Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Pomo oli tuonut meille työntekijöille töihin taukohuoneeseen herkkuja ja limpparia. Työkaveri hihkui iloisena että voi hän viekin kaiken pöydällä olevan kotiin, teinipoikansa niin pitää näistä kaikesta, ei varmaan haittaa jos hän ottaa. Tässä vaiheessa kaikki työntekijät eivät olleet edes ehtineet taukohuoneeseen kun tämä yksi oli jo pakkaamassa herkkuja kotiinsa.

 

Annoitteko tuon rohmun viedä kaiken? Meillä vastaava tyyppi vie tarjottavat silloin kuin taukohuoneessa ei ole muita. Mm. puolikas syntymäpäiväkakku hävisi tuolla tavalla.

Tuli mieleen ketjua selatessani eka työpaikka pari vuotta sitten jossa pomo usein osti koko poppoolle (10 henkeä) herkkuja ym kiitokseksi, ja aina yksi työntekijä söi paljon enemmän kuin muut ja jos jokaiselle oli esim 1 korvapuusti, saattoi hän vedellä ty

Haukatkaa pala sämpylästä, pankaa jääkaappiin ja kattokaa maistuiko kellekään.

Meidän pihaan oli kerran ajanut joku autonsa parkkiin. Tulin melko aikaisin töistä pyörällä ja ihmettelin miksi pihassa on vieras auto. No, ajattelin että samapa varmaan vetäistä portti kiinni ja lukko samalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mua niin ärsyttää noi (kateelliset) henkilöt joiden on pakko pilata muilta ilo ja pakko turmella toisen omaisuutta. Todennäköisesti siksi koska haluaa vaan sen siltä toiselta pois. Varsinkin tuo äiti joka tahallaan kasteli ja pilasi lapsensa rahallisesti ja tunteellisesti arvokkaan kirjan. Koitin lainata viestin mutta näytti oudolle mobiilissa. 

Mulla sisko oli sellainen, jonka oli aina aivan pakko pilata kaikki. Piilottaa, rikkoa ja varastaa tavaroita, (koittaa) pilata kaverisuhteitani. Pilkata kaikkea mikä oli minulle vähänkin tärkeää. Haukkua mielenkiinnon kohteet ja harrastukset. Usein myös löi. Ja tottakai luki päiväkirjat ja pilkkasi todella rajusti niiden tekstejä. Irvailla ihastumisiani, todella arka paikka 11-14v tytölle muuten. Häpäistä minut niiden asioiden suhteen joissa olin vähänkin epävarma. Kirjoitteli joskus jopa omia kommenttejaan sinne päiväkirjaan. Todennäköisesti oikein keskittyi keksimään kommentteja niin pahasti

Sairas sisko sulla.

Sukulainen tuli kylään lapsensa kanssa. Ihmettelin mihin tyttönsä jäi, kun tämä yksin pimpotti ovikelloa. Sanoi tytön juosseen takapihalle keräämään marjoja kun niin tykkää niistä. Eikai haittaa? No, eihän se haittaa. Syököön vain.

Paitsi kun kahvittelun jälkeen mentiin takapihalle, niin 8 v tytöllä oli kahdella kädellä laskettava määrä isoja pakasterasioita ja kaksi marjapuimuria joiden avulla yritti niitä täyttää. Äitinsä kävi vielä auttamaan urakassa. Aika paska fiilis jäi, mutten kehdannut huutaa lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Mies on aina myöhässä 30 min-2 h. Tämän takia myöhästytty parikin tuntia eri paikkakaunnalla asuvien vanhempieni luota usean ruokalajin pääsiäisruualta, eri reissuilta, tapaamisista, tapahtumista yms. Kaikki joko peruuntuu tai typistyy puoleen siitä mitä oli suunniteltu kun hän nyt vaan vahingossa nukkui rokuliin, jotakin sattui tai ei ehtinyt aiemmin tms.

Ja toki jos jostain hänen jutusta myöhästyy edes tahattomasti itsestä riippumattomasta syystä ja hän joutuu edes 10 min odottamaan niin alkaa hirveä raivoaminen joka kestää pitkään.

