Lue keskustelun säännöt.
Ahmin, oksennan ja juon
26.01.2022 |
En siedä yhtään epämukavaa oloa ja kun on yksin sitä ei tarvitse sietää kun voi purkaa sen kahteen edellä mainittuun asiaan ja kun en ole yksin ja olot iskee, suunnittelen vain seuraavaa kauppareissua. Olen rahaongelmissa tämän perseilyn takia ja alkaa pelottaa terveyden puolesta.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Elimistö ja lompakko joutuu lujille, mutta jos se helpottaa epämukavaa oloa niin missä ongelma?
Ahmiminen ja oksentaminen ei tuo enää samaa tyydytystä kuin ennen, sen aikana mietin miksi teen tätä ja jälkeen katon itseäni vihaten peilistä. Juomisen jälkeisenä aamuna ennen kuin ehdin silmät avaamaan mietin miten idiootti taas olin ja olen. Tiedostan ettei se todellisuudessa helpota mitään vaan pahentaa asioita ja oloja mutten osaa katkaista tätä. Ongelma on myös siinä että hampaat murenee suuhun, olen turvonnut ja kasvoni muuttavat muotoaan. Ja se raha... Ihan kuin sitä opiskelijana olisi vain oksentaa pois. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes tiedä mitä hain tällä. Ehkä neuvoja ja muitten kokemuksia?
Harmi että sinulla on noin vahingollisia tapoja. Oletko ajatellut hakea ihan ammattiapua?
En oo ikinå tajunnut tota oksennusjuttua, sori kun kysyn siis. Itse sairastanut anoreksiaa, johon liittyi joskus "ahmimista", siis itsekurin pettämistö ja esim. kolmen karjalanpiirakan syöminen. Koitin silloin sit oksennella sitä niin saatoin jonkun tunnin-pari yökkiä vessanpöntön vieressä, mut mitään ei tullut ulos. Paitsi sylkeä siihen asti että sylki loppui. En siis mitenkään onnistunut siinä vaikka kidutin itseäni sillä oksennusrefleksillä jopa pari tuntia, missä ei enää ollut mitään järkeä koska oksentaahan pitäisi heti. Mut onko bulimikoilla sitten parempi oksennusrefleksi vai kuinka väkivaltaisesti pystytte tehdä sen itellenne? Niinku, että.. en voi ymmärtää miten teette sen.
Sekä alkoholismiin että ahmimishäiriöön on saatavissa apua. Hae apua. Sinä voit toipua ja parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
<3 Toivon että haet apua. Syömishäiriö on myös addiktio, toimii ihan samalla periaatteella kuin päihderiippuvuus. Syömishäiriö on lähes aina päihderiippuvaisilla naisilla myös.
"Mutten osaa katkaista tätä." Kantsii miettiä nyt aika tarkkaan mitä teet. Olet yrittänyt jo varmasti lukemattomia kertoja lopettaa juomisen ja ahmimisen yksin. Onko se onnistunut? Koita katsoa itseäsi ja tilannettasi ulkopuolelta. Hoitoon hakeutuminen voi tuntua pelkkänä ajatuksenakin aivan järkyttävän pelottavalta mutta paljon paljon ikävämpi tilanne on se jos 10 vuoden päästä havahdut siihen että olisinpa yrittänyt, jos olisin tämän tiennyt olisin tehnyt ihan mitä tahansa. Addiktio on siitä p aska että moni joutuu menettämään todella paljon ennen kuin on valmis yrittämään jotain muuta keinoa selviytyä. Mutta moni myös toipuu.
Vierailija kirjoitti:
<3 Toivon että haet apua. Syömishäiriö on myös addiktio, toimii ihan samalla periaatteella kuin päihderiippuvuus. Syömishäiriö on lähes aina päihderiippuvaisilla naisilla myös.
