Lue keskustelun säännöt.
Itsenäinen kulkija ja vapauden kaipuu- kuinka olet suhteessa muutunut?
30.05.2015 |
Olen aina ollut vapaa sielu ja nauttinut rajattomasti mahdollisuudesta tehdä mitä mieleen on pälkähtänyt.
Kunnes rakkaus ja suhde. Mies joka nauttii kotona olosta ja ei pidä kodin ulkopuolisesta elämästä. Eikä (yllättäen) minunkaan lähtemisestä ulos maailmaan ja seikkailemaan.
Taas yksi mitä kaunein päivä ja hillitön halu menemään. Yksi kiinnostava keikka tiedossa, kädet ristissä rukoilemista, jotta saisinko mennä. Ahdistunut ilmapiiri ja kahlittu olo.
Miten sinun luontosi on muuttunut suhteen myötä? Oletko kenties itse kotoilija ja haluat kumppanisi myös viereesi istumaan, vaikka puoliso haluaisi elää ja mennä minne nokka näyttää?
Vai kulkevatko luenteenne synkassa ja olette tyytyväisinä kotona, tai riennoissa yhdessä tai erikseen.
Elämä kutsuu ja katsotaan saanko tänään olla ja hengittää ilman kahleita....
Kommentit (26)
Viihdyn hyvin suhteessa missä mies ei rajoita menojani. Tykkää kyllä mennä itsekin mutta lasten myötä pitää toisen olla kotona, mies ei ole koskaan kiukutellut menoistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 19:42"]Hei ei toi ap ole normaalia. Sun reaktiot on täysin ymmärrettäviä ja oikeutettuja siihen, että miehelläsi on selvästi ongelmia. Ne eivät kerro siitä, että olisit jotenkin erityisen itsenäinen tai itsekäs tai aina menossa jonnekin, vaan ne kertovat siitä, että toinen ihminen yrittää tukahduttaa sinua, ja sinä puolustat itseäsi ja haluat hengittää vapaasti. Ei kukaan ihminen voisi hyvin tuollaisessa tilanteessa.
Tuohon tilanteeseen pitää hakea apua, siis ihan siksi että sinä voit pahoin, mutta myös siksi että mieskin voi selvästi pahoin. Tuo voi olla mustasukkaisuutta, mutta hän voi olla myös hyvin ahdistunut, pelokas ja masentunutkin ihminen, jolle maailma on pelkkiä uhkia täynnä. Sellaisen ihmisen kanssa on ihan aito riski, että maailma pienenee ja pienenee, ja mitä enemmän tuollaisen ihmisen mieliksi on, sitä tiukempi se kontrolli on. Jos näyttää että mies ei voi muuttua, niin mieti tarkasti millainen tulevaisuus teillä on edessä. Jos jo nyt on raskasta, niin millaista se on, kun teillä on lapsia? Millaista elämä on lapsille, kun eivät saa suurinpiirtein pinnasängystään poistua, ikinä, ettei vain mitään satu?
[/quote]
Kiitos viestistä. Ahdistunut, pelokas ja masentunut joka kokee maailman uhkana, voisi olla mieheni kuvailu (heikkona hetkona) itsestään. Joskus olen itse ollut niin täynnä tuskaa hänen tuskastaan ja ja itkien sopertanut miksi hän edes haluaa olla suhteessa kanssani ja kokea rakkautta ja onnea, jos maailma on synkkä ja ahdistava paikka.
Hän usein kokee itsensä vastuulliseksi minusta ja suojeluhalu on korkea. Olemme toistemme ensikumppanit ja rakkaudet.
Kuiteniin hän on äärettömän kiltti ja herkkä ihminen, älykäs ja sielukas. Luulen olevani hänelle ihminen elämässä, jonka turvallissuus on ykkösasia ja hän lähestyy vain asiaa tavalla joka on käsittämätön. Hän itsekkin tietää tämän.
Lapsia en itse halua ja ainakaan hänellä vielä ei ole tämä kaipuu tullut.
Tämä ilta näyttää itselleni mihin suuntaan edetä.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 19:59"]Miten sinä edes olet tuollaisen miehen kanssa kimppaan lähtenyt? Miten suhde alkoi?
[/quote]
Tavattiin tavallisesti viihteellä ja rakastuttiin. Ongelmia ei ollut ennen yhteenmuuttoa ja nyt ne ovat vuoden sisällä alkaneet nostamaan päätään kunnolla tietoisuuteeni. Eihän ensihuumassa halua ollakkaan erossa ja mennä omia menojaan.
Ap.
Kyllä aktiivisuuden ja elämyshakuisuuden olisi hyvä olla suurinpiirtein samaa tasoa kumppaneiden kesken. Tosin omassa parisuhteessani ongelmaksi tulevat jossain vaiheessa lapset, joita kumppanini haluaa. Lapset jos mikä kuitenkin kahlitsevat (varsinkin naisen).
Miten sinä edes olet tuollaisen miehen kanssa kimppaan lähtenyt? Miten suhde alkoi?