Lue keskustelun säännöt.
Ahmin, oksennan ja juon
26.01.2022 |
En siedä yhtään epämukavaa oloa ja kun on yksin sitä ei tarvitse sietää kun voi purkaa sen kahteen edellä mainittuun asiaan ja kun en ole yksin ja olot iskee, suunnittelen vain seuraavaa kauppareissua. Olen rahaongelmissa tämän perseilyn takia ja alkaa pelottaa terveyden puolesta.
Kommentit (42)
mä joskus ahmin pastaa niin paljon että meinaan oksentaa. mutten oo koskaan oksentanut sen takia. itse ahmin rakkaudettomuuteen ja johonkin turvallisuuden tunteeseen . kylläinen olo lohduttaa hetkeksi.
käyn terapiassa. koita sinäkin hakea itsellesi muutakin apua vielä tän ketjun lisäksi. Tsemppiä!<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
<3 Toivon että haet apua. Syömishäiriö on myös addiktio, toimii ihan samalla periaatteella kuin päihderiippuvuus. Syömishäiriö on lähes aina päihderiippuvaisilla naisilla myös.
"Mutten osaa katkaista tätä." Kantsii miettiä nyt aika tarkkaan mitä teet. Olet yrittänyt jo varmasti lukemattomia kertoja lopettaa juomisen ja ahmimisen yksin. Onko se onnistunut? Koita katsoa itseäsi ja tilannettasi ulkopuolelta. Hoitoon hakeutuminen voi tuntua pelkkänä ajatuksenakin aivan järkyttävän pelottavalta mutta paljon paljon ikävämpi tilanne on se jos 10 vuoden päästä havahdut siihen että olisinpa yrittänyt, jos olisin tämän tiennyt olisin tehnyt ihan mitä tahansa. Addiktio on siitä p aska että moni joutuu menettämään todella paljon ennen kuin on valmis yrittämään jotain muuta keinoa selviytyä. Mutta moni myös toipuu.Tuntuu että syömishäiriö on pahin addiktio mitä on. Päihteet voi lopettaa, syömistä ei. Ja mulle ahmiminen ja juominen kulkee käsikädessä, teen molempia samoihin syihin tai jos esimerkiksi päätyn ahmimaan ja oksentamaan niin totean että kaikki meni vituiksi ja ihan sama avata kaljakin vielä helpottamaan itseinhoa. Onhan tässä eteenpäin päästy etten ole joka päivä kännissä mutta "pelkästä" tissuttelustakin paukkuu riskirajat niin että rytisee. Olen aiemmin ollut hoidon piirissä mutta lopettanut, ajattelin kuitenkin yrittää vielä uudestaan. Toivoisin vain että taikasauvaa heilauttamalla ahmimisvimma ja juomisen tarve katoaisi. Ap
Heippa vielä! En oikein tiedä mitä sulle sanoisin, jokaisen polku kun on omanlaisensa eikä vaan voi oikein antaa muuta yksityiskohtaista neuvoa kuin sen että hae sitä apua. Hae niin kauan että jokin auttaa. Kaikki muut viisastelut on turhia tässä vaiheessa. Se on ainakin selvä että jos jatkaa pään hakkaamista seinään eli vanhalla tyylillä, mitään muutosta ei tule tapahtumaan. Tsempit edelleen.
Itse olen nykyään bulimiaa rakasteleva ja voin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nykyään bulimiaa rakasteleva ja voin hyvin.
Siis ortoreksiaa, mutta toisaalta taas maailma kun on oikeastaan on aika ortorektinen, niin menen vain yhtenä monista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastauksista ja vertaistuesta, ne merkkaa mulle paljon. Tekisi mieli vastata jokaiselle erikseen mut nyt oon jotenki nii jumissa. Eilisen olin kokonaan ahmimatta ja oksentamatta, samoin tänään tähän asti. Kaljaa kyllä mennyt ja tällä vielä pari tuntia sitten itkin ja mietin tosissani katkolle menemistä kun tuntuu etten saa itse tätä lopetettua. Olen niin väsynyt ja paskana ja tiedostan että se johtuu alkoholista mutta silti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä
Hetken aikaa oli parempi kausi mut nyt kasvot on menny ihan järkyttävään kuntoon ja hampaan kohtalo pelottaa. Tuntuu ettei edes kaksi edellä mainittua asiaa tehnyt mitään herätystä että tajuaisi lopettaa...
Hei ap! Olet kuin minä noin 8 vuotta sitten. Sairastuin ensin anoreksiaan 12-vuotiaana ja sitten bulimiaan täysi-ikäisenä muuttaessa omaan asuntoon. Ahmin ja oksentelin vuosikaudet ja kaikki rahani sekä sekakäytin lääkkeitä ja alkoholia. Meinasin tosissani tappaa itseni reilu parikymppisenä. Istuin juna-asemalla monet kerrat lääkähuurussa ja keräsin rohkeutta jättäytyä junan alle. Olin anoreksiaa sairastaessa kaikissa mahdollisissa hoidoissa suljetulta nenämahaletku-vierihoitoon, mutta bulimiaa en saanut loppumaan.
