mies ei edes halua luottaa muhun
Hän epäilee kokoajan kaikkea ja nyt vihdoin kertoi perimmäisen syyn: häntä pelottaa että petän, ja sitten hän on tuhlannut aikaa turhaan.
Yritin kysyä että eikö se ole varsinaista ajan tuhlaamista ettei koskaan voi olla täysin onnellinen ja luottavainen, vaan koko loppuelämänsä haluaa epäillä.
Mä luotan häneen ja tuntuu pahalta ettei hän luota muhun. Onko teillä mitään argumentteja mitä voisin hänelle sanoa kun itse en keksi enää mutta onhan se nyt idioottimaista koko elämä tuhlata epäilyyn kun se ei lopputulosta muuta. Ikinä en oo antanu aihetta epäilyyn, mutta sillä ei ole mitään merkitystä hänelle.
Kommentit (6)
Exäni oli suhteen alkuaikoina samanlainen, sitten paljastuikin melkein 4v seurustelun jälkeen mustasukkaiseksi, väkivaltaiseksi, narsistiksi. Ei siinä auta muu kuin miehen täytyy luottaa sanaasi, mutta jos koko ajan epäilee, ei suhteella voi olla tulevaisuutta.
Kauanko olette olleet yhdessä? Minkä ikäisiä olette?
Mieleen tulee oikeastaan vain se, että mies on saanut aiemmassa suhteessa todella kovaa siipeensä eikä hän ole käsitellyt siihen suhteeseen liittyviä tunteita. Nyt hän "ulosmittaa" niitä teidän suhteestanne. Siihen ei auta kuin käsitellä ja surra pois se menneisyyden pettymys. Muuten ei voi jatkaa eteenpäin.
Toinen vaihtoehto on tietysti se, että hänellä on lapsuudesta lähtien petetyksi tulemisen kokemus, hän ei ole voinut lapsena luottaa aikuisiin, hänellä ei ole ollut turvallinen olo. Ehkä hän on jo lapsena oppinut, että "kaikki pettävät" ja että hän itse on jotenkin arvoton, jota kuka tahansa voi kohdella kaltoin. Silloinhan ei voi luottaa kehenkään. Siitäkin selviää suremalla. Mennyttä ei saa taksisin ja muutettua tai korjattua, mutta on omassa valinnassa jääkö tuleen makaamaan vai ei.
Mitään älyllisiä argumentteja ei voi esittää tunne-elämän kokemuksiin. Jos rakastat tuota miestä pysyt hänen rinnallaan, olet vakaa ja luotettava. Annat hönelle aikaa ja tilaa käsitellä omia kokemuksiaan. Se on vähän niinkuin kesyttämistä. Lue vaikka Antoine de Saint-Exuperyn Pikku prinssi, jossa prinssi kesyttää ketun. :)
Mun exäni epäili myös jatkuvasti minua siitä että petän.
Se oli todella raskasta ja loukkaavaa kun hän koki myös tehtäväkseen vahtia tekemisiäni, soitella kavereilleni, lukea salaa tekstiviestejäni ja tietokoneen historiat plärätä läpi. Kukaan miespuolinen ihminen ei olisi saanut sanoa minulle mitään, enkä olisi saanut olla edes vanhempieni luona koska aina olin pettämässä.
Minä en kuitenkaan antanut hänelle mitään syytä epäillä mistään. Olin aina ollut rehellinen ja pitänyt sovituista asioista kiinni. Ei se heti tällaista ollut kun häneen tutustuin, mutta suhteen edetessä alkoi mennä ihan sairaaksi.
Kun vihdoin sain tarpeekseni tuosta, niin olin huora joka oli lähtenyt toisen mieheen matkaan, aivan kuten kaikki muutkin hänen aikaisemmat exänsä. Sain paeta toiseen kaupunkiin, eikä sekään riittänyt.
Exän isä oli lähtenyt aikoinaan toisen naisen matkaan ja jättänyt tämän äidin, mutta ei se ole muiden tehtävä joutua kärsimään toisten traumoista. Aikuinen ihminen kyllä tajuaa ettei tuollainen jatkuva epäily ole hyvästä oli se sitten aiheellista tai aiheetonta. JA kun ei olla toisten omaisuutta niin kyllä sitä pitäisi sitten saada erota edes rauhassa.
Meillä on ollut vähän samanlaista ja aikani (monta vuotta) sitä katsottuani ja ollessani välillä suurinpiirtein pissat housussa pelosta, että mies keksii tikustakin syytä taas rähistä. Olin ehdottoman luotettava ja suorastaan ylihuolehtiva siitä etten aiheuta hänelle pahaa mieltä. Rähinää tuli silti. Sitten sisuunnuin ja nostin kissan pöydälle. Kiljuin miehelle vähemmän kauniisti, että jos hän ei minuun luota vaikka meillä on jo kolme lastakin, niin olkoon prkle luottamatta, että nyt riitti tällainen matelu ja säikkyminen täysin turhasta. Jos hän ei luota niin sitten tiet erkanevat. Asioihin on tultava muutos ja HETI.
Mies nieleskeli aika kauan, mutta hän muuttui. Muuttui niin, että koko elämämme muuttui iloisemmaksi ja vapaammaksi. Sen kiljumiseni jälkeen olen saanut mennä ja tulla normaalisti ja esimerkiksi nyt kesäkuussa saan perhevapaata aikaa parikin viikkoa kun mies lähtee lasten kanssa reissuun. Niinpä neuvon pitämään omista oikeuksista huolta ja jos se ei kelpaa, niin suhde poikki. Matelemaan ei kannata ja ihmisyyttään menettää sairaalloisen kaverin takia. Hänellä on ongelma, ei sinulla.
Et voi koskaan olla niin luotettava kuin mies haluaisi. Vaikka istuisit 24 h kotona ilman mitään yhteyttä ulkomaailmaan, niin sekään ei riitä - ainahan teille voi ovelle tulla vaikka huoltoMIES, nuohooja, naapuri, onhan näitä miehiä maailmassa... Telkkarissa saattaa esiintyä joku kivan näköinen mies mihin voisit periaatteessa ihastua, radiosta kuulla jonkun mukavan MIESjuontajan äänen jne. Puhelimeesi sa asennettua helposti jäljitysohjelmat, mikrofonit yms. 100%:nen luotettavuus ja uskollisuus ei riitä alkuunkaan. Näinkö haluat elää loppuelämäsi? Onko kyttääminen enää normaalin rajoissa mitenkään? Nyt on siis periaatteessa sama petätkö vai et, sama tulos molemmissa eli epäluottamus.
Mahtaako tyo olla argumentoitavissakaan. Jos ei luota niin ei luota.