Lue keskustelun säännöt.
Miehelle tulossa 2 miljoonan perintö
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään tule minulle mutta kyllähän se minunkin elämään vaikuttaa, mies todennäköisesti haluaa nostaa elintasoa sen jälkeen.
Minä olen onnellinen näinkin, mutta tuntuu uskomattomalta että meistä tulee rikkaita. Olen aina ollut tosi säästäväinen rahankäyttäjä
Ap
Sellainen vinkki, että älä käytä tuota sanaa miehesi äläkä oikein kenenkään muunkaan kuullen. Ei parin miljoonan perintö tee kenestäkään rikasta, vauraan korkeintaan. Ilman muuta sillä saa elämään lisää mukavuutta, en minä sillä.
Tuo miten kuvailet asiaa, "mies todennäköisesti haluaa nostaa elintasoaan" kuulostaa vähän siltä, että mies ei ole asiasta mitään puhunut ja saatat ehkä kuvitella vain. Jos te olette tähänkin mennessä eläneet säästeliäästi, niin ei siihen välttämättä tule mitään suurta muutosta perinnönsaannin jälkeenkään.
Emme ole puhuneet perinnöstä juurikaan, sillä perintöä ei ole tulossa vielä, vanhus on elossa vaikka onkin vanha. Minä en häntä niinkään tunne mutta kunnioitan miestäni enkä kysele ”mitäpä tehdään rahoilla ensimmäiseksi kun hän sitten kuolee”.
En toki halua käyttää sanaa rikas muiden kuullen, mutta totta se on että nykyiseen elintasoon verrattuna meistä tulee rikkaita perinnön jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoittaa kuin teini ja kumminkin miehen vanhempi jo 90-vuotias. Eli mies lienee 60-vuotias? Ap on lienee nuori vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Punalappuisten kyttääjät kirjoitti:
Niin on tulossa minun vaimollenikin. Meillä on avioehto, joten minä en vaurastu euroakaan. Silti se tietysti nostaa halutessamme elintasoamme, kun minun ei enää tarvitse tukea vaimoa taloudellisesti.
En kuitenkaan usko, että elämämme juuri muuttuu. Ei ole juuri muuttunut minun varallisuuteni ja palkkani kasvettuakaan. Suurin muutos on henkisellä puolella, kun ei enää tarvitse pelätä samanlaista taloudellista kurimusta kuin 30 vuotta sitten.
Nuukaksi on opittu pienestä pitäen, eikä luonteemme tästä muuksi muutu.
Toivon samanlaista tulevaisuutta meillekin. Eniten takaraivossa pelottaa, jos rikastuminen jotenkin muuttaa miestäni. Tiedän hänen ihailevan luksuselämää mutta toivon ettei hän oikeasti halua tuhlata kaikkea siihen elämäntyyliin
Kahdella miljoonalla ei kauan eleta "luksus elamaa" kun ne miljoonat on tuhlattu ja olette taas lahtopisteessa.
Mista tieda, siita etta saman summan tuotoilla elamme mukavasti mutta ei tassa mitaan Rolls Royceja ostella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonkohan verottaja ottaa siitä?
En tiedä tarkkaan miten perintövero toimii hänen kotimaassaan
Mikäli perintö on saatu Suomesta niin Suomen perintölaki on voimassa. Ihan sama missä asuu.
Mieheni ei ole siis suomalainen, joten perintö ei tule Suomesta. Emme myöskään asu Suomessa ja koska perintö ei tule minulle, Suomen perintövero ei voi siihen vaikuttaa
Vierailija kirjoitti:
Sekä minun että mieheni isovanhempi on kuitenkin elänyt. Minun hilkkua vaille 101-vuotiaaksi, miehen yli 102-vuotiaaksi.
Sekä minun että mieheni testamentti on laadittu niin, että tytär voi vastaanottaa sen vain osittain. Normaalistihan perintö pitää ottaa vastaan kokonaan tai luopua siitä kokonaan. Mutta kun testamentti on oikein laadittu, sen voi vastaanottaa myös osittain. Tytär voi kummankin kohdalla miettiä vähän oman elämäntilanteensa mukaan, ottaako vastaan kaikki vai antaako osan mennä lapsilleen (jos hänelle sellaisia siunaantuu). Tästä ei siis koidu ylimääräisiä perintöveroja tai lahjaveroja, tytär ja lapset maksavat normaalin perintöveron omasta osuudestaan.
Tällaista testamenttia suosittelen muillekin, varsinkin niille jotka aikovat elää niin pitkään että oma lapsikin on jo kuusikymppinen perinnön saadessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni peri suht ison perinnön aikoinaan. Hän muuttui sen myötä, aikaisemmin ei ollut ongelmia. Raha antoi liikaa valtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään tule minulle mutta kyllähän se minunkin elämään vaikuttaa, mies todennäköisesti haluaa nostaa elintasoa sen jälkeen.