"Mutten osaa katkaista tätä." Kantsii miettiä nyt aika tarkkaan mitä teet. Olet yrittänyt jo varmasti lukemattomia kertoja lopettaa juomisen ja ahmimisen yksin. Onko se onnistunut? Koita katsoa itseäsi ja tilannettasi ulkopuolelta. Hoitoon hakeutuminen voi tuntua pelkkänä ajatuksenakin aivan järkyttävän pelottavalta mutta paljon paljon ikävämpi tilanne on se jos 10 vuoden päästä havahdut siihen että olisinpa yrittänyt, jos olisin tämän tiennyt olisin tehnyt ihan mitä tahansa. Addiktio on siitä p aska että moni joutuu menettämään todella paljon ennen kuin on valmis yrittämään jotain muuta keinoa selviytyä. Mutta moni myös toipuu.
Tuntuu että syömishäiriö on pahin addiktio mitä on. Päihteet voi lopettaa, syömistä ei. Ja mulle ahmiminen ja juominen kulkee käsikädessä, teen molempia samoihin syihin tai jos esimerkiksi päätyn ahmimaan ja oksentamaan niin totean että kaikki meni vituiksi ja ihan sama avata kaljakin vielä helpottamaan itseinhoa. Onhan tässä eteenpäin päästy etten ole joka päivä kännissä mutta "pelkästä" tissuttelustakin paukkuu riskirajat niin että rytisee. Olen aiemmin ollut hoidon piirissä mutta lopettanut, ajattelin kuitenkin yrittää vielä uudestaan. Toivoisin vain että taikasauvaa heilauttamalla ahmimisvimma ja juomisen tarve katoaisi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oo ikinå tajunnut tota oksennusjuttua, sori kun kysyn siis. Itse sairastanut anoreksiaa, johon liittyi joskus "ahmimista", siis itsekurin pettämistö ja esim. kolmen karjalanpiirakan syöminen. Koitin silloin sit oksennella sitä niin saatoin jonkun tunnin-pari yökkiä vessanpöntön vieressä, mut mitään ei tullut ulos. Paitsi sylkeä siihen asti että sylki loppui. En siis mitenkään onnistunut siinä vaikka kidutin itseäni sillä oksennusrefleksillä jopa pari tuntia, missä ei enää ollut mitään järkeä koska oksentaahan pitäisi heti. Mut onko bulimikoilla sitten parempi oksennusrefleksi vai kuinka väkivaltaisesti pystytte tehdä sen itellenne? Niinku, että.. en voi ymmärtää miten teette sen.
Ei kysyminen haittaa. Mä luulin anoreksia-aikoina että pari ylimääräistä leipää on ahmimista, mutta nyt menee se koko leipäpaketti kaiken muun päälle ja se ei ole pieni määrä, voisin varmasti syödä ison miehen pöydän alle. Se on erittäin hyvä juttu ettet onnistunut, tällä hetkellä toivon etten olisi silloin kymmenen vuotta sitten edes yrittänyt opetella. En kyllä ala kertomaan kuinka se tehdään, kenenkään ei kuulu kokea tätä helvettiä mihin se opettelu saattaa viedä. Ap.
En sitten tiedä minkälainen hoito tähä auttaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla toisenlainen ongelma. Kipulääkeriippuvuus ja ehkä anoreksia. Kipulääkkeiden turruttavalla vaikutuksella voi mennä parikin päivää syömättä. Sitten tulee ahmiminen. Mutta yleensä se on reilun 100g sipsipussi dipillä ja ehkä suklaapatukka. Tämä minusta ahmimista. Sitten taas kipulääkettä seuraavana päivänä ja joskus myös alkoa. Käyn siis ihan hyvissä töissä eikä minusta tätä kukaan ikinä huomaisi. Hoikka tosin olen, mutta eipä kukaan tiedä miksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla toisenlainen ongelma. Kipulääkeriippuvuus ja ehkä anoreksia. Kipulääkkeiden turruttavalla vaikutuksella voi mennä parikin päivää syömättä. Sitten tulee ahmiminen. Mutta yleensä se on reilun 100g sipsipussi dipillä ja ehkä suklaapatukka. Tämä minusta ahmimista. Sitten taas kipulääkettä seuraavana päivänä ja joskus myös alkoa. Käyn siis ihan hyvissä töissä eikä minusta tätä kukaan ikinä huomaisi. Hoikka tosin olen, mutta eipä kukaan tiedä miksi.
