Syövästä kertominen läheisille

Isäni kertoi aikoinaan, että leikkauksen yhteydessä "löytyi jotain muuta kuin olisi pitänyt" ja antoi merkitsevän katseen. Jos "syöpä" -sanan sanominen ahdistaa, voit vaikka vihjaten ilmaista että koepalasta löytyi jotain mitä ei olisi pitänyt löytyä. Tai ilmaista asian enemmän "tieteellisesti" kuten puhua soluista jotka käyttäytyvät eri tavalla. Voit myös sanoa suoraan "minulla on syöpä". Kestää 2 sekuntia, mutta sitten se on sanottu. Halauksia ja kaikkea hyvää jatkoon <3

Mieti tarkkaan kelle kerrot, kuka kykenee elämään normaalisti tiedon kanssa ettet joudu itse tukemaan heitä heidän epätietoisuudessaan ja peloissaan kun tarvitset itse voimia toipumiseen. Monet eivät käsitä vieläkään että syöpä ei ole nykypäivänä yhtä kuin kuolemantuomio, sillä suurin osa syöpään sairastuneista paranee. Voimia sinulle!

Mua jännitti kamalasti kertominen, mutta ei se niin kummoista ollut. Jotkut alkoi itkeä, jotkut alkoi pälättää kaikkea kummallista. Yleensä ne hokee "eikä... Siis ihan oikeesti vai?" ja tokenevat myöhemmin, kun ovat tajunneet asian.
Toivottavasti paranet hyvin! Lujaa uskoa matkaasi.

Mikä syöpä? Jos et jaksa kertoa, kerro yhdelle joka kertoo muille. 

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:11"]

Mikä syöpä? Jos et jaksa kertoa, kerro yhdelle joka kertoo muille. 

[/quote]

Ohutsuolen syöpä. En tällä hetkellä tiedä, miten jaksaisin kertoa edes yhdelle. Lisäksi asioilla on tapana muuttua matkan varrella, vähän niinkuin rikkinäinen puhelin.

Voih, toivottavasti ennusteesi on valoisa ja tsemppiä taisteluun! Oletko ottanut mihinkään syöpäpotilaiden tukijärjestöihin tms yhteyttä? Hommaa itsellesi nyt kaikki tuki ja apu mitä vaan ikinä saat. Ja ei diagnoosista ole edes ihan heti pakko kertoa jos itsekin vielä sulattelee. Asutko yksin?

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:11"]

Mikä syöpä? Jos et jaksa kertoa, kerro yhdelle joka kertoo muille. 

[/quote]

Ohutsuolen syöpä. En tällä hetkellä tiedä, miten jaksaisin kertoa edes yhdelle. Lisäksi asioilla on tapana muuttua matkan varrella, vähän niinkuin rikkinäinen puhelin.

[/quote]

Onko sulla millainen perhe, mies ja lapsia? Itse kertoisin ehkä vähän eri tavalla tietysti lapsille kuin vaikkapa miehelle. Ystäville ja vanhemmille myös ehkä eri tavalla kuin mitä just miehelle. 

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:16"]

Voih, toivottavasti ennusteesi on valoisa ja tsemppiä taisteluun! Oletko ottanut mihinkään syöpäpotilaiden tukijärjestöihin tms yhteyttä? Hommaa itsellesi nyt kaikki tuki ja apu mitä vaan ikinä saat. Ja ei diagnoosista ole edes ihan heti pakko kertoa jos itsekin vielä sulattelee. Asutko yksin?

[/quote]

Lääkäri sanoi suoraan, että tilanne on vakava ja pitää tehdä lisätutkimuksia. En ole vielä jaksanut. Tällä hetkellä. On ollut pidempään miehen kanssa vaikeuksia parisuhteessa, enkä tiedä, korjaantuvatko asiat ikinä, vaikka kuinka haluaisin. 

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:16"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:11"]

Mikä syöpä? Jos et jaksa kertoa, kerro yhdelle joka kertoo muille. 

[/quote]

Ohutsuolen syöpä. En tällä hetkellä tiedä, miten jaksaisin kertoa edes yhdelle. Lisäksi asioilla on tapana muuttua matkan varrella, vähän niinkuin rikkinäinen puhelin.

