Lue keskustelun säännöt.
Jatkossa nörtitkin voivat saada liikunnasta kympin
31.05.2015 |
Koululiikunnan uusi opetussuunnitelma kieltää fyysisten testien (esim. Cooper) käyttämisen liiikunnannumeron perusteena. Numero annetaan jatkossa perustuen vain oppimiseen ja oppitunnilla työskentelyyn eli opettajan nuoleskeluun.
Mitä mieltä?
Kommentit (55)
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 11:11"]
Itsellä kuvis, musiikki ja liikunta oli parhaimmat numerot todistuksessa koska olin niissä hyvä ja se oli ihan oikein! Ainahan numerot ovat tulleet siitä että on hyvä jossain! Yritin minäkin parhaani matikassa mutta kun en osannut ja numero oli vitonen vaikka kuinka opiskelin. Ei kovin reilua että joku kuvaamataidossa lahjaton saa saman numeron kuin lahjakas! Se vaan täytyy hyväksyä ettei kaikessa voi olla hyvä!
[/quote]
Se, että ihminen oppii, ettei ole hyvä jossain, estää ihmistä löytämästä sitä omaa potentiaaliaan. Jos ihminen oppii jo alaluokilla, että ei ole hyvä liikunnassa, hän ei koskaan välttämättä tajua, että voi olla erinomaisen hyvä liikunnassa ja ensisijaisesti nauttia siitä. Hän vaan ei juuri niillä tunneilla, juuri sen opettajan mielestä, ollut sellainen kuin opettaja halusi. Jokaiselle ihmiselle voidaan opettaa, ettei hän ole hyvä jossain, mutta on hirveän vaarallista jos ihminen sen uskoo. Hän voi pahimmillaan sitten loppuelämän vältellä asioita, jotka tuottaisivat hänelle iloa, eikä hän kehity niissä. Siksi liikunnasta ja taideaineista ei pitäisi antaa numeroa ollenkaan, koska niissä ihmisellä pitäisi olla oikeus ilmaista itseään ja kuunnella itseään, oppia itsestään, ilman että se suorittamisen vaatimus ja arviointi tulee ulkoapäin.
[/quote]
Samalla periaattella ei pitäisi antaa numeroa mistään muustakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoittaa nörtti?
Itse pidän liikunnasta mutta sain koulussa lukuaineista lukemalla kiitettäviä. Olenko siis nörtti?
koululiikunta kyllä tappaa monen lapsen liikunnan ilon. Lapsi joka rakastaa liikkumista, oppii koulussa että ei olekaan hyvä, kun numero tulee lähinnä peleistä.
Mielestäni jos ylipäänsä numero pitää antaa niin eiköhän cooperin testi ole se reiluin metodi?
Koulussa samalla pelikentällä pelaa usein 140-senttinen 25-kiloinen ja 60 kiloinen 170 senttinen. Siis vitoskutosluokalla näin. Ekaluokalla toinen oli 140 senttinen ja toinen 120 senttinen. Kilot 40 ja 20.
Ysillä ovat jo suunnilleen saman kokoiset, mutta ala-asteella on jo opittu, että on huono liikunnassa, siitä huolimatta että alun alkaen kuului lempiaineisiin, sillä "nörtilläkin".
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 11:25"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 11:11"]
Itsellä kuvis, musiikki ja liikunta oli parhaimmat numerot todistuksessa koska olin niissä hyvä ja se oli ihan oikein! Ainahan numerot ovat tulleet siitä että on hyvä jossain! Yritin minäkin parhaani matikassa mutta kun en osannut ja numero oli vitonen vaikka kuinka opiskelin. Ei kovin reilua että joku kuvaamataidossa lahjaton saa saman numeron kuin lahjakas! Se vaan täytyy hyväksyä ettei kaikessa voi olla hyvä!