Mä en ikinä odota 15 min kauempaa miestä, ystäviä, perheenjäseniä. Jos ei osata tulla ajoissa eikä älytä edes ilmoittaa niin jääkööt oottamaan sitten mua. Useimmat oppivat kerralla tai parilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommari kommari kommari!

katotaan poistetaanko vai tuleeko bannit?

Mitä hemmettiä! Ei ole poistettu. Vaikka toisessa jutussa mode väitti että tulee bannit jos kirjottaa kommari.

Menkäähän lapsoset muualle leikkimään kun ei ole muuta tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"

Ei yhtään...

 

Et sitten selvittänyt AKE:sta autojen haltijoita? Niiden perusteellahan olisit voinut ilmoittaa poliisille asian ja sieltä olisivat voineet laittaa sakot väärin parkkeeraajille. Tämän takia juttusi tuntuu typerältä provolta.

 

Meinaat että poliisi vaivautuu paikalle tai edes selvittelemään tuollaista ilmoitusta? HAHAHAHHEHEHEHHAA!

Kotirauhan häirinnästä voi syyttää jos tullaan tontille ilman lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua niin ärsyttää noi (kateelliset) henkilöt joiden on pakko pilata muilta ilo ja pakko turmella toisen omaisuutta. Todennäköisesti siksi koska haluaa vaan sen siltä toiselta pois. Varsinkin tuo äiti joka tahallaan kasteli ja pilasi lapsensa rahallisesti ja tunteellisesti arvokkaan kirjan. Koitin lainata viestin mutta näytti oudolle mobiilissa. 

Mulla sisko oli sellainen, jonka oli aina aivan pakko pilata kaikki. Piilottaa, rikkoa ja varastaa tavaroita, (koittaa) pilata kaverisuhteitani. Pilkata kaikkea mikä oli minulle vähänkin tärkeää. Haukkua mielenkiinnon kohteet ja harrastukset. Usein myös löi. Ja tottakai luki päiväkirjat ja pilkkasi todella rajusti niiden tekstejä. Irvailla ihastumisiani, todella arka paikka 11-14v tytölle muuten. Häpäistä minut niiden asioiden suhteen joissa olin vähänkin epävarma. Kirjoitteli joskus jopa omia kommenttejaan sinne päiväkirjaan. Todennäköisesti oi

Ihan perussisko tuommoinen. Lisätään vielä temppukirjastoon kiristäminen, varastaminen ja uhkailu. Elämäni paras päivä oli kun hän 16 vuotiaana muutti pois kotoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.

T. Pikkuveli 43

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapeutti myöhästeli, ja kohteliaasti totesin että ei haittaa. Jatkossa myöhästely kroonistui, ja hän totesikin kerran että suahan ei haittaa. Kiva ihminen - eikö totta?

Vähän sama kokemus erään terapeutin kanssa, jonka piti ensimmäisellä istunnolla mennä hakemaan auto huollosta ja jätti siksi aikaa minut yksin huoneeseen. Puolet ajasta meni siihen, että istuin hiljaa huoneessa pohtien että mitä v*ttua?! Myöhemmin perui kaikki istunnot ja lopulta totesin, että taitaa olla parempi etsiä joku toinen terapeutti. 

Tuohon lentokoneessa/junassa toisen paikalla sinnikkäästi  istuvalle. Itsekin olen tuota kokenut, ja koska enimmäkseen matkustan yksin , niin työmatkoilla kuin muutenkin, on ollut juurikin joskus näitä lapsiperheitä, jotka ovat vaan   täyttäneet sen  rivin.  Sitten kun olen ystävällisesti ilmoittanut, että tuolla ikkunan vieressä on minun paikkani, niin olen saanut paheksuntaa niin perheeltä kuin kerran konnariltakin "joustamattomuudestani koska olen yksin matkustava".  Toki olen joskus voinut joustaakin jos minulle on osoitettu vastaavava paikka, ainakin ennen vanhaan , mutta kun nykyäänhän on pääsääntöisesti niin, että sekä junassa että lentokoneessa paikkavaraus  on maksullinen riippuen juurikin sen sijoittumisesta.

