnioitusta oman tekemänsä työn laatua kohtaan.

Avioliitoista ei yleensä juuri koskaan erottu.

Suomalaiset tekivät kaikki työt. (Tämä edesauttoi laatua, kun oli paikallinen tekijä)

Hyvä koulutus takasi hyvän työn yleensä. Nyt ylikoulutetaan korkealle.

Iäkkäitä kunnioitettiin enemmän.

Palvelua sai joka paikassa. Nyt joutuu itse palvelemaan itseään eikä se edes alenna hintaa.

Opiskelupaikat julkaisivat yhteisoppaita muiden kanssa. Siinä oli kaikkien tarkat tiedot. Ei tarvinnut hankalasti netistä etsiä.

Käteinen kävi kaikkialla. Busseissa, ratikoissa, junissa ja oysäköintiautomaateissa.

Meitä ei uhannut kansainvälinen kyberrikollisuus.

Ennen oli helpompi hoikentua, koska oli kevytversiot jäätelöstä, kakusta ja muusta - oli silti makua. Nyt ei puhuta siis makeutusaineista, vaan luonnollinen versio. Tuntuu että nyt leivonnaisiin tungetaan kilo voita ja sokeria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorin pikkusisko jätettiin 1970-luvun puolivälissä vaunuihin nukkumaan oven ulkopuolelle kun käytiin omakotialueen viereisessä K-kaupassa parin kilometrin päässä Turun ydinkeskustasta.

Kenenkään mieleen ei juolahtanutkaan että tuossa olisi mitään vaarallista ja olisi pidetty omituisena ajatuksena että lukitsemattomat Jopot olisivat kadonneet omakotitalon pihalta

Ai niin, vanhemmat kävivät tehdastyössä ja maksoivat silti sen hyväkuntoisen rintsikan lainat kymmenessä vuodessa.

Olisikohan tuossa melkoisesti eroa nykypäivän tilanteeseen.

Rivarin pihalta varastettiin 70-luvulla flwuer-kombi (jopon tapainen). Se on naapurin tytön. Meiltä varastettiin pihan puolelta puäyykit pyykkinarulta.

* f l e u e r

Ennen oli mies ja nainen.

Perheet pysyivät koossa. Oli ehjät isovanhempilat.

Tämä, mikäli kaikki olivat elossa.

Kaikki oli paperilla. Työ oli helpompaa ja silmäystävällisempää kuin tämä tietokonetyö vaihtuvine ohjelmineen.

Uskokaa vaan: luulette olevanne osaamisen harjalla. Te putoatte vanhuksia kuten nykyiset vanhukset. Kaikki kehittyy niin paljon koko ajan.

Ihmiset eivät etsineet niin valtavasti omaa yksilöllistä onneaan.

Sitoutuivat puolisoon ja työpaikkaan.

Nykyään koko ajan muutetaan työpaikkaa, minkä johdosta asiakkaat ei saa osaavaa palvelua.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät etsineet niin valtavasti omaa yksilöllistä onneaan.

Sitoutuivat puolisoon ja työpaikkaan.

Nykyään koko ajan muutetaan työpaikkaa, minkä johdosta asiakkaat ei saa osaavaa palvelua.

Mutta ennen ne työt olikin helpompia kuten tuossa aiemmin kommentoitiinkin ja niistä maksettiin yleensä asiallista kuukausipalkkaa. Työelämä on pirstaloitunut ja kaaostunut ihan muista kuin työntekijöihin liittyvistä syistä. Ennen myös työnantaja oli sitoutunut työntekijöihinsä eikä potkinut pihalle joka mokasta tai firman heikommasta tuloksesta.

Ei tarvinnut pelätä huumetyyppejä ja nykyään yleinen rikollisuus loisti poissaolollaan.

Ennen myös työnantaja oli sitoutunut työntekijöihinsä eikä potkinut pihalle joka mokasta tai firman heikommasta tuloksesta.

Vielä 1980-luvulla ennen globalisaatiota yrityksillä oli kotimaiset, kasvolliset omistajat jotka monessa tapauksessa asuivat itse tehdasalueella tai ainakin samassa kaupungissa.

Ei ollut puhettakaan siitä että yritys vähentäis työvoimaa ellei se ollut niin pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa että tehtaan lattiallakin ymmärrettin tilanne

Tämä ei nyt ole niin menneisyyttä, mutta kaipaan sitä someaikaa, kun laitettiin kuvia elämästä. Tuntuu ettei instagramia voi edes avata kun jokainen laittaa videoita, joissa on kaikissa musiikit mukana. Tai joku sepustus? Kaipaan kuvia :D

Mutta jos mennään vähän kauemmas: kaipaan aikaa ilman somea, vierailuja toisten luona (tuntuu ettei kukaan enää jaksa nähdä ketään), kirjastoja (oltiin siellä aina kavereiden ja perheen kanssa), paperisia bussi,- ja junalippuja (inhoan että kaikki pitää olla kännykässä) ja tiettyjä herkkuja mitä ei enää valmisteta…