kotiäidit ulkomailla- pärjääminen, kun puoliso matkustaa

Luitkohan aiemmin aiheeseen liittyen viestiketjun?



En valitettavasti voi omasta puolestani antaa mitään rohkaisevia

kommentteja. Oma kokemukseni on, että kaikki lasten ja kodinhoitoon liittyvä on paljon rankempaa kuin etukäten osaisi arvatakaan. Ennen lapsia elo oli helppoa ja työssä aika kului siivillä. Nyt lasten kanssa 24h on yksin rankkaa, ihan oikeasti, jos ei ole tukiverkostoa. Tukiverkostolla tarkoitan nyt ihmisiä, jotka oikeasti auttavat sinua lastenhoidossa. Aina kun ei pelkkä jutteleminen auta siihen työmäärään tai väsymykseen esim. kun lapset sairastavat ja olet yksin kotona.



Minä, joka aina olen unelmoinut ulkomailla asumisesta ja sopeutunut uuteen kulttuuriin mutkattomasti olen lasten saamisen jälkeen jopa kaivata Suomen loskaa ja pimeyttä, koska tiedän miten helpompaa arki ja elämä lasten kanssa siellä on. Mutta asuminen siellä taas sitten...voi olla että kulttuurishokki olisi aika raju. En tiedä, vielä.



Täällä ulkomailla niitä hyvä asioita on ainakin se, että lapset saa kasvattaa itse, eikä niitä hyviä ja huonoja neuvoja tule samalla lailla kuin kotopuolessa milloin anopilta milloin kummin kaiman serkulta. Joten on oma rauha sen kasvatuksen suhteen. Mukavaa on tietenkin myös kulttuurin kirjo, jota soisi lapsilleen saavan, ihmisen avoimuus, kielitaito lapsille, erilaiset ihmiset, taustat, perheiden tärkeys jne...Itsekin olen kasvanut ihmisenä täällä paljon ja en sitä nyt pois vaihtaisi mistään hinnasta. Mieheni kanssa olemme lähtenyneet jos mitenkään mahdollista niin entistäkin enemmän. Huonoja päiviä tulette varmasti kohtaamaan, mutta sitten toisaalta sen oman perheen tiiviys tulee varmasti korostumaan positiivisesti.



Vinkkinä antaisin, jota aina ei ole helppo toteuttaa, mutta jos vieraita on tulossa, yrittäkään ottaa heitä vastaan miehen työmatkojen aikana. Mulla se on ainakin auttanut jonkun verran.



Ja tietenkin asiaa auttaa paljon se oma asenne. Moni ulkomaankomennushan kaatuu tai menee piloille juuri sen vuoksi, että perhe tai puoliso ei sopeudu. Aluksi varsinkin työmäärä on melkoinen miehellä kun opettelee uuden työn. Hänelle se sopeutuminen voi käydä helpommin tai ainakin nopeammin. Toisaalta lasten kanssa ystävystyy helposti, joten en usko että sinulla ongelmia tulee ainakaan sen suhteen että olisin yksinäinen.



Tsemppiä!!!!

Kuten edellinen vastaaja totesi, rankkuus yllätti minutkin. Kuvittelin että hoidan lapset siinä missä kotimaassakin, mutta sitten puolen vuoden jälkeen rupesin jo kuulostelemaan että olenkohan masentunut...

Kuulostaa loistavalta että olet saanut jo tietoa mahdollisista tuttavista. Ne ainakin ovat minut pelastaneet. Aikuisseuraa päivällä pelastaa illan :-) Ahkerasti vaan tapaamaan heitä ja kutsumaan kylään kun mies on pois.

Ehkä löydätte jonkun luotettavan joka voisi tulla katsomaan lapsia silloin tällöin? Pieni oma aika tuo varmasti lisävoimia.

Meille loppujen lopuksi pelastukseksi tuli au pair :-) Ilman en varmaan pärjäsi, tai ainakaan esim. päällä olevasta muuttoprosessista ei tulisi näiden kolmen kanssa yhtään ! Mukavaa myös äidille kun on päivisin juttuseuraa ja iltaisin jos mies on pois apukäsiä

Mutta suomalaisella sisulla vaan eteenpäin. Tulee harmaita päiviä, mutta onneksi aurinkokin paistaa ja joskus jopa oikein lämpimästi!

sensajatar:

Hei,

me olemme vasta muuttamassa ulkomaille, mutta jo etukäteen pohdituttaa arjen pyöritys, kun puoliso matkustaa paljon. Olemme siis todella innoissamme muuttamassa (minä, mieheni ja leikki-ikäisemme) ja mieheni työmatkat ovat olleet jo tiedossa, mutta haluaisin silti kysellä teidän muiden kokemuksianne aiheesta. Miten olette kokeneet elämän ulkomailla lapsen/lasten kanssa, varsinkin, jos puolisonne joutuu matkustamaan työn puolesta usein?

