Lue keskustelun säännöt.
40v ja orastava vauvakuume. Mikä mua vaivaa?!
27.05.2015 |
Tilanteeni lyhyesti:
olen 40-vuotias nainen, jolla on edellisestä avioliitosta jo melko isot lapset (16 ja 10) ja nykyisestä avioliitosta 1,5 v lapsi. Nykyisellä miehelläni ei ole muota lapsia. Joitain kuukausia sitten koimme miehen kanssa kriisin, kun hän sanoi ehkä haluavansa joskus vielä toisenkin lapsen, ja itselläni oli tunne että ei enää yhtäkään. Koska hänkään ei kokenut kuitenkaan asiaa ajankohtaiseksi juuri sillä hetkellä, jätimme asian muhimaan.
Nyt parin viimeisen viikon aikana olen kauhukseni huomannut välillä miettiväni vielä yhtä vauvaa myönteisesti. Järjen valon hetkinä olen hyvin skeptinen paitsi raskausajasta (joka oli viimeksi melko vaikea), myös lapsen terveydestä, mutta ennen kaikkea omasta jaksamisestani kahden pienen kanssa. Osaan myös kuvitella, mitä kaksi pikkulasta tekee parisuhteelle, jolle nytkin tuntuu olevan ihan liian vähän aikaa. Jos sitä neljättä alkaisi väsäämään, se pitäis tehdä ikäni vuoksi suhteellisen pian. Näin ollen pieni ikäero olisi melko väistämätön.
Puhukaa mulle järkeä, ja kertokaa omia kokemuksianne!
Kommentit (23)
Itse olen tänä vuonna 40v täyttävä. Kovassa vauvakuumeessa. Lapset 6,9,11v. Ei mitään järkeä alkaa alusta.
Mutta silti..tätä olen veivannut jo pari vuotta,olenko liian vanha,mitä jos lapsella on joku kehityshäiriö,jaksanko yöt jne. Olen terve,en juo(saunakaljan kyllä ja joskus lasi viiniä,ei perskännejä moneen vuoteen..) enkä polta enkä ole ylipainoinen.
Tässä kesällä pitäisi vaihtaa hormonikierukka,nyt olen tosissaan miettinyt josko uutta ei heti laitettaisikaan..
Monta asiaa täytyy silti miettiä; auton vaihto 7lle hengelle,riittääkö talossa tila,riittääkö miehen rahat..
Ja ennenkaikkea se että olen yrittäjänä yhden hengen kampaamossa. Kun vuoden kahden päästä taas palaisin töihin niin joutuisin aloittamaan alusta,asiakkaat olisivat löytäneet jo jonkun toisen kampaajan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 16:20"]Itse olen tänä vuonna 40v täyttävä. Kovassa vauvakuumeessa. Lapset 6,9,11v. Ei mitään järkeä alkaa alusta.
Mutta silti..tätä olen veivannut jo pari vuotta,olenko liian vanha,mitä jos lapsella on joku kehityshäiriö,jaksanko yöt jne. Olen terve,en juo(saunakaljan kyllä ja joskus lasi viiniä,ei perskännejä moneen vuoteen..) enkä polta enkä ole ylipainoinen.
Tässä kesällä pitäisi vaihtaa hormonikierukka,nyt olen tosissaan miettinyt josko uutta ei heti laitettaisikaan..
Monta asiaa täytyy silti miettiä; auton vaihto 7lle hengelle,riittääkö talossa tila,riittääkö miehen rahat..
Ja ennenkaikkea se että olen yrittäjänä yhden hengen kampaamossa. Kun vuoden kahden päästä taas palaisin töihin niin joutuisin aloittamaan alusta,asiakkaat olisivat löytäneet jo jonkun toisen kampaajan...
[/quote]
Olet jo liian vanha. Mummoikäinen. Olet jopa noille 6 ja 9 v. liian vanha äiti. Hävettäisi, jos mun äiti olisi ollut noin iäkäs, kun olin alta 10v. Miettikää joskus niitä lapsiakin vauvakuumeessa (sun olis pitänyt tosiaan miettiä vuosia sitten), ei kukaan halua iäkkäitä vanhempia. Kaverit luulee isovanhemmiksi, ou jee....not.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 20:28"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 20:06"]
Miksi keikuttaa venettä, kun asiat ovat viimeinkin hyvin?
[/quote]
Osuit asian ytimeen! Koen että asiat ovat hyvin nykyisellään, enkä oikeasti haluaisi enää hypätä tuntemattomaan. Ja sitähän uuden vauvan hankkiminen olisi. Tuoreessa muistissa on kyllä vielä nuo yöheräilyt ja muut vauvavuoden haasteet. Niistä selvittiin, mutta nyt erona olisi se isompi pikkuinen, jonka vuoksi en enää pystyisikään nukkumaan päivällä, kun pienempi pikkuinen nukkuu. Tällä kertaa kaikki olisi astetta rankempaa.
Ja entä sitten se uuden vauvan vaikutus perhedynamiikkaan? Nykyisellään se toimii hienosti. Ei mustasukkaisuutta, isommat lapset palvovat pienintä sisarustaan, tunnetaan olevamme perhe sanan parhaassa merkityksessä. Yksi lisälapsi voisi keikauttaa kaiken ihan vinksalleen.
Juuri näiden syiden takia haluaisin päästä tästä jonkun vastaajan mainitsemasta hormonioikusta eroon. Koen, että uuden vauvan hankkimisessa on liikaa riskitekijöitä, ja vain jonkun kemiallisen tai biologisen reaktion vuoksi. Pelottaa vain, kun kuitenkin ihan kokemuksesta tiedän, miten vahva valta sillä kemiallisella ja biologisella reaktiolla eli hormoneilla voi olla. Siinä on monella jäänyt järki heittämällä kakkoseksi. Myös minulla. Ap
[/quote]
Jostakin syystä et haluaisi antaa itsellesi lupaa vain olla ja nauttia siitä, mitä sinulla on. Muista kuitenkin, ettet saa yhtään sen suurempaa palkintoa, vaikka näkisit vaivaa vielä vaikka kuinka monta vuotta.
[/quote]
Olet oikeassa, tunnistan itseni tuosta. Mutta asiassa painaa myös se, että tiedän mieheni toivovan vielä yhtä lasta. En haluaisi riistää häneltä sitä kokemusta. Toisaalta, vaikka mieheni on mitä parhain isä, kantaa vastuunsa, osallistuu lastenhoitoon, antaa minulle tilaisuuden harrastaa omiani jne, niin kuitenkin minä olen lopulta se joka jää pikkulapsiajaksi kotiin ja kantaa päävastuun. Minä olen se, joka viettää päivänsä keskustellen siitä, mitä koira, kissa ja lehmä sanovat, se, jonka päivärutiinit koostuvat puklun ja vauvansoseen siivoamisesta lattialta, pesemisestä, pukemisesta, vaipanvaihdosta, pyykkäämisestä... kyllä te tiedätte. Onko mulla oikeus riistää mieheltä unelmansa tavallaan oman itsekkyyteni vuoksi? Kyllähän se uusi lapsi kuitenkin mullekin jotain positiivistakin antaisi sen vaipparallin, pyykkivuoren ja univelan lisäksi. Vaikeaa. Ap