Voimia sinulle, toivottavasti pääsisit riippuvuudestasi eroon. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tiedä miten uskallan ottaa juomisen esille. Kävin pari viikkoa sitten lääkärillä ja sain rauhottavat tarvittaessa unettomuuteen ja kaunistelin juomistani, kuitenkin luulevat että käytän lääkkeitä väärin.
Eräs vaarallinen bulimiaan mahdollisesti liittyvä fyysinen oire on sydämen rytmihäiriö tai pahimmillaan sydänkohtaus. Tämän saa aikaan elimistön elektrolyyttien ja suolojen epätasapaino, johon toistuva oksentaminen saattaa johtaa. Bulimia saattaa aiheuttaa fyysisiä oireita.
...
Työnnä mieluummin vaikka monta palaa Xylitol-purkaa suuhun ja järsi sitä. Ja vielä tärkeämpää, uskaltaudu katsomaan mikä elämässäsi on oikeasti pielessä. Elätkö elämää, jota itse haluat elää vai sellaista jota uskot jonkun muun haluavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on yksi kohtalotoveri.
Mulla on ollu bulimareksia kohta 13(!) Vuotta enkä vaan pysty/halua lopettaa. Saan siitä syömisestä ja oksentamisesta jotain sairasta mielihyvää, kun oksentamisen jälkeen maha on litteä...voin syödä siis todella, todella paljon. "Parhaimmillaan " joku 10 000kcal päivässä..
.toki oksennan silloin monta kertaa. Ja oon siis alipainoinen.. jotenkin nautin siitä 🤔 hoidossa oon ollu lukemattomia kertoja, tälläkin hetkellä oon. Se ei vaan mun kohdalla auta.
Sama ton juomisen kanssa, tissuttelen melkein joka päivä mutta harvemmin känniin asti. Kai noi addiktiot tukee toisiaan-vaikea sanoa.
Mutta tsemppiä, ap!
Vastailen sulle ap paremmin myöhemmin. Monella menee muuten niin että hoitoja (niitäkin on niin moneen lähtöön...) on takana useampia ennen kuin nappaa. Mulla meni ensimmäisen ja viimeisen päihdekuntoutuksen välillä 9 vuotta ennen kuin natsasi, tällöin olin 30v. Terapiaa, mielialalääkkeitä, kaiken mahdollisen olen kokeillut. 12v alkoi sh-oireilu, 16-vuotiaana löysin alkoholin. Nyt ollut 4v ajan addiktioista vapaa. Tsempit sulle tähän päivään, tiedän mitä tuo h elvetti on. Toivoton tapaus et ole, se muista! Kirjoittelemisiin (jos vielä haluat jutella)
T. 7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla toisenlainen ongelma. Kipulääkeriippuvuus ja ehkä anoreksia. Kipulääkkeiden turruttavalla vaikutuksella voi mennä parikin päivää syömättä. Sitten tulee ahmiminen. Mutta yleensä se on reilun 100g sipsipussi dipillä ja ehkä suklaapatukka. Tämä minusta ahmimista. Sitten taas kipulääkettä seuraavana päivänä ja joskus myös alkoa. Käyn siis ihan hyvissä töissä eikä minusta tätä kukaan ikinä huomaisi. Hoikka tosin olen, mutta eipä kukaan tiedä miksi.
Voimia sinulle, toivottavasti pääsisit riippuvuudestasi eroon. Ap
Kiitos. Tiedostan siis että minulla on ongelma, mutta en halua päästä siitä eroon. Nautin opiaattien antamasta tunteesta ja toki myös alkoholin. Sekä tykkään olla hoikka. En siis tällä hetkellä halua edes päästä tästä eroon, vaikka kuulostaa ehkä hullulta. Niin kauan kun kipulääkkeitä on saatavilla, niin tämä meno varmasti jatkuu. Sen verran tätä häpeilen toki, että kukaan ei tästä tiedä.