Kunnes. Tapasin miehen, muutin kokonaan toiselle paikkakunnalle (tässä vaiheessa vielä oksentelin miehen tietämättä) ja lopulta tulin raskaaksi. Niiden kahden viivan jälkeen en oksentanut enää kertaakaan. Ja ahmiminenkin vähitellen jäi koska lapsen vuoksi piti jokatapauksessa syödä. Painoni nousi raskausaikana 12 kiloa ja se ei tuntunut pahalta. Muistelen kyllä miettineeni raskausaikana ahmimista ja oksentamista, mutta en halunnut satuttaa sikiötä. Niin se vaan jäi.
En ole siis oksentanut kohta 8 vuoteen. Nykyään ei tee edes mieli ahmia. En sano että suhteeni ruokaan olisi täysin terve esim. aamupalan syömistä välttelen edelleen, mutta mitään mielihaluja moiseen ei ole.
Minut siis pelasti muutto ja lapsi. Hampaat on mennyttä niiden noin 15 sh vuoden jälkeen, mutta koen sen olevan vielä pieni paha, vaikka toki nätti hymy olisi kiva juttu.
Älä menetä toivoa. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
<3 Toivon että haet apua. Syömishäiriö on myös addiktio, toimii ihan samalla periaatteella kuin päihderiippuvuus. Syömishäiriö on lähes aina päihderiippuvaisilla naisilla myös.
"Mutten osaa katkaista tätä." Kantsii miettiä nyt aika tarkkaan mitä teet. Olet yrittänyt jo varmasti lukemattomia kertoja lopettaa juomisen ja ahmimisen yksin. Onko se onnistunut? Koita katsoa itseäsi ja tilannettasi ulkopuolelta. Hoitoon hakeutuminen voi tuntua pelkkänä ajatuksenakin aivan järkyttävän pelottavalta mutta paljon paljon ikävämpi tilanne on se jos 10 vuoden päästä havahdut siihen että olisinpa yrittänyt, jos olisin tämän tiennyt olisin tehnyt ihan mitä tahansa. Addiktio on siitä p aska että moni joutuu menettämään todella paljon ennen kuin on valmis yrittämään jotain muuta keinoa selviytyä. Mutta moni myös toipuu.Tuntuu että syömishäiriö on pahin addiktio mitä on. Päihteet voi lopettaa, syömistä ei. Ja mulle ahmiminen ja juominen kulkee käsikädessä, teen molempia samoihin syihin tai jos esimerkiksi päätyn ahmimaan ja oksentamaan niin totean että kaikki meni vituiksi ja ihan sama avata kaljakin vielä helpottamaan itseinhoa. Onhan tässä eteenpäin päästy etten ole joka päivä kännissä mutta "pelkästä" tissuttelustakin paukkuu riskirajat niin että rytisee. Olen aiemmin ollut hoidon piirissä mutta lopettanut, ajattelin kuitenkin yrittää vielä uudestaan. Toivoisin vain että taikasauvaa heilauttamalla ahmimisvimma ja juomisen tarve katoaisi. Ap
Ahmimisenkin voi lopettaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
<3 Toivon että haet apua. Syömishäiriö on myös addiktio, toimii ihan samalla periaatteella kuin päihderiippuvuus. Syömishäiriö on lähes aina päihderiippuvaisilla naisilla myös.
"Mutten osaa katkaista tätä." Kantsii miettiä nyt aika tarkkaan mitä teet. Olet yrittänyt jo varmasti lukemattomia kertoja lopettaa juomisen ja ahmimisen yksin. Onko se onnistunut? Koita katsoa itseäsi ja tilannettasi ulkopuolelta. Hoitoon hakeutuminen voi tuntua pelkkänä ajatuksenakin aivan järkyttävän pelottavalta mutta paljon paljon ikävämpi tilanne on se jos 10 vuoden päästä havahdut siihen että olisinpa yrittänyt, jos olisin tämän tiennyt olisin tehnyt ihan mitä tahansa. Addiktio on siitä p aska että moni joutuu menettämään todella paljon ennen kuin on valmis yrittämään jotain muuta keinoa selviytyä. Mutta moni myös toipuu.Tuntuu että syömishäiriö on pahin addiktio mitä on. Päihteet voi lopettaa, syömistä ei. Ja mulle ahmiminen ja juominen kulkee käsikädessä, teen molempia samoihin syihin tai jos esimerkiksi päätyn ahmimaan ja oksentamaan niin totean että kaikki meni vituiksi ja ihan sama avata kaljakin vielä helpottamaan itseinhoa. Onhan tässä eteenpäin päästy etten ole joka päivä kännissä mutta "pelkästä" tissuttelustakin paukkuu riskirajat niin että rytisee. Olen aiemmin ollut hoidon piirissä mutta lopettanut, ajattelin kuitenkin yrittää vielä uudestaan. Toivoisin vain että taikasauvaa heilauttamalla ahmimisvimma ja juomisen tarve katoaisi. Ap
mulle taikasauva oli seronil. 3vkon sisään lääkkeen aloittamisesta tuntui kuin maailmaan olisi palannut värit vuosien jälkeen. enkä todellakaan uskonut siihen pskalääkkeeseen yhtään mutta ajattelin että kokeillaan nyt ennemmin ku henki lähtee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bulimia on kamala
Kärsin siitä 15 vuotta. Oksensin kirjaimellisesti elimistöni aivan sairaaksi käytin myös alkoholia kuten AP.