[/quote]

Onko sulla millainen perhe, mies ja lapsia? Itse kertoisin ehkä vähän eri tavalla tietysti lapsille kuin vaikkapa miehelle. Ystäville ja vanhemmille myös ehkä eri tavalla kuin mitä just miehelle. 

[/quote]

Lapsia ei ole. Mies on, mutta on ollut pidempään niin vaikeaa, etten tiedä, tuleeko ero. Vanhemmat on suhteellisen iäkkäitä, terveysongelmaisia ja erittäin uskovaisia.

"Hei! Pitkään jatkunut sairasteluni osoittautui verisyöväksi. Sairastan yhtä tappavinta syöpää ja minulla on erittäin huono ennuste."

Näin minä sen tein. Ei mitään ongelmaa useimmille. Hyvä ystäväni lopetti yhteydenpidon, mutta kyse oli hänen ongelmistaan, ei minun. 

Toivon, että hoidot tehoavat sinuun hyvin ja vointisi paranee. 

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:23"]

"Hei! Pitkään jatkunut sairasteluni osoittautui verisyöväksi. Sairastan yhtä tappavinta syöpää ja minulla on erittäin huono ennuste."

Näin minä sen tein. Ei mitään ongelmaa useimmille. Hyvä ystäväni lopetti yhteydenpidon, mutta kyse oli hänen ongelmistaan, ei minun. 

Toivon, että hoidot tehoavat sinuun hyvin ja vointisi paranee. 

[/quote]

Kiitos vastauksesta. Paljon voimia sinulle.

Eniten olen huolissani miehelle kertomisesta. Pelkään, että tämä uutinen pahentaa asioita entisestään.

Mitä oireita oli?

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:27"]

Mitä oireita oli?

[/quote]

Oli mm. väsymystä, kauheita vatsakipuja, ruokahaluttomuutta, veriripulia, kuumetta. Lopulta tuli suolitukos. Sairastan erittäin aggressiivista Crohnin tautia, joten lääkäri luuli oireiden johtuvan siitä.

Lämmin halaus teille molemmille potilaille ♡

Tämä on nyt asia jossa suhteenne varmasti punnitaan...itse sain rintasyöpädiagnoosin maaliskuussa, sulttelin asiaa pari päivää kunnes kerroin läheisille, lapsille en ihan vielä silloinkaan. Jotenkin se silti helpotti kummalla tavalla sen asian ääneen sanominen. Tsemppiä, siinä alussa on ihan hukassa kun ei vielä oikein tiedä missä mennään ja mitä tapahtuu.

Itse on tullut koettua kyseinen ongelma yli kymmenen vuotta sitten. Tärkeimmän ihmisen, minulle silloin äitini - vieläkin -, otin mukaan lääkärin puheille, joka selitti mistä on kyse. Tosin tuskin äiti ymmärsi järkytykseltään mitään muuta kuin, että onpas iso leikkaus/leikkauksia tulossa. Pahimmalta tuntui lähiomaisten suru, jonka olin "aiheuttanut" - silloin tuntui siltä. Loppujen lopuksi "helpoin" osa on tulevalla "kuolleella" verrattuna hänen lähiomaisiinsa ja ystäviinsä. Fyysinen kipu oli tottakai yhtä helvettiä, mutta toisten kärsimysten katsominen sitä vasta olikin.

Mietin tässä juuri myös miten kerron syövästä ,meillä on suvussa ollut erillaisia syöpiä ja se kertominen on ollut kautta ajan hankalaa ,minulla on alk-positiivinen nyt viikon tiennyt itse mylläkää on ajatukset pitäneet ,mutta kyllä kai sitä menee vaan ja näyttää kirjeen siinähän se on selvästi asun yksin ja on aikuinen jo lapsi ja iäkäs äiti ,

Itsekin pohdin oman syöpäni kanssa että julkistaako facebookissa vai ei, mutta pidin itse asian pienen porukan kesken kunnes pääsin pahimman yli.

Alkuvaiheessa kaikille viestittely ja kommunikointi ei ole ehkä mukavaa, joten suosittelen että syöpään sairastunut ei heti kailota koko maailmalle asioitaan.