Miten sait itseäsi niskasta kiinni ja aloit laihduttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kostokroppa ei mua motivoi. Se että exä haluis mua fyysisesti ei riitä kun ongelmat taisivat olla henkisiä

Tämä ei liittynyt aloitukseen millään tavoin, eikä tuonut tähän keskusteluun mitään lisäarvoa ja tiedät sen itsekin. Meneppä narsisti muualle huomiota hakemaan.

Ap

Miten tulkitsit sen narsistiseksi, jos ongelmat olivat henkisiä (koskee molempia osapuolia) ja se että olisi fyysisesti haluttava ei auttaisi tilannetta. Narsisti kai ajattelisi olevansa täydellinen sekä fyysisesti että henkisesti. Tässä tapauksessa on tiedostettua vikaa molemmissa. Se on kyllä totta ettei tätä keskustelua vie eteenpäin. Jollekinhan kostokroppa aiemmassa kommentissa oli motivaattori

Hanki itsellesi oikeita onglemia, niin et pysty / muista syödä. Been there done that.

Itse vain kyllästyin siihen, että olen lihava (mulla bmi 26) ja poistin ruokavaliosta pastan, riisin, perunan, leivän jne.

PALJON kasviksia tilalle :)

Nyt saa syödä vatsansa täyteen terveellistä, maistuvaa ruokaa, ilman nälkää, ja paino putoaa 1kg/vko tahtia :)

Kerran viikossa mulla on karkkipäivä, jolloin syön max 200g karkkia ja kerran kuussa cheat Day, jolloin syön ihan mitä haluan ja kuinka paljon haluan :)

Mistään ei siis ole tarvinnut luopua ja noh... kun syö terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, sitä epäterveellistä höttöä ei edes halua syödä juurikaan.

Vatsavaivojen takia suositeltiin laktoositonta ja gluteenitonta ruokavaliota, joka on auttanut. Se auttoi myös luopumaan pullasta ja leivästä, joista olen ollut riippuvainen. Nyt sallin itselleni gluteenittoman pullan päivässä eikä mitään muita herkkuja. Ensimmäisten päivien mielitekoihin auttoi ajatus: pystyn kyllä tänään olemaan ilman. Eikös se ole AA:nkin idea: en juo tänään. Suklaata on joulun jäljiltä kaapeissa, mutta vakavaa sortumisvaaraa ei ole kertaakaan ollut. Paino on pudonnut maltillisesti 8 kg/3kk. Tällä tiellä aion jatkaa.

