Jopa HS kirjoittaa tipattomasta tammikuusta. Onko koko Suomi täynnä jotain alkoholisteja?

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran luennolla jota piti päihdeterapeutti joka oli itse entinen alkoholisti. Hän kysyi sitten siinä yleisöltä että kuinka moni teistä on alkoholiriippuvainen, kukaan ei viitannut. Sitten hän kysyi että kuinka moni teistä voisi olla jatkossa käyttämättä ollenkaan alkoholia. Enää hyvin harva käsi nousi. Sitten Hän totesi että kaikki te, jotka ette selviäisi ilman olette riippuvaisia.

Suomeen kaivataan usein keskieurooppalaista alkoholipolitiikkaa mutta sitten ei kuitenkaan olla valmiita käyttämään alkoholia samoin kuin keski-euroopassa käytetään. Siellä otetaan lasi viiniä silloin tällöin kun Suomessa juodaan pullo viinaa kerralla. Lainsäädäntö on sellainen kuin se on hyvin pitkälti siksi että haittojen ei haluta pahenevan enemmän.

Suomessa lasketaan alkoholisteiksi kaikki, jotka juovat alkoholia. Lisäksi uskotaan varmasti, että jokaisen käyttö lisääntyy. Juon kuukaudessa noin yhden viinipullon, en yhdellä kertaa. Käyttö on vähentynyt iän myötä. Olisiko minulle hyötyä tipattomasta? Jos niin miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja yhä useampi ns. toiminnallinen alkkis, joka ainakin osittain myös omasta mielestään on ihan kohtuukäyttäjä. Uskon että korona-aika ja naurettavat harrastusrajoitukset ovat ajaneet osan ihmisistä harrastelemaan yksin tai kaksin kotioloissa jotain muuta kuin urheilua.

Olen vähän huolissani parista kolmikymppisestä sukulaisnaisesta. Melkein kaikki some-kuvat ovat tyyppiä "Millan kanssa lapsivapaata aikaa, avattiin viini", "kylläpä pulkkamäen jälkeen maistuu rommikaakao" jne. Kaikki kiva tekeminen yhdistyy alkoholiin.

En pidä heitä huonoina ihmisinä tai vanhempina, päinvastoin, mutta tuollainen assosiointi on minusta vähän huolestuttavaa. Ovat kuitenkin sen verran etäisempiä, että en voisi ikinä ottaa puheeksi.

Tällaista se valitettavasti on. Ennen tupakka oli tässä asemassa. Coolit tyypit polttivat elokuvissa, seksin jälkeen poltettiin, hienoissa juhlissa poltettiin sikaria, stressiin poltettiin jnejnejne. Tupakointi muuttui rajoituksilla ja kielloilla yllättävän nopeasti juntiksi. Edes tupakoijat eivät enää kaipaa sitä aikaa, kun baareissa sai polttaa.

Alkoholi se sen sijaan elää voittokulkuaan. Alkoholi liittyy kaikkeen. Perjantaihin, juhliin, onnistumiseen, saunaan, kaverin tapaamiseen, rentoutumiseen. Harrastetaan viininjuontia, artesaanioluita, viskejä...

Lukaisepa kuule tämän päivän hesarista artikkeli siitä, miten ennen wanhaan käytettiin alkoholia, niin mielesi muuttuu siitä voittokulun ajankohdasta :D Esim 1700-luvun hautajaisiin varattiin 12 litraa viinaa. Ei se rommikaakao kuulosta enää niin järkyttävältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran luennolla jota piti päihdeterapeutti joka oli itse entinen alkoholisti. Hän kysyi sitten siinä yleisöltä että kuinka moni teistä on alkoholiriippuvainen, kukaan ei viitannut. Sitten hän kysyi että kuinka moni teistä voisi olla jatkossa käyttämättä ollenkaan alkoholia. Enää hyvin harva käsi nousi. Sitten Hän totesi että kaikki te, jotka ette selviäisi ilman olette riippuvaisia.