Minä olen onnellinen näinkin, mutta tuntuu uskomattomalta että meistä tulee rikkaita. Olen aina ollut tosi säästäväinen rahankäyttäjä
Ap
Sellainen vinkki, että älä käytä tuota sanaa miehesi äläkä oikein kenenkään muunkaan kuullen. Ei parin miljoonan perintö tee kenestäkään rikasta, vauraan korkeintaan. Ilman muuta sillä saa elämään lisää mukavuutta, en minä sillä.
Tuo miten kuvailet asiaa, "mies todennäköisesti haluaa nostaa elintasoaan" kuulostaa vähän siltä, että mies ei ole asiasta mitään puhunut ja saatat ehkä kuvitella vain. Jos te olette tähänkin mennessä eläneet säästeliäästi, niin ei siihen välttämättä tule mitään suurta muutosta perinnönsaannin jälkeenkään.
Emme ole puhuneet perinnöstä juurikaan, sillä perintöä ei ole tulossa vielä, vanhus on elossa vaikka onkin vanha. Minä en häntä niinkään tunne mutta kunnioitan miestäni enkä kysele ”mitäpä tehdään rahoilla ensimmäiseksi kun hän sitten kuolee”.
En toki halua käyttää sanaa rikas muiden kuullen, mutta totta se on että nykyiseen elintasoon verrattuna meistä tulee rikkaita perinnön jälkeen.
Kuulostat ihan gold diggeriltä. Ei taida "meistä tulla", vaan ukosta yksin. Diggerin nakkaa pihalle heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään tule minulle mutta kyllähän se minunkin elämään vaikuttaa, mies todennäköisesti haluaa nostaa elintasoa sen jälkeen.
Minä olen onnellinen näinkin, mutta tuntuu uskomattomalta että meistä tulee rikkaita. Olen aina ollut tosi säästäväinen rahankäyttäjä
Ap
Toivot ja odotat siis miehesi vanhempien kuolemaa?
Kuvottavaa🤮
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni peri suht ison perinnön aikoinaan. Hän muuttui sen myötä, aikaisemmin ei ollut ongelmia. Raha antoi liikaa valtaa.
Toivottavasti meille ei käy samalla tavalla. Tämä on myös yksi niistä asioista jotka ”jännittää”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljonkohan verottaja ottaa siitä?
Ei paljoa. Vain noin 340k.
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on 86 ja toivon että elää vielä pitkään. Asuu ok-talossa, josta puolet jo on minun äidinperintöä. Oma asuntoni jo velaton ja yksin omistan.
On sangen yleistä että keski-iässä napsahtelee perintöjä.
Nämä on näitä vanhenevan ihmisen "iloja", vaikka suruhan siitä aina on suurempi kun joku rakas ihminen lähtee, joka on kuulunut elämään syntymästä asti.
Aina kun puhelin illalla pirisee, pelkään että taas on joku rakas pois.
Joillekin "napsahtelee", kun taas joillekin ei. Olen yksi näistä keski-ikäisistä, joka ei tule saamaan perintöä, eikä todellakaan perintöJÄ (mistä kaikkialta edes monikossa voisi tulla, paitsi omat vanhemmat?)
Ainoa elossa oleva lähisukulainen jolta perintöä voisi jäädä, on äitini, mutta koska mun suku on aina ollut köyhää/pienituloista, niin tiedossa on jo ettei mitään ole tulossa. Eikä se haittaa. Mieluummin pitäisin äitini aina täällä maan päällä ja lähellä kuin saisin rahaa hänen kuolessaan.Isä kuoli joitakin vuosia sitten ja lähinnä velkoja häneltä jäi. Isovanhemmat kaikki ovat kuolleet ja ei yhtään mitään vanhemmilleni tullut.
Eipä multakaan tule jäämään perintöä lapsilleni, kun en ole saanut kerrytettyä yhtään säästöjä ym. tähän yli 50v. mennessä, enkä pääse enää kerryttämäänkään. Ei ole töitä ja vuokralla asun.
Mistä te muuten voitte etukäteen tietää tulevan perinnön määrän? Noinko useilla julkistetaan, että Hei mulla on tilillä pari miltsii, että odottakaahan vaan kun tästä kupsahdan (wink wink). Mulla ei ole mitään tietoa sen kummemmin paljonko kenenkin varallisuus on.
Jotkut puhuvat raha-asioistaan melko avoimesti. Toisekseen jos vaikkapa vanhemmilla on 200m2 asunto Ullanlinnassa, voi uskoa saavansa jonkinlaisen perinnön. Moni haluaa siirtää omaisuutensa lapsilleen.