Ehkä toivoisin nyt vain joitain kannustavia sanoja ja rohkaisua (näin yön pimeinä tunteina, " mörköajatukset" hiipii mieleen... ;)Tiedän, että haluan muuttaa ulkomaille ja haluan, että koemme tämän todella ainutlaatuisen tilaisuuden perheen kanssa. Ehkä minua vain huolettaa etukäteen sosiaalisen turvaverkoston puuttuminen ensialkuun uudessa kotikaupungissa. Kyllähän ihmisiin tutustuu ja tulevassa kotikaupungissammekin asuu paljon esim. muita suomalaisia perheitä. Olenkin jo ottanut etukäteen selvää paikallisista äiti-lapsi-piireistä ym. toiminnasta.

Rohkaisua kaivaten & syysterveisin

hei!



Me muutimme vasta ikaan ulkomaille kolmen lapsen kanssa, miehen ulkomaankomennuksen vuoksi. Mieheni matkustaa paljon ja teki sita jo Suomessa. Kun vuosi sitten kaksoseme syntyivat aloin kayttaa lasetenhoito apua ja olin jopa pirteampi kuin silloin, kun oli pelkastaan yksi vauva ja olin yksin hanen kanssaan, kun mies oli toissa/matkoilla. Olin silloinkin muuttanut miehen perassa pois omasta kotikaupungistani, eli omaa verkostoa ei ollut.

Oli ihanaa, kun oli aikuinen ihminen, jonka kanssa jutella lastenhoidon ohessa.

Siispa, kun tuli uutinen, etta muutame ulkomaille niin olin ihan innoissani ja heti paatime, ett palkkaame Suoesta mukaan nannyn/au-pairin, etta minulla on joku seurana(joka puhuu suomea), kun mies on reissussa. olen ollut tyytyvainen, koska pelkka tieto siita, etta toinen on talossa auttaa jaksamaan (han tyoskentelee 40h/vko joka on nyt alkuun todellisuudessa ollut 60h/vko ja yhtan valitusta en ole kuulunut). Sitten meilla kay paikallinen viela siivoamassa 3 x viikossa.

lisaksi oleme hoitajan kanssa molemmat aktiivisia niin olemme jo saaneet useampia tuttuja ja kayneet kaupungilla seka lounailla eri paikoissa. Kylla sina parjaat, kun saat apua, omaa-aikaa ja aikuista seuraa :)



pallomasu ja tenavat

Ja tarkoitan tällä sitä, että vaikka lähdet miehesi mukaan ulkomaille ja jäät kotiin, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että sinun kuuluisi tai edes pitäisi välttämättä olla ilmainen siivoaja tai lastenhoitaja.



Ulkomailla arki on rankempaa ainakin aluksi ja esim. lapsille elon tekee epämukavaksi se, että paikallisten lasten kanssa ei voi leikkiä pihalla, kun yhteinen kieli puuttuu. Lisäksi saattaa olla, että asuinmaassanne esim. koulu alkaa nuoremmalla iällä ja kavereita ei pihalla ole; kaikki ovat koulussa.



Siksi suosittelenkin sinulle sitä mahdollisuutta, että huolimatta siitä, että olet kotona, laitat lapsesi tarhaan tai mahdollisesti jopa kouluun. (Meidän koupus aloitti koulun 3-vuotiaana). Tai johonkin muuhun vastaavaan systeemiin vaikkapa vain pari-kolme aamupäivää viikossa. Helpottaa jaksamistasi, saat hieman omaa aikaa käydä vaikka kaupassa tai tehdä ruokaa... Olla välillä ihan yksin...



Ja (maasta riippuen) palkkaa kotiin siivooja, jos mahdollsita. Jos lähdet ulkomaille, onhan siellä kivaa sitten tehdä jotain muuta kun vain siivoilla (vuokra-asunnon) nurkkia.



Ja todellakin, hanki ystäviä. Ja muista, että ystäviä saat olemalla itse ystävä. Älä siis odota kutsuja, vaan kutsu ihmisiä luoksesi!



Tässä jotain... Itse olemme nyt ulkomilla kuudetta vuotta, lapsia on 2 ja mies matkustaa 3-5 päivää (joka ikinen viikko).



Tsemppiä!



iida

Kiitos paljon teille arvokkaista vinkeistä ja vastauksista. Tuli tosi hyvä olo, kun luin kokemuksistanne.



Hyviä ehdotuksia tosiaan tuli. Olenkin miettinyt, että kavereiden ja sukulaisten vierailut olisi hyvä ajoittaa miehen matkoihin. Muutamme onneksi suht lähelle ja sellaiseen paikkaan, jonne kaverit Suomesta haluavat todella tulla visiitille. :)



Olen laittamassa lapseni kerran viikossa kerholuonteiseen toimintaan mukaan, eli siinä saan sitten omaakin aikaa.



