Lue keskustelun säännöt.
Onko hyvinkin tavallista, että aikuinen mies ei pidä äitiinsä yhteyttä juuri koskaan?
25.01.2022 |
Onko hyvinkin tavallista, että aikuinen mies ei pidä äitiinsä yhteyttä oma- aloitteisesti koskaan?
Mieheni ei koskaan soita tai laita viestiä äidilleen eikä muutoinkaan juuri koskaan avaudu hänelle mistään asioista, mitkä ovat vähänkin henkilökohtaisempia.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi, jos eivät ole, tai ole koskaan olleetkaan, läheisiä?
Ei tietenkään tarvitse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Hyvin tavallista, että palveluasuminen on täynnä vanhuksia, joidenluona lapset ja näiden perheet ei käy tai käyvät vuoden- parin välein. Sitten ihmettelevät miten on voinut kunto romahtaa. Näin myös, vaikka välimatka ei olisi pitkä. Niillä joilla käyvät, käyvät myös usein.
Kysymys on vielä suht nuorista vanhemmista, jotka siis ovat työelämässä.
Ap
Soitan äidille jos on jotain asiaa. Ja sama toisinpäin, äiti soittaa jos on jotain asiaa. Välillä voi mennä monta kuukautta ettemme ole yhteyksissä ja välillä voi olla yhteydenpitoa viikottain.
M47
Äitini on luonteeltaan ja arvoiltaan erilainen kuin minä. En kerro hänelle henkilökohtaisia asioitani, koska sen jälkeen hän soittelee loputtomiin ja yrittää omalla tyylillään ratkaista asiaa. Pääsen helpommalla ja järjissäni, kun hoidan itse asiani.
Mikä olisi mielestäsi sopiva yhteydenpitotiheys ja mitä asioita pitäisi kertoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi soitella, jos ei ole mitään asiaa? Olen itsekin ollut aina etäinen vanhempieni kanssa, ja puhumme puhelimessa ehkä pari-kolme kertaa vuodessa. Eikä tulisi mieleenkään puhua heille mistään henkilökohtaisista asioista, eli en ole ikinä avautunut mistään parisuhde/terveys/työ/raha jne. asioista. Eihän ne heille kuulu.
On ihan tavallista, että lapset ei tule juttuun vanhempiensa kanssa. Sitä voi olla vaikea ymmärtää sen jolla on ollut se suht normaali lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on sellainen. Äitinsä on siis vielä työelämässä, ei vanhus. Ehkä noin puoli vuotta saisi kulua ilman yhteydenpitoa kun mies alkaisi miettiä mitäs sille äitille kuuluu. Yleensä äiti ottaa yhteyttä ennen sitä. Ei heillä mitään riitoja ole, ovat vaan tosi erilaisia ihmisiä. Henkilökohtaisista asioistaan mies ei ikinä avaudu, koska äitinsä on tunnetusti kova juoruilemaan.
Miksi pitäisi, vain velvollisuudesta? Jos ei luontevaa ja helppoa suhdetta ole lapsuudessa syntynyt, sitten se on niin. Ei lapsi ole vanhemmilleen mitään velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi soittaa äidilleni koska isäni on sairas päästään ja raivoaa helposti jos tietää äitini käyttävän kännykkää. Asun kaukana niin ei tule hirveästi nähtyäkään. Viestitellään välillä kun on jotain asiaa.
Inhoan puhelimessa puhumista, enkä tykkää puhua omista asioistani, joten eipä tule soiteltua kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies ei ole yhtään läheinen vanhempiensa kanssa, ovat jo eläkkeellä. Välimatkaakin on 400 km. Eivät ole koskaan olleet läheisiä ja oman vanhemmuutensa myötä mies on ymmärtänyt monta asiaa, jotka omassa lapsuudessa ja nuoruudessa olisivat voineet olla eri tavalla vanhempien taholta. Oman perheensä suhteen on kuitenkin hyvin perhekeskeinen ja laittaa aina minut ja lapset etusijalle. Se tuntuu ärsyttävän etenkin anoppia hyvin paljon, joka ei pidä minusta ja on suuttunut, kun mies on puolustanut minua.
Syyllistävät jatkuvasti siitä, että mies haluaa elää omaa elämäänsä. Lähettävät marttyyrimäisiä viestejä ym. Ja silloin harvoin kun heidän luonaan käy, uhriutuvat ja alkavat muistella, kuinka pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi kävimme. Todella raivostuttavaa. Onneksi, onneksi miehellä on selkäranka.
Vierailija kirjoitti:
En voi soittaa äidilleni koska isäni on sairas päästään ja raivoaa helposti jos tietää äitini käyttävän kännykkää. Asun kaukana niin ei tule hirveästi nähtyäkään. Viestitellään välillä kun on jotain asiaa.
Osta äidillesi oma kännykkä? Vai mistä tuossa kuviossa oikein on kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi soittaa äidilleni koska isäni on sairas päästään ja raivoaa helposti jos tietää äitini käyttävän kännykkää. Asun kaukana niin ei tule hirveästi nähtyäkään. Viestitellään välillä kun on jotain asiaa.
Osta äidillesi oma kännykkä? Vai mistä tuossa kuviossa oikein on kyse?
On hänellä oma kännykkä, ei ole siitä kyse.
Sekään ei ole ihan normaalia, että aikuinen ja perheellinen ihminen elää läheisriippuvaisessa suhteessa omiin vanhempiinsa. Kerron esimerkin perheestä, joka ei ole oma perhe.