Minä en ottanut perintöä vastaan vanhempieni kuoltua niin se meni lapsilleni. Molemmat sai sen verran, että ostivat talot, toki lainaakin joutuivat ottamaan. Säästettiin perintövero välistä. Mä en tiedä mitä edes sillä tekisin jos mulla olisi enemmän rahaa. Mulla on oma asunto eikä tarvi pihistellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kirjoituksesta muistui mieleeni eräs tuttavani. Hänen puolisolleen oli myös tulossa valtava perintö , kunhan suvun vanhin päättää maallisen retkensä. Tuttavani usein hehkutti tätä tulevaa perintöä ja sitä miten miehensä kanssa sitten nauttivat helposta elämästä ja aikaisista eläkepäivistä perinnön turvin.
Muistan miettineeni tuolloin, etten kehtaisi tuttuni lailla brassailla asialla ja tavallaan odottaa jonkun menehtymistä dollarin kuvat silmissäni.
Kohtalo, karma tai huono onni kuitenkin muutti sitten tuttavani suunnitelmat. Hän sairastuikin aggressiiviseen syöpään. Menehtyi muutamassa kuukaudessa.
Terveiseni ap:lle: Et voi tietää tulevaisuudesta ja siitä kuka täältä lähtee ensimmäisenä!
Vierailija kirjoitti:
Mistä te muuten voitte etukäteen tietää tulevan perinnön määrän? Noinko useilla julkistetaan, että Hei mulla on tilillä pari miltsii, että odottakaahan vaan kun tästä kupsahdan (wink wink). Mulla ei ole mitään tietoa sen kummemmin paljonko kenenkin varallisuus on.
Jossain perheissä puhutaan rahasta avoimemmin. Meillä esimerkiksi tytär tietää, paljonko meillä on omaisuutta. Hän on mieheni lisäksi melkeinpä ainoa henkilö, jolle voin asiasta hehkuttaa. Ja meilläkin tosiaan niin, että miehellä on reippaasti enemmän kuin minulla, mutta tyttärellehän ne lopulta menevät. Ihan tavallinen perhe ollaan ja mies on viime vuosina tienannut todella hyvin, niin sijoitukset ovat kasvaneet reippaasti.
Onhan tämä asia, joka tekee iloiseksi, kun vihdoinkin viisikymppisenä tulee kunnolla rahaa. No minä intoilen ehkä enemmän kuin mies ja melko tavallista, mutta mukavaa elämää eletään. Välillä vaan tulee tarve hehkuttaa jollekin, että asiat on nyt kivasti, niin siksi tytär tietää. En tiedä kiinnostaako häntäkään, kun ei niistä rahoista ole hänelle välitöntä iloa :-) (Tai no on ollut sen verran, että mies lainasi tyttärelle ja vävylle rahat kodinvaihtoon, kun eivät saaneet pankista lainaa kahteen asuntoon.)
Minä tiesin äidiltä tulevan perinnön aika tarkkaankin, koska toimin hänen viimeisinä vuosinaan hänen virallisena edunvalvojana. Ja traumat jäi, kun en uskaltanut kaksin käsin ostaa finanssikriisissä halpoja osakkeita, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus :-) Ostin liian varovasti ja jälkeenpäin harmitti kovasti. Äiti kuoli 2010.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonkohan verottaja ottaa siitä?
Ei paljoa. Vain noin 340k.
Ei paha! Luulin että olisi ollut enemmän
Vierailija kirjoitti:
Niin miehelle tulossa eli ei sinulle. Kahdessa vuodessa voi tapahtua vaikka mitä joten tuskin olet edes kuvioissa silloin.
Mahtaako pariskunnalla olla avioehto vai meneekö puolet potista automaattisesti vaimolle mikäli tulee ero?
Vierailija kirjoitti:
Minä en ottanut perintöä vastaan vanhempieni kuoltua niin se meni lapsilleni. Molemmat sai sen verran, että ostivat talot, toki lainaakin joutuivat ottamaan. Säästettiin perintövero välistä. Mä en tiedä mitä edes sillä tekisin jos mulla olisi enemmän rahaa. Mulla on oma asunto eikä tarvi pihistellä.
Tuo on toki tilanne monella. Mutta voi olla myös niin, ettei sillä ensisijaisella perijällä ole ihan niiiiiin hyvä rahatilanne, että olisi valmis luopumaan koko perinnöstä. Silloin on hyvä, jos testamentti on laadittu oikein ja voi ottaa perinnöstä sen verran mitä katsoo tarpeelliseksi.