Huomasin että vaatteeni olivat käyneet liian pieniksi, pukeutuessa piti yrittää löytää tarpeeksi löysää paitaa että se piilottaisi pömppömahani, housut eivät mahtuneet kiinni. Kyljellään maatessa maha tuli siihen viereen. Aloin etsimään youtubesta erilaisia jumppavideoita kun koronan takia kuntosalit eivät olleet mahdollisuus eikä niihin kyllä olisi muutenkaan ollut varaakaan. Aloitin ihan joogalla ja zumballa. Se ei ollu mitenkän erityisen tehokasta, mutta sellainen kevyt mukava alku joka auttoi pääsemään rutiiniin että joka päivä harrastetaan jotain liikuntaa. Sitten löysin ihan vahingossa youtubesta yhden fitness kanavan ja ihmisten kokemuksia kyseisen kanavan jumppahaasteista. Päätin itsekin kokeilla ja nehän toimikin hyvin! Pari ensimmäistä päivää oli haastavimpia varsinkin joskus tokana tai kolmantena päivänä oli kaikki lihakset kipeenä, mutta sen jumppaamisen jälkeen oli aina niin energinen ja hyvä olo että siihen jäi koukkuun ja mahdollisesta lihassärystä ja väsymyksestä huolimatta halusi aina tehdä sen päivän jumpan kun tiesi että sitten on parempi olo. Haaste oli kahden viikon pituinen joten siinä oli helppo seurata omaa edistymistä ja kiva pieni välietappi, että tutee onnistuneensa kun on se yksi haaste suoritettu ja sitten voi aloittaa seuraavan ja saada taas uutta onnistumisen tunnetta. Itse huomasin selkeän eron omassa hyvinvoinnissani jo sen kahden viikon jälkeen, mutta kun sen jälkeen olen jatkanut liikuntaa ottamalla tuolta kanavalta aina uuden haasteen, välillä pitänyt vähän taukoa ja etsinyt hetkellisesti jonkun kevyemmän liikuntamuodon kun tuon kanavan jumpat on kaikki tosi raskaita, niin on ihan uskomatonta kuinka hyvin on senttejä lähtenyt vyötäröltä ja kuinka paljon energisemmäksi ja vahvemmaksi olen tullut ja elämänlaatu parantunut kaikin puolin. Lähtötilanne 20.4.2021 oli että vyötärön ympärys oli 80 cm ja alavatsa (se navan alla oleva ihrakerros) 90 cm nyt vyötärön ympärys on 67 cm ja se alavatsa 75 cm. ja suurinosa vanhoista vaatteista mahtuu taas päälle. Ruokatapamuutoksia.. Syön itseasiassa enemmän nyt kun ennenkun aloitin liikkumisen, mutta myös terveellisemmin. Aikaisemmin en käytännössä syönyt paljoa mitään aamiainen oli vaan kahvi ehkä joku pulla tai leipä joskus tai jogurtti. lounasta en syönyt ja iltaruokana saattoi olla pakastepitsaa ja siideriä. Nyt syön aamulla puuroa tai kreikkalaista jogurttia banaanilla ja pähkinöillä. Ennen liikuntaa otan jotain proteiinia usein ihan vaan proteiinijuoma että jaksaisin sen jumpan loppuun ja illalla teen sitten oikean ruoan. Kesällä se oli usein ruokaisa salaatti koska oli liian kuuma mihinkään muuhun kokkailuun, nyt ihan jotain perus ruokaa. Pastaa, sushia, pokebowleja, riisiä ja kanaa tai kalaa jne. Joskus edelleen syön myös sen pitsan tai hampurilaisen, mutta kun aikaisemmin se oli vähintään kerran viikossa niin nyt ehkä kerran kuukaudessa. Alkoholia juon myös vähemmän kuin aikaisemmin. Ennen saattoi mennä parikin tölkkiä siideriä päivässä nyt otan ehkä viikonloppuna viiniä ruoan kanssa. Vaakaa en omista joten en tiedä onko paino pudonnut. Todennäköisemmin rasvan tilalle on tullut lihasta ja paino pysynyt samana. Mutta ainakin olo on parempi ja olen tyytyväinen peilikuvaani. Joten tämän pitkän sepustuksen jälkeen vinkki mikä itselläni toimi oli löytää sellainen itselleen sopiva liikuntamuoto jota oikeasti haluaa tehdä ja ottaa pieniä konkreettisia välitavoitteita (esim. just että saan tämän yhden haasteen tehtyä loppuun asti)  joiden saavuttamisesta saa onnistumisen tunnetta. 

nosto

Kesällä 2020 tuli uutisia, joissa kerrottiin, että ylipainoiset ovat vakavan koronan riskiryhmää. Pelästyin. Rupesin kuvittelemaan itseni teho-osastolla henkitoreissani, niin että kaikki läski puristaa keuhkoja kasaan ja en pysty hengittämään. Kesän 2020 jälkeen painoni on pudonnut 25kg. Aina välillä mietin teho-osastoa pysyäkseni ruodussa.

Jokaisen pitää löytää oma motivaationsa. Tietoa terveellisistä elämäntavoista on kyllä saatavilla ja uskon, että ap:kin tietää teoriassa, mitä pitäisi tehdä. Puuttuu vain se syy.

