Treenaamisesta
Meillä on ollut miehen kanssa riitaa minun treeneistäni. Olen aina harrastanut liikuntaa paljon. Vauvan syntymän jälkeen oli kroppa aika löysässä kunnossa, kun en loppuraskaudessa saanut kunnon treenejä tehdä. Tai siis loppuraskauteen ei edes päästy, kun ennenaikaisen synnytyksen uhan takia olin lepohoidossa h. 33 asti ja sitten kun sai alkaa vihdoin vähän enemmän liikkua, synnytys käynnistyi vkolla 35 ja vauva syntyi vähän ennenaikaisena.
Olin ihan innoissani kun taas pääsin saille ja ohjatuille tunneille. Nyt olen käynyt 2 x vkossa niin, että vauva jää lapsiparkkiin alle tunniksi kerrallaan ja teen silläaikaa salitreeniä. Sitten käyn 3x vkossa ohjatuilla tunneilla ja mies hoitaa vauvaa. Nyt mies on alkanut kuitenkin sanoa, että treenaan liikaa ja voisin vähän vähentää. Mielstäni 5x vkossa ei ole paljon, ennen lasta saatoin liikkua paljon enemmän. Koitan lisäski tehdä vaunulenkkejä, mutta juosten en voi koska minulla on todettu alkava kohdunlaskeuma ja lantionpohjan lihaksia pitää nyt vahvistaa ennenkuin voi juosta/ hyppiä.
Minua ahdistaa jos olo on löysä enkä saa liikkua. Mies ei ymmärrä sitä, että liikkuminen on minulla myös psyykenhoitoa. En ymmärrä miksi hän ei kestä sitä, että tarvitsen säännöllistä liikuntaa . Vauva on nyt jo 4kk ikäinen ja viihtyy yhtälailla isän kanssa. Olen kuitenkin kaiket päivät lapsen kanssa kun mies on töissä. Liikunta ja siellä tapaamani vanhat tutut ovat minulle henkireikä tässä kotona olemisessa.
Miten paljon muut vauvojen äidit liikkuvat ? Pitäisikö minun vähentää miehen mieliksi ? Pitäsisikö luopua siitä, mikä on rakkain harrastukseni , vaan siksi että olen nyt äiti ?
Kommentit (5)
Käyn 2-3 kertaa viikossa ryhmäliikunnassa ja päivittäin lenkillä vaunuilla tai ilman. Mies hoitaa mukisematta vauvaa, lapsiparkkiin en jättäisi pikkuista (8kk).
Älä luovu liikunnasta! Se on yksi elämän iloista ja auttaa jaksamaan. Voisko yhtenä vaihtoehtona olla että jumppaisit kotona niin ei kuluisi matkoihin aikaa?
Jos olet kerran aina liikkunut paljon, ei sen pitäisi tulla miehelle nyt yllätyksenä. Ihan hyvä pitää kunnostaan huolta. Eiköhän isäkin lapsensa kanssa jaksa tunnin olla pari kertaa viikossa.
Itse aviomiehenä olen aina kannustanut omaa vaimoani liikuntaan niin pian kuin suinkin lasten jälkeen. Totta kai se hankaloitui koko ajan katraan kasvaessa, mutta yhdessä sovitellen pääsimme kumpikin liikkumaan varsin paljon. Meidän juttumme ei ollut sali vaan kumpikin halusi (ja haluaa edelleen) juosta, mutta ei sillä lajilla ole väliä.
Jatka liikuntaa - tavalla tai toisella!
Liikun n. 9-13h viikossa, osan juosten vaunujen kanssa ja osan salilla ja jumpissa. Vauva on 8kk ja näin olen liikkunut siitä saakka, kun vauva oli3viikkoa vanha. Isänsä liikkuu myös paljon ja ymmärtää hyvin haluni ja tarpeeni päästä liikkumaan. Välillä käymme yhdessä salilla ja vauva on sen aikaa lapsiparkissa n. tunnin ajan. Hyvin on sujunut. Älä ihmeessä luovu (mielen)terveydestäsi miehesi pyynnöstä, ennemmin kannusta häntä lähtemään mukaan!