Kuten joku teistä mainitsi tekstissään, niin ulkomailla asuminen parhaimmillaan lähentää perheenjäsenten välisiä suhteita ja pääsee kasvattamaan lapsiaan " rauhassa" (sukulaisten " valvovien" silmien alla - vaikka ihanat sukulaiset tarkoittavatkin hyvää, niin on niistä joskus riesaakin... ;)



Eli kyllä me täällä lähdemme ihan positiivisin mielin matkaan!



Oikein aurinkoista syksyä teille kaikille! Onneksi on tämä palsta, jonne voi purkaa tuntojaan...



:)

sensajatar:

Muutamme onneksi suht lähelle ja sellaiseen paikkaan, jonne kaverit Suomesta haluavat todella tulla visiitille. :)

:)

iida

Muutamme maahan, jolla on rannikkoa sekä Atlantilla että Välimerellä ja siellä isoimpaan kaupunkiin... ;)

Eli jäljelle jää 3 vaihtoehtoa....Ranska, Espanja ja Marokko. Jäämme siis arvailemaan...:)

Hei,

ja onnea matkaan!

Lueskelin saamiasi vastauksiaj akovin samansuuntaisia ne olivat omien ajatusteni ja kokemusteni kanssa. Haluaisin kuitenkin vielä kertoa nekin.

Mekin muutimme ulkomailla pienten lasten kanssa puolitoista vuotta sitten ja etukäteen ajattelin, että minullapa on kivaa lasten kanssak otona. (Mies on joka kuukausi säännöllisesti työmatkalla.) Vaan kuinka kävikään. Vanhempikaan lapsi ei ollut missään hoidossa, vaikka maassa olisi ollut siihen mahdollisuuksia vaikka kuinka. Siivoojaa en heti löytänyt mistään enkä lapsenvahtia. Ja jo alkoivat seinät kaatua päälle. Tunsin olevani ilmainen ympärivuorokautinen siivooja ja lapsenvahti, siis äidin ja vaimon roolin LISÄKSI. Lisäksi harmitti, etten ehtinyt nauttia kauniista uudesta kaupungista ympärilläni. Mietin, että neljän seinän sisällehän voisin yhtä hyvin hautautua Suomessa ja olisi helpompaa! Kaipasin kotiin.

Sitten kaikki muuttui. Ensinnäkin panimme kolmivuotiaan leikkikouluun, maanantaista perjantaihin. Päivät eivät ole pitkiä. Ai että hän viihtyi, alusta alkaen! Oli tainnut kaivata leikkiseuraa ja toimintaa! Sain rauhaa kotona ja aikaa keskittyä pienempään. Sitten löytyi siivooja. Kyllä helpotti kun joku toinen kiillotti kodin ja siistissä kodissa oli vaikeampaa olla hapan :-) Lopuksi alkoi löytyä ystäviäkin ja aivan ihana kodin/lastenhoitaja, joka alkoi kodinlisäksi hoitaa lapsiakin säännöllisesti, niin että itse pääsin vähän haistelemaan kaupungin tuulia ja levähtämään. Tämä on tärkeää etenkin silloin kun mies on niillä työmatkoillaan, mutta toki muutenkin.

Tässä siis minun kokemukseni ja konstini. Minä viihdyn nyt loistavasti ja nautin elämästäni täällä, kun se ei ole enään iin yksipuolista kuin alussa, vaan saan kokea monia asioita: olla paljon lastenk anssa, mutta myös tehdä omia asioitani tai vain olla toisen lapsen kanssa sillä välin kun kodinhoitaja tekee jotain toisen kanssa. Koen että elämäni on nyt hyvin tasapainossa. Eihän työssäkäyviltäkään oleteta, että he ovat töissä vuorokauden ympäri, tulevathan hekin välillä kotiin lepäämään, mutta kotiäideiltä turhan usein vaaditaan, että he jaksaisivat koko ajan. Omalla kohdallani koin sen utopistiseksi vaatimukseksi etenkin täällä ulkomailla. Ja tosiaan yks kaks asuinmaakin alkoi näyttää parhaita puoliaan kun oma mielialani kirkastui. Pienempikin menee leikkikouluun heti kun on tarpeeksi vanha, isomman viihtyminen koulussa on ollut aivan ihana juttu.