Vierailija kirjoitti:

Olin mussuttanut iltaisin ja ylipainoa oli kertynyt. Oma kuva peilistä ei viehättänyt,kun aikaisemmin olin ollut hoikempi. Ei auttanut muu,kuin kunnon ryhtiliike: iltasyönti kokonaan pois,eli kello 20 jälkeen en syönyt enää mitään ja karsin herkkuja ruokavaliosta. Niin paino alkoi tippumaan. Paljon auttoi tuo iltasyönnin jättäminen. Heti kun paino alkoi häviämään,tuli parempi olo,onnistuin :)

Tuota olen aina ihmetellyt, miten joillain auttaa pelkkä iltasyönnin lopettaminen, kun itse olen aina ollut jonkun verran ylipainoinen vaikka olen pääsääntöisesti syönyt kaksi kertaa päivässä kunnon ruokaa ja kasviksia ja se on ollut siinä. Tai miten voi karsia herkkuja vähentämällä, kun omaan painooni ei ole vaikutusta sillä, etten herkkuja syö. Nykyisellä ruokavaliolla en liho, mutta laihtuminen syömällä noin 1600 kCal vuorokaudessa ei minulla onnistu ja BMI noin 30.

Vierailija kirjoitti:

Osa täällä jo sanonutkin mutta älä ala laihduttaa, vaan elämään terveellisesti. Säännölliset ruokailuajat, paljon kasviksia ja hyviä rasvoja, liikunnallinen elämäntyyli. Keskity onnellisuuteen ja hyvinvointiin. Voit aloittaa myös uuden harrastuksen joka ei varsinaisesti ole liikkumista. Jos se vain saa sinut onnelliseksi.

Laihtuminen tapahtuu siinä sivussa.

Tässä on joku prykologinenkin puoli olemassa ilmeisesti. Jos alat laihduttamaan, ajattelet koko ajan ruokaa ja syömishimo käy vastustamattomaksi. sama jos asetat tavoitteksesi jonkun painon. Mitäs sitten kun raja on saavutettu? voi vaikka hieman hemmotella itseään tänään, huomenna, ylihuomenna ja tadaa... kohta kilot ovat takaisin.

Toisaalta, olen kyllä tavannut henkilöitä, joilla on koko iän ollut extraa ja kun kerran on päässyt normipainoon *(ja mahdollisesti saanut positiivista palautetta ulkonäöstään), niin hehän ovat innostuneet ja jatkaneet eteenpäin pudotuksessa.

Eli tapoja on yhtä monia kuin on ihmisiäkin.

Liian nopeilla shokkipudotuksilla on tapana olutta palata entiseen, eli se seuranta saa jatkua pitkään sen rajankin jälkeen.

Olen jostain kuullut/lukenut, että ihmisen aineenvaihdunta "muistais 4-5 vuotta alkuperäisen tilanteen ja yrittäisi palauttaa kehon entiselleen, ennekuin hyväksyisi uuden olomuodon. Mistä tämä tieto ja onko edes mitään todenperäisyyttä on minulle hämärän peitossa,

Itse olen laihtunut viime kesästä 7kg. Ei paljoa, mutta en ole laihduttanutkaan. En vain koko aikaa mätä 2jotain ihan pikku herkkua naamariini". Ainoa suorite, minkä asian pohjalta teen, on se, että punnitsen itseni joka aamu ja kirjaan luvun ylös. Eli seuraan kyllä "kehitystä".  Minulla ei kylläkään ole normipainoalueen yläpäähän kuin 6 kiloa, joten ei tässä mikään hoppu ole. Vaatekaappia siivotessani löysin muutamia varastoituja "tsemppihousuja!, jotka alkavat taas olemaan käytettävissä. Tällaiset asiat voivat toimia innostajina ja mielen kurissa.

Moni on laihduttanut ja palannut takaisin mittoihinsa, mutta moni on kyllä onnistunutkin. Tässä hommassa on se hyvä puoli, että välirepsahduksen jälkeen voi aina yrittää uudelleen. Tärkeintä on ettei anna periksi ja jää sohvan nurkkaan nyyhkimään sen lempparisipsipussin kanssa.

tajuamalla, että ei sillä ole väliä mitä se ruoka on kunhan sitä on. 

Vierailija kirjoitti:

Peiliin vilkaisu alastomana auttaa

Ei muuten auta.

168 ja 90kg