Taitoja, joita teillä on ollut, mutta ei ole enää?

Laskettelu. Ei mua sais enää millään rinteeseen, en uskaltaisi laskea. 10 vuotta sitten ei pelottanut jyrkätkään rinteet.

Kärrynpyörä ei oikein lähtenyt, viime kerrasta taitaa olla ainakin 30v aikaa. Varmaan harjoittelulla tuo onnistuis.

Ammattitason jääkiekkoilija.

M49

Kärsivällisyys.

Kielet.

Osasin nuorena viheltää.

Iän mukana purenta on mennyt niin pieleen, ettei enää onnistu yhtä hyvin.

Mä olin aikonani taitava piirtäjä, mutta kun harrastus jäi yli kymmenen vuotta sitten, niin käden ja silmän välinen koordinaatio tuntuu hävinneen tyysti.

Olen joskus osannut kengittää hevosen välttävästi (perus kavionhoitoa ja valmiskenkä kiinni, ei erikoisjuttuja) mutta en ole tehnyt sellaista vuosikausiin.

Olen lapsena hyppinyt kaiket kesät pää edellä veteen, nykyään en enää uskalla (eikä ole onnettomuutta taustalla).

Osasin myös seistä päälläni ja käsilläni sekä taivuin siltaan.

Puuhun kiipeäminen. Ei enää taivu eikä ote pidä.

Spagaatti ei enää mene

sosiaaliset taidot, piirtäminen

Mulla sama eli käsillä seisominen ja kuperkeikka...ennen pääsin käsillä seisontaan tosta vaan,olin hoikempikin :D mut jos rupeis harjottelemaan niin vois ne onnistuu vielä...

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus osannut kengittää hevosen välttävästi (perus kavionhoitoa ja valmiskenkä kiinni, ei erikoisjuttuja) mutta en ole tehnyt sellaista vuosikausiin.

En muista enää ihan tarkkaan kuinka hevoselle laitetaan kuolaimet, vaikka aikoinaan ne vain sujahti paikalleen. Harmittaa että hevosharrastus jäi.

Kärrynpyörä, kuperkeikka, osasin joskus ulkoa kaikki pokemonit tyyppeineen ja numeroineen (sillon joskus kun niitä ei ollut sadoittain kuin nykyisin vaan 251 tms mitä niitä nyt olikaan). Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä jos joku kysyi vaikka pokemon numeron  173 nimen ja sen tyypin.

Olen unohtanut kuinka virkataan, ja varsinkin aloituksen.

Pystyin juoksemaan vielä 10 vuotta sitten, nyt ei selkä enää kestä.

Olin kouluaikoina hyvä ruotsin kielessä. Taito on sittemmin kadonnut, eikä suinkaan käytön puutteessa, vaan käytön runsaudessa: tarvitsen ruotsia työssäni päivittäin, mutta se on vanhaa muutaman sadan vuoden takaista ruotsia, jossa sekä oikeinkirjoitus että kielioppi ovat ihan erilaisia kuin nykyään.

Osasin ennen keskittyä. Nyt keskittyminen on huonompaa kuin oravalla.

Suurin osa kaikista fyysisistä jutuista mitä lapsena osasin/jaksoin. Käsillä seisominen ja kävely, juoksu, pituushyppy, nopea pyöräily, kärrynpyörä, lampun tolppaa ylös kiipeäminen... Nykyään olen niin huonokuntoinen etten jaksa paljoa muuta kuin kävellä.