Mulla anoreksia kesti noin puoli vuotta, kun siirryin bulimiaan. Ihan kuin olisin tehnyt tietoisen valinnan, mutta kuitenkin. Tätä kesti melkein 10 vuotta, mutta nyt olen ollut jo yli puoli vuotta oksentamatta. Olen siis selättänyt oksentamisongelman. Sanon vain, että et voi parantua samassa ympäristössä missä sairastuit. Itse muutin kauas pois ja katkaisin välit lähes kaikkiin. Sisaruksiini en voinut, vaikka toinen heistä käytöksellään meinaa laukaista oireilun niin silti rakastan häntä älyttömästi. Pääsyyllinen oli kuitenkin "äitini" ja kiusaajani koulussa, joten kun pääsin heidän vaikutuspiiristään pois niin oli paraneminen mahdollista.
Voit myös hakea apua. Ymmärrän sen häpeän ja itse en hakenut. Toivon, että olisin hakenut. Nyt ehkä kaikkia ongelmia ei tullut asianmukaisesti hoidettua ja kroppani on aika kovilla ollut enkä näe sisäisiä vaurioita. Et ole yksin tämän asian kanssa, josta onneksi nykyään puhutaan enemmän, mutta myös vaietaan. Senkin vielä sanon, vaikka se kuinka perseestä onkin, että kukaan muu ei sinua voi parantaa vaan muutoksenhalun täytyy lähteä itsestä, vaikka apua kannattaakin ottaa vastaan. Voimia taisteluusi sitä hirviötä vastaan.
Minulle myös äärimmäisen hyvä kirja oli opas syömishäiriöiden hoitoon: lupa syödä, joten jos olet kirjojen ystävä sekin kannattaa lukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla toisenlainen ongelma. Kipulääkeriippuvuus ja ehkä anoreksia. Kipulääkkeiden turruttavalla vaikutuksella voi mennä parikin päivää syömättä. Sitten tulee ahmiminen. Mutta yleensä se on reilun 100g sipsipussi dipillä ja ehkä suklaapatukka. Tämä minusta ahmimista. Sitten taas kipulääkettä seuraavana päivänä ja joskus myös alkoa. Käyn siis ihan hyvissä töissä eikä minusta tätä kukaan ikinä huomaisi. Hoikka tosin olen, mutta eipä kukaan tiedä miksi.
Voimia sinulle, toivottavasti pääsisit riippuvuudestasi eroon. Ap
Kiitos. Tiedostan siis että minulla on ongelma, mutta en halua päästä siitä eroon. Nautin opiaattien antamasta tunteesta ja toki myös alkoholin. Sekä tykkään olla hoikka. En siis tällä hetkellä halua edes päästä tästä eroon, vaikka kuulostaa ehkä hullulta. Niin kauan kun kipulääkkeitä on saatavilla, niin tämä meno varmasti jatkuu. Sen verran tätä häpeilen toki, että kukaan ei tästä tiedä.
Olet ehkä vielä kuherteluvaiheessa? Itselle bulimia oli, niin sairaalta kuin se kuulostaakin, eräänlainen ystävä. Tavallaan myös vieläkin ajattelen, että vaikka se meinasi tappaa minut niin samalla se myös pelasti elämäni. Lopulta kuitenkin itsekin ajattelin, että joko kuolen tai parannun. Se ei ollut mikään salamaparannus vaan otin takapakkeja monta kertaa. En kadu enkä kaipaa noita aikoja. Paranemiseen kuuluu lihominen ja kontrollin menettäminen. Sitähän pelkää eniten, lihomista. Mutta ainoastaan sillä tavalla voi parantua. Se ei kuitenkaan tarkoita mitään hillitöntä rasvan ja läskin kerääntymistä. Kroppa korjaa vauriot ja tasoittuu sitten normaalipainoonsa. Paraneminen ei ole kuitenkaan pelkästään kilojen kartuttamista. Juurisyy tarvitsisi saada hoidettua.
Tiedän, että se on karua, mutta se on se noidankehä. En voi parantua, kun saan lisään painoa, mutta et voi parantua, jos et saa lisää painoa. Aliravitut aivot ikään kuin myös ylläpitävät sitä tilaa.
Elimistö ja lompakko joutuu lujille, mutta jos se helpottaa epämukavaa oloa niin missä ongelma?