[/quote]
Se, että ihminen oppii, ettei ole hyvä jossain, estää ihmistä löytämästä sitä omaa potentiaaliaan. Jos ihminen oppii jo alaluokilla, että ei ole hyvä liikunnassa, hän ei koskaan välttämättä tajua, että voi olla erinomaisen hyvä liikunnassa ja ensisijaisesti nauttia siitä. Hän vaan ei juuri niillä tunneilla, juuri sen opettajan mielestä, ollut sellainen kuin opettaja halusi. Jokaiselle ihmiselle voidaan opettaa, ettei hän ole hyvä jossain, mutta on hirveän vaarallista jos ihminen sen uskoo. Hän voi pahimmillaan sitten loppuelämän vältellä asioita, jotka tuottaisivat hänelle iloa, eikä hän kehity niissä. Siksi liikunnasta ja taideaineista ei pitäisi antaa numeroa ollenkaan, koska niissä ihmisellä pitäisi olla oikeus ilmaista itseään ja kuunnella itseään, oppia itsestään, ilman että se suorittamisen vaatimus ja arviointi tulee ulkoapäin.
[/quote]
Se on sen hetkinen tilanne ja sitä hetkeä tässä arvostellaan.
En minäkään enää ole hyvä liikunnassa, olen laiskistunut ja pyöristynyt.
Mutta koulussa olin ja sain siitä ansaitsemani numeron!
Tuttavani taas inhosi teininä liikuntaa mutta nykyään on himourheilija. Ei hänestä uskoisi että liikunnan numero oli huono.
Jotkut taas inhoaa liikuntaa koko elämänsä. Jos et sillä hetkellä ole hyvä niin ei siitä kymppiä kuulu antaa vaan siksi ettei tule paha mieli.
Ei vaan voi aina taputtaa päähän ja kehua.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 08:20"]Move syrjäyttää sen Cooperin. Monipuolisempi.
[/quote]Move ei vaikuta liikunnan numeroon mitenkään, on terveydenhoitoon liittyvä testi, joka terkan kanssa tehdään.
liikunnanopettajissa on ollut liikaa armeijatyylisiä käskyttäjiä jotka käyttäneet asennevsmmaisia kyykyttämiseen ja jota tietyt lajiharrastajat käyttäneet hyväkseen. Hyvä, että nyt on pakko menon muuttua liikuntatunneilla! Jos ei muutu 2016 syksyllä, ottakaa vanhemmat rehtoriin ja kouluvirastoon yhteys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 11:16"]Tämä on tätä naisten aikaansaamaa yhteiskunnan feminiinistämistä. Eikös olisi kuitenkin parempi arvioida ihminen hänen kykyjensä pohjalta eikä sen, kuinka positiivinen, sosiaalinen, kannustava tms on?
En minäkään saanut äidinkielen numeroon korotusta, vaikka olisin kuinka yrittänyt olla positiivinen. Sitä paitsi ei jossain yläasteella oppilaat oikeasti halua kannustaa niitä "huonoja". Sitä tehdään vaan siksi, että annettaisiin opettajalle hyvä vaikutelma, sitten tunnin jälkeen naureskellaan sille pullukalle, joka kehtasi yrittää.
t. se jalkapalloilija, joka valittiin aina ensimmäisenä joukkueeseen lajissa kuin lajissa, joka oli aina paras cooperissa/lihaskuntotestissä ja joka sai liikunnasta aina kympin
[/quote]Hyvä, että otit asian esille. Pärstäkerroin ja perseennuolenta ovat olleet ikiaikaisia koulunumeron annossa, näin se on!
Cooperin testin vertaaminen matikan kokeeseen ontuu. Pikemminkin voisi ajatella, että Cooperin käyttö arvosteluperusteena on sama kuin jos matikan numeroon vaikuttaisi älykkyysosamäärätesti. Opetuksessa ei valmenneta kumpaankaan ja perityt ominaisuudet vaikuttavat melkoisesti molempiin.
Liikunta on muutenkin erilainen aine kuin vaikkapa matematiikka. Matematiikassa on helppo laittaa opiskelijoita järjestykseen - hän sai oikein 99 % koekysymyksistä, hän 80 %, hän vain 60 %. Entäs sitten liikunta, jos meillä oppilas joka on aivan susi pallopeleissä, uinnissa ja yleisurheilussa joita siellä liikuntatunneilla pääsääntöisesti harrastetaan, mutta harrastaa intohimoisesti vaikka telinevoimistelua, niin onko hän huonompi liikunnassa kuin ne muut, jotka ovat hyviä siinä liikunnassa jota koulun liikuntatunneilla harrastetaan? Mielestäni liikunnasta ei pitäisi antaa numeroarvostelua lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun veli oli nörtti ja on edelleen nörtti. Jos tarkoitetaan sitä, että on ollut kiinnostunut tekniikasta enemmän kuin ihmisistä (toki on kavereita ja naimisissa). Ja räpläsi lapsesta konetta aina. Ja rillitkin löytyi päästä jo teini-iässä. Silti on ollut aina liikunnallinen. Ei nörtteys tarkoita epäliikunnallista, monet nörtit harrastaa liikuntaa paljon.