Uskon, että teillä menee kaikki hyvin. Mutta älä vaadi itseltäsi liikoja! Ja kun sukulaisia tulee kylään, PYYDÄ rohkeasti heitä olemaan lapsenvahteina ilmaista majoitusta vastaan ja lähde itse käymään kaupungilla! Yksi tärkeä opetus minulle on myös nimittäin ollut se, etät minun tehtäväni ei ole hoitaa lasten lisäksi myös ilmaista turistitoimistoa. On toki ihanaa, kun ystäviä ja sukulaisia tulee kylään. Mutta vastineeksi ilmaisesta majoituksesta he voivat toki myös tehdä jotain lapsiperheessä: kokata, hoitaa lapsia. Fiksut toki tajuavat tämän itsekin ja yhteiselo on aina sujunut hyvin!

Meillä vähän eri tilanne, koska käyn töissä, mutta siinä mielessä samanlainen koska mies on takaisin Suomessa töissä ja minä yksin 2.5-v lapsen kanssa (ja raskaana) ulkomailla. Eli arkea (työpäiväni ulkopuolella) pyöritän käytännössä yksin.



Kuten moni onkin jo maininnut, jos vain mahdollista niin hanki kotiapulainen tai aupair tai ainakin siivooja. Se on ainakin meille ollut elinehto. Lapsen leikkiryhmään tai päiväkotiin (tai kouluun kuten täällä päin sanotaan) laittaminen on oman ajan hankkimisen lisäksi osoittautunut ainakin meillä hyväksi myös lapselle. Hänellä on huomattavasti vähemmän ikävä isää ja kitisee iltaisin paljon vähemmän (ja sillä tavoin itse pääsen helpommalla).



Sitten olemme myös sopineet että kun isä tulee lomalle niin se aika on minun lomaani ja hän hoitaa lapsen täysin. Tätä varmaan pystyy soveltamaan matkustelevaankin isään eli silloin kun hän on paikalla, hänen pitää huolehtia lapsesta illat ja sinä voit vaikka lukea kirjaa tai muuta rentouttavaa.



Taisitkin mainita jo että olet ottanut selvää paikan muista suomalaisista. Täällä päin ainakin kotiäidit näyttävät todella pitävän yhtä ja jakavan huoliaan. Asia josta työssäkäyvänä jään valitettavasti paitsi.

Falang:

Sitten olemme myös sopineet että kun isä tulee lomalle niin se aika on minun lomaani ja hän hoitaa lapsen täysin. Tätä varmaan pystyy soveltamaan matkustelevaankin isään eli silloin kun hän on paikalla, hänen pitää huolehtia lapsesta illat ja sinä voit vaikka lukea kirjaa tai muuta rentouttavaa.

Kun mies matkustaa työkseen, hän tekee töitä, ei lomaile. Matkustaminen on todella rankkaa pidemmän päälle, aikaerot, lentomatkat, odottelut lentokentillä, pitkät työpäivät, pakolliset illalliset, mahdolliset mahataudit jne. jne.

Kun isä tulee kotiin, myös hänen pitää saada levätä rankan työrupeaman jälkeen, ja nukkua vähän enemmän kuin 4 tuntia yössä.

Että kyllä ainakin meillä se on enemmänkin niin, että mun omaa lomaa on se, kun mies on poissa ja lapset koulussa, kun mies on kotona, nautimme hänen seurastaan mutta todellakaan, minun lomaani se aika ei ole.

iida

Meillakin tosin vahan eri tilanne koska itsekin kayn toissa (nyt tosin hoitovapaalla), mutta mies tosiaan matkustaa tyon puolesta melkoisesti, mina puolestani en tahan saakka ollenkaan. Nytkin olen juuri viettanyt kaksi vuorokautta kolmistaan lasten 3 v ja 7 kk kanssa miehen ollessa tyomatkalla, tosin 3 v on aamupaivisin tarhassa. Voiko miehesi itse paattaa matkojensa ajoituksesta yhtaan? Meilla on monesti yritetty sopia matkoja mahdollisuuksien mukaan juuri sellaisiksi ajoiksi etta meilla on sukulaisia/ystavia kylassa. Meilla kay myos kerran viikossa siivooja. Tahan saakka meilla on ollut lisaksi se etu etta siskoni on asunut samassa kaupungissa, eli olemme voineet pyytaa hanta avuksi jos oikein vaikea paikka tulee, vaikka hanellakin on tietysti omat tyonsa ja elamansa. Nyt han muuttaa toiseen maahan ja siksi meillakin alkaa nyt " ankeat ajat" : tasta seurauksena aiomme hankkia au pairin joka voi sitten olla " takapaivystajana" tarpeen vaatiessa. Ja kylla meilla mies tekee kotona ollessaan hiukan enemman lasten kanssa, vaikka hanellakin matkat taytta tyota ovatkin, lahinna ihan omasta tahdostaan koska muuten jaisi tuo aika lasten kanssa aika vahaiseksi hanella. Eli aika pitkalti naita samoja kuin muutkin ovat jo tuoneet esille.