Omaa kuolemaahan ei etukäteen tiedä, milloin se osuu kohdalle. Me aktivoiduimme testamentin suhteen, kun tytär meni naimisiin hyvin nuorena ja hänen puolisollaan on kaksisuuntainen mielialahäiriö (vaikkakin tällä hetkellä ihan ok hoitotasapainossa). Hänen turvakseen pahimman varalta teimme testamentin, joka sulkee perinnön avio-oikeuden ulkopuolelle. Samalla laitoimme tuon muotoilun, joka mahdollistaa testamentin vastaanottamisen osittain.
Meiltä jää ihan huomattava perintö ja jos meidän kuollessa tyttärellä on vaikka opiskeluikäisiä lapsia, hän voi hyvinkin ajatella että heille joutaa antaa osan. Yhtä lailla tyttären oma taloudellinen tilanne voi olla kuollessamme jo niin hyvä, ettei hän koe tarvitsevansa paljonkaan. Siinä tapauksessaan voi jättää enemmän lapsilleen.
Sekä avio-oikeuden poissulkeminen että testamentin laatiminen sellaiseksi, että sen voi ottaa vastaan osittain, on asioita joita se perillinen ei itse pysty tekemään. Senkin puolesta on tärkeää, että perinnönjättäjät ovat ajan tasalla ja selvittävät hyvissä ajoin, mitä heidän kuoltuaan tapahtuu. Ja tekevät sitten sellaisen testamentin, ettei omaisuus valu lapsen ex-puolison mukana suvusta pois.
Toissijaismääräyksiä me emme tehneet. Jos tytär perii meidät ja kuolee sen jälkeen lapsettomana, niin ei meitä enää siinä kohtaa haittaa, jos hänen puolisonsa korjaa potin. Ja toisaalta tuo avio-oikeuden poissulkeminen ei millään muotoa estä sitä, että tytär käyttää perintöään koko perheen hyväksi ja puolisonkin hemmotteluun. Sen tarkoitus on vain suojata häntä tilanteessa, jossa avioliitto päättyy rumaan eroon.
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on 86 ja toivon että elää vielä pitkään. Asuu ok-talossa, josta puolet jo on minun äidinperintöä. Oma asuntoni jo velaton ja yksin omistan.
On sangen yleistä että keski-iässä napsahtelee perintöjä.
Nämä on näitä vanhenevan ihmisen "iloja", vaikka suruhan siitä aina on suurempi kun joku rakas ihminen lähtee, joka on kuulunut elämään syntymästä asti.
Aina kun puhelin illalla pirisee, pelkään että taas on joku rakas pois.
Joillekin "napsahtelee", kun taas joillekin ei. Olen yksi näistä keski-ikäisistä, joka ei tule saamaan perintöä, eikä todellakaan perintöJÄ (mistä kaikkialta edes monikossa voisi tulla, paitsi omat vanhemmat?)
Ainoa elossa oleva lähisukulainen jolta perintöä voisi jäädä, on äitini, mutta koska mun suku on aina ollut köyhää/pienituloista, niin tiedossa on jo ettei mitään ole tulossa. Eikä se haittaa. Mieluummin pitäisin äitini aina täällä maan päällä ja lähellä kuin saisin rahaa hänen kuolessaan.Isä kuoli joitakin vuosia sitten ja lähinnä velkoja häneltä jäi. Isovanhemmat kaikki ovat kuolleet ja ei yhtään mitään vanhemmilleni tullut.
Eipä multakaan tule jäämään perintöä lapsilleni, kun en ole saanut kerrytettyä yhtään säästöjä ym. tähän yli 50v. mennessä, enkä pääse enää kerryttämäänkään. Ei ole töitä ja vuokralla asun.
Mistä te muuten voitte etukäteen tietää tulevan perinnön määrän? Noinko useilla julkistetaan, että Hei mulla on tilillä pari miltsii, että odottakaahan vaan kun tästä kupsahdan (wink wink). Mulla ei ole mitään tietoa sen kummemmin paljonko kenenkin varallisuus on.
Jotkut puhuvat raha-asioistaan melko avoimesti. Toisekseen jos vaikkapa vanhemmilla on 200m2 asunto Ullanlinnassa, voi uskoa saavansa jonkinlaisen perinnön. Moni haluaa siirtää omaisuutensa lapsilleen.
Minä en ottanut perintöä vastaan vanhempieni kuoltua niin se meni lapsilleni. Molemmat sai sen verran, että ostivat talot, toki lainaakin joutuivat ottamaan. Säästettiin perintövero välistä. Mä en tiedä mitä edes sillä tekisin jos mulla olisi enemmän rahaa. Mulla on oma asunto eikä tarvi pihistellä.
Riippuu lasten iästä ja elämäntilanteesta.
Mikäli perintö on saatu Suomesta niin Suomen perintölaki on voimassa. Ihan sama missä asuu.