Miten käsittelette työkavereita joiden kanssa ihan eri aaltopituudella?
Pidätte normaalia keskustelua yllä ja nauratte toisen jutuille vain kohteliaisuudesta?
Keskustelette mahdollisimman vähän?
Kuittaatte toisen jutut jollain sarkastisella heitolla?
Vai kuinka? Itse käytän noita kaikkia keinoja, mutta en saa itseäni viihtymään joidenkin seurassa sitten millään. Kokonaan vältelläkään ei voi.
Kommentit (4)
En naura vitseille jos ei naurata. Hymyilen kohteliaasti ja säälivänymmärtäväisesti. Jos on kaksi eri pöytää kahvien juomiseen, niin menen siihen toiseen, jossa sentään voi olla vielä tuntemattomia mutta kivaksi paljastuvia ihmisiä. Eli siis kierrän kaukaa jos ei kyse ole pakollisten yhteisten työtehtävien suorittamisesta. Mutta en todellakaan jää kuuntelemaan aikaani haaskaavaa typerystä.
En puhu heille yhtään mitään, enkä vastaa mihinkään kysymyksiin.
Töissä koitan tulla toimeen kaikkien kanssa. Ja yleensä tuunkin, jos ei joku ala suoranaisesti vittuileen tms. Saan töistä palkkaa ja hoidan työn ja suhteet muihin työntekijöihin asiallisesti. Kavereita mulla on sitten ihan muualta kuin töistä.
Hoidan asiat lyhyesti ja tiukan asiallisesti, muun ajan välttelen kuin ruttoa.