Lomalennoilla just maksoin 60 eur per suunta, jotta sain sen pidemmän jalkatilan paikan. Lisäksi ostan paikan useimmiten koneen etuosasta ja käytävän viereltä, josta pääsee kätevästi vessaan esim pidemmillä lennoilla. Myös junassa maksan extraa yhden hengen paikasta ja joskus Onnibussissa maksan sen toisenkin "tyhjän " paikan jotta olisi tilaa.

Kyllä näillekin paikoille  on kyselijöitä riittänyt, mutta olen kyllä näyttänyt lipusta, että anteeksi mutta olen maksanut näistä ja siksi aion istua juurkin näin. Yleensä vastauksena on ollut paheksuva tuhaus. Ihmettelen että miksi, kun eikö se ole yleisesti tiedossa, että paikoista joutuu Maksamaan.

Yksi vaihtoajan ystävyyssuhde päättyi siihen, että lupaili jokaisena syksynä tulevansa vierailemaan ensi kesänä. Oikein hehkutti että varmasti saapuu. No, sitten kun kesä alkoi lähestymään, jotenkin alkoi kiertelemään saapumistaan ja sitten heinäkuun tienoilla totesi että ehkäpä ensi vuonna. Ymmärrän että matkanteko vaati vähän vaivaa, mutta lopullinen mielipaha tuli siitä, kun hän kolmatta kertaa peruttuaan tulonsa heti seuraavassa lauseessa hehkutti kuinka oli käynyt muualla päin maailmaa. Tuli sellainen olo -jonka muistan edellen- että pitääkö hän minua pilkkanaan? 

Tästä syystä alkoi viestittely loppumaan osaltani, kun koin etten ollut se niin tärkeä henkilö, jolle sai tehdä jokaisena vuonna uudelleen oharit. Olisin ollut tyytyväinen, jos olisi vain suoraan todennut ettei aio ikinä matkustaa tänne, kuin lupailla aina tyhjiä. Nykyisin ei ole enää ikävä, mutta harmistuksen muistan aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorina, juuri yhteen muuttaneina kutsuttiin anoppi juhlistamaan puolisoni/poikansa syntymäpäivää meille kotiin. Rahaa oli meillä opiskelijoilla todella vähän, mutta leivottiin silti täytekakkua, pullaa ja suolaista, että oli pöytä koreana. Oltiin tohkeissamme, kun siivottiin ja katettiin pöytää, että olisi nättiä. Ihmeteltiin, kun anoppia ei kuulukaan. Soitettiin perään, ja anoppi puhelimessa sanoi, ettei nyt jaksakaan tulla. Eihän se juu haitannut. Syötiin sitten täytekakkua muutama päivä ruoaksi, ennen kuin ehti mennä piloille. Tästä on yli 30 vuotta aikaa, mutta sen mielipahan muistan vieläkin.

Oliko nyt näin että anoppi jos olis tullu niin kakkukin olis menny? Nyt jäi muutamaksi päiväksi kakkua ruuaksi asti, taitaa anoppi olla melkoisen kokoinen matami  jos nuo ylijäämät olis lapannut naamaansa?

Tämähän se pointti olikin tässä. Eihän tuossa mainittu mitään että anoppi söisi koko kakun. Synttäreiden kunniaksi leivottiin koska haluttiin anopille tarjota hyvät kahvit. Tuskin pienistä rahoista olisi leivottu kakkua, jos olisi tiedetty ettei anoppi tulekaan.

Minua ainakin sieppaa nämä jotka viime tipassa peruu, oli ne sitten sukulaisia tai ei. Ymmärrän harmituksen.

Ohis

Noi junien paikanvarastajat. Kokemusta on, kerran istui nuoripari mun paikalla ja kun olin just tullut niin poikaystävä lähti kai vikalle tupakalle ennen lähtöä. Istuin kylmästi omalle paikalleni ikkunan viereen harppoen tyttiksen jalkojen yli. Ärähti et siinä istuu mun poikaystävä. Mä sanoin et "ei istu enää". Lähti vähin äänin.

Toinen oli kun taas varaamallani paikalla istui vanhempi pariskunta. Sanoivat että "ei me viittitty tonne yläkertaan kavuta, kai sä nuoremmakses voit mennä?" No en menny.

