Taitoja, joita teillä on ollut, mutta ei ole enää?

Nauttia elämästä.

Mä en osaa pyörittää enää hulavannetta! olen yrittänyt ja yrittänyt, ja siitä ei vaan tule mitään. Ja vielä teininäkin pyörittelin sitä pikkusiskoni iloksi pitkät ajat (sirkushuveja...)

Siltaan en enää taivu, mutta viime kesänä tein vielä kärrynpyöriä pihassa.

Käsillä seisonta ja pianon soitto.

Kärrynpyörä, siltakaato, käsillä seisominen, päällä seisominen, leuan veto, juokseminen, hyppiminen, laskettelu, spagaatti, kieppi ym. temput tangolla... paljon on ruostunut taitoja.

Ratsastus. Nuorena kiipesin minkä tahansa raakileen selkään ja lähdettiin opettelemaan perusjuttuja. Pohjanmaalla ratsastettiin paljon maastossa kavereiden kanssa ja otettiin metsäraviskalla laukkakisoja.

Nykyään kiipeän varovaisesti lähtökohtaisesti varman ja helpohkon ratsastuskoulun hevosen selkään ja jännitän etenkin ulkonentälle menoa.

Ei tule vanhuus yksin ei.

Matematiikassa olin hyvä nuorena. Nyt kun ei ole tarvinnut paljoa laskea, niin laskurutiini ja kaikenmaailman säännöt ovat unohtuneet täysin. En pääsisi todnäk edes lyhyen matikan yo-kirjoituksista enää läpi, ja olen sentään käynyt lukion jälkeen vielä teknillisen yliopistonkin...

Nukkua aamulla pitkään.

En osaa enää liikkua ulkona niin kuin joskus. Sairastuin vaikeaan agorafobiaan ja ulkona liikkuminen pelottaa kamalasti, varsinkin kaikki vähänkin aukeammat paikat. Joskus oli aika kun liikuin ja menin missä halusin ja nautin siitä. Välillä iskee toivoton olo, en usko että parannun tästä koskaan.