Suomeen kaivataan usein keskieurooppalaista alkoholipolitiikkaa mutta sitten ei kuitenkaan olla valmiita käyttämään alkoholia samoin kuin keski-euroopassa käytetään. Siellä otetaan lasi viiniä silloin tällöin kun Suomessa juodaan pullo viinaa kerralla. Lainsäädäntö on sellainen kuin se on hyvin pitkälti siksi että haittojen ei haluta pahenevan enemmän.

Alkoholistin suhde alkoholiin on epänormaali. Hän ei ole pätevä neuvomaan ihmisiä, joilla ei ole ongelmaa.

Heillä joilla ei ole ongelmaa, he eivät tarvitse neuvoja. Ja alkoholisti on pätevä neuvomaan kaikkia muita.

Minä koen ettei minulla ole ongelmaa ja voin sanoa etten tarvitse minkään tason neuvoa miten olla juomatta missään tilanteessa. Sellaista tilannetta ei ole josta en selviäisi ilman neuvoja ettei alkoholipitoinen juoma päätyisi suuhuni. Ei rippijuhlia, ei saunailtaa, ei edes terassilla istuessa tule tunnetta etten voi olla juomatta alkoholia. Jos pullo tyhjenee ennen minua, minulle ei iske harmitus, jos jään ilman sitä alkoholia.

Joten kyllä, jos sinulla on tunne ettet voi olla juomatta koskaan enää sinulla on jonkun tason ongelma. Koska nyt ei kysytä ettet saisi juoda ylipäätään mitään. Sinulta otettaisiin pois vain alkoholipitoisuus. Joten jos et kykene vaihtamaan viiniä rypälemehuun tai siideriä alkoholittomaan versioon, niin jossain on ongelma.

Ainakin minä haluan joskus herkutella. Paistaa kunnon pihvin ja juoda sen kera punaviiniä. Tai toast skagen ja kuohuviiniä. En kyllä herkuttele edes kerran kuussa. Mutta varmasti olen sitten alkoholisti.

Tipatonta voi viettää myös kohtuukäyttäjä. Kuka vaan, joka haluaa muuttaa alkoholinkäyttöään voi pitää tipattoman. Näin teen nyt ekaa kertaa itsekin. Se on samanlainen juttu, kun karkkilakko. Tapa, jonka voi lopettaa joksikin aikaa, jos tuntuu, että siitä on tullut tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran luennolla jota piti päihdeterapeutti joka oli itse entinen alkoholisti. Hän kysyi sitten siinä yleisöltä että kuinka moni teistä on alkoholiriippuvainen, kukaan ei viitannut. Sitten hän kysyi että kuinka moni teistä voisi olla jatkossa käyttämättä ollenkaan alkoholia. Enää hyvin harva käsi nousi. Sitten Hän totesi että kaikki te, jotka ette selviäisi ilman olette riippuvaisia.

Suomeen kaivataan usein keskieurooppalaista alkoholipolitiikkaa mutta sitten ei kuitenkaan olla valmiita käyttämään alkoholia samoin kuin keski-euroopassa käytetään. Siellä otetaan lasi viiniä silloin tällöin kun Suomessa juodaan pullo viinaa kerralla. Lainsäädäntö on sellainen kuin se on hyvin pitkälti siksi että haittojen ei haluta pahenevan enemmän.

Alkoholistin suhde alkoholiin on epänormaali. Hän ei ole pätevä neuvomaan ihmisiä, joilla ei ole ongelmaa.

Heillä joilla ei ole ongelmaa, he eivät tarvitse neuvoja. Ja alkoholisti on pätevä neuvomaan kaikkia muita.

Minä koen ettei minulla ole ongelmaa ja voin sanoa etten tarvitse minkään tason neuvoa miten olla juomatta missään tilanteessa. Sellaista tilannetta ei ole josta en selviäisi ilman neuvoja ettei alkoholipitoinen juoma päätyisi suuhuni. Ei rippijuhlia, ei saunailtaa, ei edes terassilla istuessa tule tunnetta etten voi olla juomatta alkoholia. Jos pullo tyhjenee ennen minua, minulle ei iske harmitus, jos jään ilman sitä alkoholia.