Siinä saa koko ajan olla varpaisillaan joka asemalla jos tuommoiseen penkkiralliin lähtee. Ei kiitos. Jos ei varkaan persus irtoa penkistä niin jään nojailemaan ja sanon et sitten odotellaan henkilökuntaa.

Aina lähteneet, kuka tuhahdellen, kuka kiroillen.

Olisi kiva kuulla jos joku paikanvarastaja voisi kommentoida että miksi ylipäätään tekee niin. Tätä kun kuulee niin monesti niin ei voi olla yksi ja sama tyyppi, vaan näitä röyhkeitä täytyy olla enemmänkin joukossamme.

Toki pakon edessä voi  paikattomuus iskeä, muttta silloinkin pitää nopsasti vaan lähteä, kun toinen näyttää omaa paikkalippuansa. itselleni kerran kävi näin , kun olin varannut extra luokan paikan junasta ,  ja lopulta jonkun  VR:stä johtuvasta mokasta ko. vaunua ei ollut koko junassa olemassakaan. Kun näimme viimein konnarin (meitä oli siis useita Extra vaunuun buukanneita), hän vain totesi että ei voi mitään, istukaa sinne missä sattuu vapaata olemaan. Jouduin sitten 1,5h matkan aikana väistymään kasseineni ja pusseineni kahdesti. Itse olin vielä suh nuori ja ketterä, säälittelin vanhempaa huonojalkaista pariskuntaa, joka myös joutui sitten satunnaisesti paikkaa vaihtamaan. Ja olivat varmaan maksaneet juurikin sen vuoksi että paikkavalinta olisi varma ja pitävä.

Valitus VR:lle johti vain se muutaman euron palauttamiseen, joka oli siis siihen aikaan extra-luokan paikan ylimääräinen hinta. 

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen tuli kylään lapsensa kanssa. Ihmettelin mihin tyttönsä jäi, kun tämä yksin pimpotti ovikelloa. Sanoi tytön juosseen takapihalle keräämään marjoja kun niin tykkää niistä. Eikai haittaa? No, eihän se haittaa. Syököön vain.

Paitsi kun kahvittelun jälkeen mentiin takapihalle, niin 8 v tytöllä oli kahdella kädellä laskettava määrä isoja pakasterasioita ja kaksi marjapuimuria joiden avulla yritti niitä täyttää. Äitinsä kävi vielä auttamaan urakassa. Aika paska fiilis jäi, mutten kehdannut huutaa lapselle.

Millainen on marjapuimuri? Ei kai marjoja puida. Poimurista olen kuullut ja poiminutkin.

Miehelläni on yhden hengen yritys ja hän vuokraa työtilaa paikalliseta yrityspuistosta. Se on oikeasti pieni, noin 10 neliömetriä. Yhtenä päivä yrityspuiston vahtimestari soitti ja sanoi, että hänelle olisi iso lähetys, joka pitäisi noutaa. Mies oli hämmästynyt, kun hän ei ollut tilannut mitään. Kun hän alkoi selvittämään asiaa, paljastui, että yksi sukulainen oli muuttanut ja koska varastot olivat kalliita, hän ajatteli, että mieheni firmalla on joku varastotila, johon voisi asiat varastoida ja päätti lähettää ne hänelle. Hän oli siis katsonut vaan Google Mapsista yrityspuiston kuvaa ja luullut, että koko se iso yrityspuisto on mieheni firmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri toi vasikan kokoisen koiransa häihini. Ei se mitään, kun koira odotti ilmastoidussa autossa. Kunnes sitten oleilimme vihkimisen jälkeen siinä pihalla ja hän käytti koiransa pissalla. Päästi sen kuraisen koiran pitkässä flexissä hyppäämään päin minua. Häämekko pilalla. "ei kai haittaa, se on vaan niin leikkisä"

Inhoan ihmisiä jotka antavat koiransa, varsinkin ison sellaisen, hyppiä päälleni. Sitten sanotaan että ei se tee mitään pahaa, se on vain leikkisä. Joo mutta vaatteet likaantuu. Ja pahinta kun koiran annetaan hyppiä pienen lapsen päälle. Tykkään kyllä koirista mutta en kaikista koiranomistajista.