Muuten tuosta arvioinnista sellainen sana, että siinähän korostetaan asennetta ja oppimista. Luuletteko oikeasti, että niillä Cooperin huonosti juoksevilla on joku hirveän hyvä asenne ja oppivat asiat suitsait, mutta eivät vaan jaksa juosta? Pöh. Hyväkuntoinen ja taitava liikkuja on positiivinen ja oppii uudet asiat hyvin. Hyvät pohjat jossain lajissa ja hyvät perustaidot näkyy siinä, että uudetkin uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Ja köntys ei opi mitään uutta helposti. Eli ei uutta taivaan alla... Samat numerot ne jatkossakin on suunnilleen kuin ennnen. Hyvä on hyvä, huono on huono.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 11:31"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 08:59"]Mun lapseni on näitä (fyysisesti) hitaasti kehittyviä loppuvuonna syntyneitä lapsia. Onhan se nyt epäreilua että hänen pitäisi pikkuruisena hädin tuskin 140-senttisenä pärjätä yhtä hyvin kuin luokan 170-senttiset. Yksi syy tuon arvostelun muuttumiselle on juuri se että alkuvuoden ja loppuvuoden lapset sekä myöhään murrosikään tulevat ovat epäreilussa asemassa. [/quote] Ei se pieni koko ole mikään este pärjäämiselle. Oma lapsi on syntynyt jouluna ja on lisäksi pienikokoinen. On aina harrastanut liikuntaa ja harrastaa nykyään joukkuelajeja. Olin itse pitkään sitä mieltä että eihän se nyt voi pärjätä kun kun... ;)
[/quote]
No aika paljon se on. Katso kun se laitetaan vaikka jääkiekossa pelaamaan puolet isompia vastaan ja opettaja vertaa sen pärjäämistä niihin niin huonosti käy.
[/quote]
Oma poika pelaa nimenomaan kiekkoa :) harrastus saattaa tosin loppua siinä vaiheessa kun taklaukset sallitaan, juuri tuosta syystä. Nyt pärjää hyvin nopeutensa ansiosta. Hyvin pientenkin peleissä huomaa, että ne runttaajat ei oikein muuta osaa. Harmi että kaikki valmentajat eivät osaa kannustaa siihen taitojen kehittämiseen!
[/quote]
Huoh
T.15v poika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä kuvis, musiikki ja liikunta oli parhaimmat numerot todistuksessa koska olin niissä hyvä ja se oli ihan oikein!
Ainahan numerot ovat tulleet siitä että on hyvä jossain! Yritin minäkin parhaani matikassa mutta kun en osannut ja numero oli vitonen vaikka kuinka opiskelin.
Ei kovin reilua että joku kuvaamataidossa lahjaton saa saman numeron kuin lahjakas!
Se vaan täytyy hyväksyä ettei kaikessa voi olla hyvä!
Tämä on tätä naisten aikaansaamaa yhteiskunnan feminiinistämistä. Eikös olisi kuitenkin parempi arvioida ihminen hänen kykyjensä pohjalta eikä sen, kuinka positiivinen, sosiaalinen, kannustava tms on?
En minäkään saanut äidinkielen numeroon korotusta, vaikka olisin kuinka yrittänyt olla positiivinen. Sitä paitsi ei jossain yläasteella oppilaat oikeasti halua kannustaa niitä "huonoja". Sitä tehdään vaan siksi, että annettaisiin opettajalle hyvä vaikutelma, sitten tunnin jälkeen naureskellaan sille pullukalle, joka kehtasi yrittää.