Joten kyllä, jos sinulla on tunne ettet voi olla juomatta koskaan enää sinulla on jonkun tason ongelma. Koska nyt ei kysytä ettet saisi juoda ylipäätään mitään. Sinulta otettaisiin pois vain alkoholipitoisuus. Joten jos et kykene vaihtamaan viiniä rypälemehuun tai siideriä alkoholittomaan versioon, niin jossain on ongelma.

Ainakin minä haluan joskus herkutella. Paistaa kunnon pihvin ja juoda sen kera punaviiniä. Tai toast skagen ja kuohuviiniä. En kyllä herkuttele edes kerran kuussa. Mutta varmasti olen sitten alkoholisti.

Tuon luennoitsijan määritelmän mukaan olet, jos et halua sitoutua olemaan ilman punaviiniä loppuelämääsi.

Alkoholin jättäminen edes väliaikaisesti on tosiaan aina suuren kauhistelun ja päivittelyn aihe, ainakin 40+ ikäluokassa. Nuoret suhtautuvat tähän(kin) varmasti rennommin ja suvaitsevaisemmin.

Teoriani on, että se porukan raitis on kuin peili sille muulle sakille, se pakottaa ajattelemaan omaakin alkoholinkäyttöä. Osa ei kestä sitä kuvaa, mikä sieltä heijastuu. Omassakin käytössä olisi korjattavaa, mutta ei siltikään halua luopua juomisesta.

Toinen teoria on se, että pelätään sen selvän pilaavan bileet mököttämällä tai huomauttelemalla toisten kasvavasta vauhdista. Harva näin varmastikaan kuitenkaan tekee.

Olen itse ollut usein tipattomalla. Helpointa tuolloin on välttää kaikenlaisia pippaloita, joissa juominen on roolissa. Jos ei voi välttää, otan aina alkoholittomia oluita tai vastaavia mukaan, jotta näyttäisi, että juon. Tällöin en joudu selittelemään omaa valintaani. Surkeaa, kun tuotakin ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Tipatonta voi viettää myös kohtuukäyttäjä. Kuka vaan, joka haluaa muuttaa alkoholinkäyttöään voi pitää tipattoman. Näin teen nyt ekaa kertaa itsekin. Se on samanlainen juttu, kun karkkilakko. Tapa, jonka voi lopettaa joksikin aikaa, jos tuntuu, että siitä on tullut tapa.

Minä pidän siksi että lääkärit suosittelevat taukoa kohtuukäyttäjällekin, että elimistö saa levätä.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin jättäminen edes väliaikaisesti on tosiaan aina suuren kauhistelun ja päivittelyn aihe, ainakin 40+ ikäluokassa. Nuoret suhtautuvat tähän(kin) varmasti rennommin ja suvaitsevaisemmin.

Teoriani on, että se porukan raitis on kuin peili sille muulle sakille, se pakottaa ajattelemaan omaakin alkoholinkäyttöä. Osa ei kestä sitä kuvaa, mikä sieltä heijastuu. Omassakin käytössä olisi korjattavaa, mutta ei siltikään halua luopua juomisesta.

Toinen teoria on se, että pelätään sen selvän pilaavan bileet mököttämällä tai huomauttelemalla toisten kasvavasta vauhdista. Harva näin varmastikaan kuitenkaan tekee.

Olen itse ollut usein tipattomalla. Helpointa tuolloin on välttää kaikenlaisia pippaloita, joissa juominen on roolissa. Jos ei voi välttää, otan aina alkoholittomia oluita tai vastaavia mukaan, jotta näyttäisi, että juon. Tällöin en joudu selittelemään omaa valintaani. Surkeaa, kun tuotakin ajattelee.

Ja sitten ovat nämä, jotka eivät käytä lainkaan alkoholia ja tulevat pätemään sillä. Ihan kuin olisi saavutus olla raitis.

Itse en juo, mutta ei haittaa, jos joku rentoutuu lasillisella. Suomi on vaan kännikulttuuri. Harvoin se jää yhteen. Lapsena osasimme nauraa ja pitää hauskaa, vaikka olimme aina selvinpäin. Mihin se katoaa? Miksi pitää juoda itsensä rasittavaksi sönköttäjäksi?