Tuli tästä mieleen entinen koirani. Se oli pieni ja söpö ja pentuna kovin innokas tutustumaan ih

 

"Arrgh! Ei kai haittaa, jos opetan vähän kielioppia. Se ei ole kuka ei saa pidettyä vaan , ketä ei saa pidettyä."

-vielä meni väärin, oikea muoto on sanoa "joka ei saa pidettyä"  -ketä ei todellakaan kuulu tuohon yhteyteen, sanoohan se jo kielikorvakin

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni on yhden hengen yritys ja hän vuokraa työtilaa paikalliseta yrityspuistosta. Se on oikeasti pieni, noin 10 neliömetriä. Yhtenä päivä yrityspuiston vahtimestari soitti ja sanoi, että hänelle olisi iso lähetys, joka pitäisi noutaa. Mies oli hämmästynyt, kun hän ei ollut tilannut mitään. Kun hän alkoi selvittämään asiaa, paljastui, että yksi sukulainen oli muuttanut ja koska varastot olivat kalliita, hän ajatteli, että mieheni firmalla on joku varastotila, johon voisi asiat varastoida ja päätti lähettää ne hänelle. Hän oli siis katsonut vaan Google Mapsista yrityspuiston kuvaa ja luullut, että koko se iso yrityspuisto on mieheni firmaa. 

Miten tarina jatkuu? Älysikö miehesi olla reagoimatta, ja jättää tavarat ulos lojumaan? Vastuuhan EI missään tapauksessa ollut hänen, mitäänhän ei oltu sovittu, t: mies 62 vee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni mummo tunki samaan kylppäriin paskalle, kun olin vaihtamassa esikoisen vaippaa siellä. Ei kai haittaa, älä sinä minusta välitä...

 

We have a winner :D

No ei tuo nyt niiin kummallista ole. Mummo on ehkä sitä ikäpolvea jotka niin kotona kuin koulussakin kävivät usean reiän huusseissa. Melkeinpä oli tylsää jos ei ollut ketään seurana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppini ei suostu käyttämään turvavyötä autossa kyydissä ollessaan. Nyttemmin meidän uudessa autossa, kun hälytin ilmoittaa että turvavyötä ei ole kytketty, niin laittaa sen vaan kiinni niin, ettei itse ole sen sisällä. Sanoo vaan, että herran haltuun. Olen yrittänyt selittää, että onnettomuuden sattuessa hän tulee minun niskaan koska istun usein edessään (on todella isokokoinen vielä), eli ei ole vain hänen henki sitten kyseessä, mutta ei suostu niin ei suostu.

Ei kysy koskaan, että eikai haittaa, mutta asenne on sellainen, että mitä tällaisesta pikkujutusta jaksat nipottaa.

Pari kertaa vauhdissa kunnolla liinat kiinni, niin anopin nenä muistaa jatkossa. Ja jollei muista, niin ulos autosta.

Meillä mun äidin täti yritti tota. (Oli lapseton ihminen ja alkoi tarvita apua asiointireissuihin.) Ei yrittänyt mun autossa enää toista kertaa. Nimittäin tämmöisessä tilanteessa "auto ei liiku mihinkään, ennen kuin vyöt on ja pysyy kiinni. Ja jos ne aukeaa omasta toimestasi kesken matkan, ajan auton tien laitaan ja kävelet kotiin." Täti oli että älä nyt vitsaile. En vitsaillut ja ilmoitin sen. "Joko meet sitten itse bussilla tai vyö kiinni." Kyllä mökötti, mutta mä sanoin, että tajuathan sinä nyt että kyse on turvallisuudesta myös meille muille ja sinä saat sakot, jos olet ilman vyötä, ei se laki ole huvikseen keksitty. Taisi olla jo vähän seniili siinä vaiheessa. (Dementia sillä myöhemmin todettiinkin ja saatiin se kovan tappelun jälkeen lopulta hoitokotiin, kun meni niin sekaisin ettei tiennyt yötä tai päivää ja kusi alleen. Se on tarina erikseen...)

Älä suostu tohon.