Yli 50-vuotias tytär soittaa äidilleen joka päivä ja jopa monta kertaa päivässä. Äidin ja isän pitää tietää, mitä keski-ikäinen lapsi tekee. Koko ajan pitää ilmoittaa, missä on ja mitä tekemässä. Tyttären pitää käydä perheensä kanssa kylässä vanhemmillaan vähintään kerran viikossa ja usein jopa 2-3 kertaa viikossa. Sairasta!
Aikuinen ihminen ei voi tehdä mitään ilman, että omat vanhemmat sen tietävät. Vastaavasti mies eli perheen yli 50-vuotias isä ramppaa omilla vanhemmillaan joka viikko ja monta kertaa viikossa. Yli 50-vuotias mies on vanhemmilleen kuin 10-vuotias pikkupoika. Myös miehen pitää soitella ja viestitellä vanhemmilleen jatkuvasti. Sairasta!
Viikonloppuisin perheen pitää tavata molempien vanhempia. Kesälomalla vanhempien pitää viettää lastensa kanssa lomaa isovanhempien kesämökillä, jossa myös isovanhemmat ovat yhtä aikaa. Isovanhemmat tunkevat mukaan jopa lapsiperheen lomamatkoille.
Minusta on ihan tavallista, että omiin vanhempiin pidetään yhteyttä vain kerran kuussa tai muutaman kerran vuodessa. Yhteydenpito tapahtuu puhelimella. Kyläilyjä voi olla 2-3 kertaa vuodessa. En ymmärrä, miksi ihmeessä isovanhemmat pitäisi ottaa mukaan perheen lomamatkoillekin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei ole yhtään läheinen vanhempiensa kanssa, ovat jo eläkkeellä. Välimatkaakin on 400 km. Eivät ole koskaan olleet läheisiä ja oman vanhemmuutensa myötä mies on ymmärtänyt monta asiaa, jotka omassa lapsuudessa ja nuoruudessa olisivat voineet olla eri tavalla vanhempien taholta. Oman perheensä suhteen on kuitenkin hyvin perhekeskeinen ja laittaa aina minut ja lapset etusijalle. Se tuntuu ärsyttävän etenkin anoppia hyvin paljon, joka ei pidä minusta ja on suuttunut, kun mies on puolustanut minua.
Syyllistävät jatkuvasti siitä, että mies haluaa elää omaa elämäänsä. Lähettävät marttyyrimäisiä viestejä ym. Ja silloin harvoin kun heidän luonaan käy, uhriutuvat ja alkavat muistella, kuinka pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi kävimme. Todella raivostuttavaa. Onneksi, onneksi miehellä on selkäranka.
Tulee vähän vaikutelma, että sinä olet tuossa välissä säätämässä jotain.... Ei minua kiinnosta, enkä minä puutu siihen, millaiset välit puolisolla on omiin sukulaisiin ja ystäviinsä. Se on hänen asiansa.
Hyvä tapa arvioida kelvollisuutta kumppaniksi on seurata, kuinka kyseinen henkilö kohtelee omia vanhempiaan. Kovin kylmä tyyppi kannattaa lempata hyvissä ajoin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tapa arvioida kelvollisuutta kumppaniksi on seurata, kuinka kyseinen henkilö kohtelee omia vanhempiaan. Kovin kylmä tyyppi kannattaa lempata hyvissä ajoin.
Todella typerä logiikka. Ei pershäiriöiseen kukaan täysjärkinen pidä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei ole yhtään läheinen vanhempiensa kanssa, ovat jo eläkkeellä. Välimatkaakin on 400 km. Eivät ole koskaan olleet läheisiä ja oman vanhemmuutensa myötä mies on ymmärtänyt monta asiaa, jotka omassa lapsuudessa ja nuoruudessa olisivat voineet olla eri tavalla vanhempien taholta. Oman perheensä suhteen on kuitenkin hyvin perhekeskeinen ja laittaa aina minut ja lapset etusijalle. Se tuntuu ärsyttävän etenkin anoppia hyvin paljon, joka ei pidä minusta ja on suuttunut, kun mies on puolustanut minua.
Syyllistävät jatkuvasti siitä, että mies haluaa elää omaa elämäänsä. Lähettävät marttyyrimäisiä viestejä ym. Ja silloin harvoin kun heidän luonaan käy, uhriutuvat ja alkavat muistella, kuinka pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi kävimme. Todella raivostuttavaa. Onneksi, onneksi miehellä on selkäranka.
Tulee vähän vaikutelma, että sinä olet tuossa välissä säätämässä jotain.... Ei minua kiinnosta, enkä minä puutu siihen, millaiset välit puolisolla on omiin sukulaisiin ja ystäviinsä. Se on hänen asiansa.
Missä kohtaa sanoin puuttuvani? Päinvastoin, yritän parhaani mukaan pysyä asiasta mahdollisimman kaukana. Mutta varmasti on ihan normaalia, että mies asettaa puolisonsa etusijalle, jos anoppi haukkuu miniäänsä ihan vain siitä ilosta, että ei tästä pidä.
On. Hyvin tavallista, että palveluasuminen on täynnä vanhuksia, joidenluona lapset ja näiden perheet ei käy tai käyvät vuoden- parin välein. Sitten ihmettelevät miten on voinut kunto romahtaa. Näin myös, vaikka välimatka ei olisi pitkä. Niillä joilla käyvät, käyvät myös usein.