t. se jalkapalloilija, joka valittiin aina ensimmäisenä joukkueeseen lajissa kuin lajissa, joka oli aina paras cooperissa/lihaskuntotestissä ja joka sai liikunnasta aina kympin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 08:59"]Mun lapseni on näitä (fyysisesti) hitaasti kehittyviä loppuvuonna syntyneitä lapsia. Onhan se nyt epäreilua että hänen pitäisi pikkuruisena hädin tuskin 140-senttisenä pärjätä yhtä hyvin kuin luokan 170-senttiset. Yksi syy tuon arvostelun muuttumiselle on juuri se että alkuvuoden ja loppuvuoden lapset sekä myöhään murrosikään tulevat ovat epäreilussa asemassa. [/quote] Ei se pieni koko ole mikään este pärjäämiselle. Oma lapsi on syntynyt jouluna ja on lisäksi pienikokoinen. On aina harrastanut liikuntaa ja harrastaa nykyään joukkuelajeja. Olin itse pitkään sitä mieltä että eihän se nyt voi pärjätä kun kun... ;)
[/quote]
No aika paljon se on. Katso kun se laitetaan vaikka jääkiekossa pelaamaan puolet isompia vastaan ja opettaja vertaa sen pärjäämistä niihin niin huonosti käy.
[/quote]
Itse olen ollut luokan lyhimpiä ja lahjakas liikunnassa kun olin nopea ja ketterä toisin kuin pitkät luokkatoverit.
Harrastin koripalloa ja jalkapalloa myös vapaa-ajalla.
Myös oma tyttäreni on pieni ja ketterä ja todella liikunnallinen. Toisin kuin minä niin hän on hyvä myös telinevoimistelussa.
Ei se pituus vaan ne taidot :)
Minusta erittäin hyvä uudistus. Liikuntatunneilla on ollut oma, suurta osaa ahdistava kulttuurinsa jo vuosikymmeniä, sinne kuuluukin päästää vähän happea tästä normaalista maailmasta ja normaaleista käyttäytymissäännöistä ja arvoista. Se on kuin oma saari jossa millään muulla kuin fyysisellä suorituksella ei ole ollut väliä, kiusaaminen on kukoistanut ja suurimmalle osalle on ollut ihan epäselvää, miksi sai sen numeron minkä sai.
Koulujen liikuntatuntien tavoite on antaa ihmiselle liikunnallisia valmiuksia koko loppuelämäksi, sen oman terveyden tueksi. Tähän astihan se on toiminut juuri päinvastoin: ihmiset ovat oppineet, että ovat huonoja liikuttamaan kehoaan, ja ennen kaikkea monet ovat oppineet inhoamaan ryhmäliikuntatunteja, vaikke ne ovat aikusiellekin edullinen ja tehokas liikkumismuoto. Kun on ollut liikkujana koko ajan kaikkien arvioitavana, ei siihen liity sellaisia muistoja jotka erityisesti kannustaisivat liikkumaan. Moni pääsee traumoistaan vasta yli kolmekymppisenä ja löytää uudelleen hiihdon ja muun liikunnan.
Jospa nyt alettaisiin keskittyä siihen oppilaan parhaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli liikunta ainoa kasi ja välillä seiska, muut ysiä ja kymppiä. Kävin aina tunneilla, tein kaiken vaaditun ja yritin parhaani (olin huono pallopeleissä, kömpelö ja muita huonokuntoisempi ainakin aluksi ja se mielikuva opettajilla säilyi loppuun asti). Vapaa-ajan liikunnasta en jaksanut kertoa opettajalle, olisi tuntunut typerältä. Myöhemmin diagnosoitu asentohuimaus selittää kömpelyyden, lisäksi kotona monivuotinen perhehelvetti aiheutti vuosikausien ajan psykosomaattiset oireet ja vaikuttivat suorituskykyyn. Koulu ei tiennyt näistä mitään, luuli olevan normaali ydinperhe.
Mikä olisi raadin mukaan oikea numero?
Mulla on liikka ollu aina 9, mutta se ei tullut naaman perusteella. Meillä sai liikkatuntien osa-alueista numerot, jonka ka tuli todistukseen. Elikkä oli testit uinnista, hiihdosta, juoksusta ja yleisurheilusta. Itse olin tappina huono yleisurheilussa esim. pituushypyssä, mutta sain kompensoitua sitä sitten juoksussa ja hiihdossa. Eli musta tuntu, että meijän yläasteella ja lukiossa numero tuli puhtaasti osaamisen perusteella. Useinmiten huonot numerot tuli ihmisille, jotka oli liikkatunnilla farkuissa eivätkä osallistuneet mihinkään..