Kiitos aviomieheni uskalsin hakea apua ja Olen terve näistä kauheuksista ja alkoholia en käytä.
Hae ihmeessä apua ja lääkitys.
Tsemppiä
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Olet kuin minä noin 8 vuotta sitten. Sairastuin ensin anoreksiaan 12-vuotiaana ja sitten bulimiaan täysi-ikäisenä muuttaessa omaan asuntoon. Ahmin ja oksentelin vuosikaudet ja kaikki rahani sekä sekakäytin lääkkeitä ja alkoholia. Meinasin tosissani tappaa itseni reilu parikymppisenä. Istuin juna-asemalla monet kerrat lääkähuurussa ja keräsin rohkeutta jättäytyä junan alle. Olin anoreksiaa sairastaessa kaikissa mahdollisissa hoidoissa suljetulta nenämahaletku-vierihoitoon, mutta bulimiaa en saanut loppumaan.
Kunnes. Tapasin miehen, muutin kokonaan toiselle paikkakunnalle (tässä vaiheessa vielä oksentelin miehen tietämättä) ja lopulta tulin raskaaksi. Niiden kahden viivan jälkeen en oksentanut enää kertaakaan. Ja ahmiminenkin vähitellen jäi koska lapsen vuoksi piti jokatapauksessa syödä. Painoni nousi raskausaikana 12 kiloa ja se ei tuntunut pahalta. Muistelen kyllä miettineeni raskausaikana ahmimista ja oksentamista, mutta en halunnut satuttaa sikiötä. Niin se vaan jäi.
En ole siis oksentanut kohta 8 vuoteen. Nykyään ei tee edes mieli ahmia. En sano että suhteeni ruokaan olisi täysin terve esim. aamupalan syömistä välttelen edelleen, mutta mitään mielihaluja moiseen ei ole.
Minut siis pelasti muutto ja lapsi. Hampaat on mennyttä niiden noin 15 sh vuoden jälkeen, mutta koen sen olevan vielä pieni paha, vaikka toki nätti hymy olisi kiva juttu.
Älä menetä toivoa. <3
Ihanaa kuulla että pääsit pahmmista yli <3 Olet myös sairastunut tosi nuorena joten tuskin niistä ajatuksista koskaan pääsee täysin eroon, mutta todella hyvin olet päässyt eteenpäin! Nauti perhe-elämästä <3 Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
<3 Toivon että haet apua. Syömishäiriö on myös addiktio, toimii ihan samalla periaatteella kuin päihderiippuvuus. Syömishäiriö on lähes aina päihderiippuvaisilla naisilla myös.
"Mutten osaa katkaista tätä." Kantsii miettiä nyt aika tarkkaan mitä teet. Olet yrittänyt jo varmasti lukemattomia kertoja lopettaa juomisen ja ahmimisen yksin. Onko se onnistunut? Koita katsoa itseäsi ja tilannettasi ulkopuolelta. Hoitoon hakeutuminen voi tuntua pelkkänä ajatuksenakin aivan järkyttävän pelottavalta mutta paljon paljon ikävämpi tilanne on se jos 10 vuoden päästä havahdut siihen että olisinpa yrittänyt, jos olisin tämän tiennyt olisin tehnyt ihan mitä tahansa. Addiktio on siitä p aska että moni joutuu menettämään todella paljon ennen kuin on valmis yrittämään jotain muuta keinoa selviytyä. Mutta moni myös toipuu.Tuntuu että syömishäiriö on pahin addiktio mitä on. Päihteet voi lopettaa, syömistä ei. Ja mulle ahmiminen ja juominen kulkee käsikädessä, teen molempia samoihin syihin tai jos esimerkiksi päätyn ahmimaan ja oksentamaan niin totean että kaikki meni vituiksi ja ihan sama avata kaljakin vielä helpottamaan itseinhoa. Onhan tässä eteenpäin päästy etten ole joka päivä kännissä mutta "pelkästä" tissuttelustakin paukkuu riskirajat niin että rytisee. Olen aiemmin ollut hoidon piirissä mutta lopettanut, ajattelin kuitenkin yrittää vielä uudestaan. Toivoisin vain että taikasauvaa heilauttamalla ahmimisvimma ja juomisen tarve katoaisi. Ap
Ahmimisenkin voi lopettaa
Joo niin voi, ja niin olen päättänyt sadat kerrat että nyt se loppuu mutta kuitenkin löydän itseni kaupasta kori täynnä tavaraa ja lopulta pää pöntössä.
Oot periaatteessa onnellisessa asemassa kun sulla on myös alkoholiongelma. Siihen meinaan voi saada (päihde)kuntoutusta. Ja bulimia on addiktio siinä missä muutkin joten samat avut tepsii siihenkin. Hakeudu siis hoitoon jos koet että olet valmis tekemään mitä tahansa että tuo touhu loppuu. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
<3 Toivon että haet apua. Syömishäiriö on myös addiktio, toimii ihan samalla periaatteella kuin päihderiippuvuus. Syömishäiriö on lähes aina päihderiippuvaisilla naisilla myös.
"Mutten osaa katkaista tätä." Kantsii miettiä nyt aika tarkkaan mitä teet. Olet yrittänyt jo varmasti lukemattomia kertoja lopettaa juomisen ja ahmimisen yksin. Onko se onnistunut? Koita katsoa itseäsi ja tilannettasi ulkopuolelta. Hoitoon hakeutuminen voi tuntua pelkkänä ajatuksenakin aivan järkyttävän pelottavalta mutta paljon paljon ikävämpi tilanne on se jos 10 vuoden päästä havahdut siihen että olisinpa yrittänyt, jos olisin tämän tiennyt olisin tehnyt ihan mitä tahansa. Addiktio on siitä p aska että moni joutuu menettämään todella paljon ennen kuin on valmis yrittämään jotain muuta keinoa selviytyä. Mutta moni myös toipuu.Tuntuu että syömishäiriö on pahin addiktio mitä on. Päihteet voi lopettaa, syömistä ei. Ja mulle ahmiminen ja juominen kulkee käsikädessä, teen molempia samoihin syihin tai jos esimerkiksi päätyn ahmimaan ja oksentamaan niin totean että kaikki meni vituiksi ja ihan sama avata kaljakin vielä helpottamaan itseinhoa. Onhan tässä eteenpäin päästy etten ole joka päivä kännissä mutta "pelkästä" tissuttelustakin paukkuu riskirajat niin että rytisee. Olen aiemmin ollut hoidon piirissä mutta lopettanut, ajattelin kuitenkin yrittää vielä uudestaan. Toivoisin vain että taikasauvaa heilauttamalla ahmimisvimma ja juomisen tarve katoaisi. Ap
mulle taikasauva oli seronil. 3vkon sisään lääkkeen aloittamisesta tuntui kuin maailmaan olisi palannut värit vuosien jälkeen. enkä todellakaan uskonut siihen pskalääkkeeseen yhtään mutta ajattelin että kokeillaan nyt ennemmin ku henki lähtee
Mul on joskus nuorempana ollu seronil myös mutten muista että siitä olisi mitään apua ollut. Toki voisi ehkä kokeilla uudestaan mutta pelottaa vaan kun olen niin herkkä lääkkeille ja bulimiaan sitä pitäisi syödä maximiannostuksella...
Vierailija kirjoitti:
Bulimia on kamala
Kärsin siitä 15 vuotta. Oksensin kirjaimellisesti elimistöni aivan sairaaksi käytin myös alkoholia kuten AP.
Kiitos aviomieheni uskalsin hakea apua ja Olen terve näistä kauheuksista ja alkoholia en käytä.Hae ihmeessä apua ja lääkitys.
Tsemppiä
Millaista apua sait? Muutamia vuosia sitten yritin mutten ollut 170cm/50kg tarpeeksi laiha sen lääkärin mukaan.. Olisi tarjonnut vain ravitsemusterapiaa mikä on aivan turhaa koska tiedän täysin miten _pitäisi_ syödä.
Vierailija kirjoitti:
Oot periaatteessa onnellisessa asemassa kun sulla on myös alkoholiongelma. Siihen meinaan voi saada (päihde)kuntoutusta. Ja bulimia on addiktio siinä missä muutkin joten samat avut tepsii siihenkin. Hakeudu siis hoitoon jos koet että olet valmis tekemään mitä tahansa että tuo touhu loppuu. Voimia!
Hyvä vinkki, kiitos! ap
Tosi idiootti kommentti.