Kysymys lähihoitajille ja muille terveydenhuollossa työskenteleville.

Minua ei eritteet yleensä haittaa ollenkaan yksinkertaisesti. Ainut mikä on tehnyt pahaa, on ollut erittäin obeesin potilaan ihopoimuissa voimakkaasti haissut sieni. Silloin laitoin kaksi maskia päällekkäin ja vain keskityin siihen, että teen pesut nopeasti.

Eikä koskettaminen ole koskaan tuntunut kiusalliselta. Se on vain työtehtävä, mikä tehdään. Esim katetroidessa nuorta miestä en suhtaudu häneen tietenkään samoin, kun jos tapaisin hänet kadulla. Työssä hän on potilas/asiakas, jolle nyt tehdään vain työtehtäviä eikä siinä ole mitään kiusallista.

Siis jotenkin irtaudun koko tilanteesta. Olen hammashoitaja ja sylkeä, verta, plakkia... Näitä joka päivä nyt vaan käsitellään. Olen nähnyt kaikenlaista vuosien varrella.

Ei yleensä juuri mikään inhota niin paljon että haittaisi työntekoa. Vastenmielisintä mulle on kaivaa tekohampaat toisen suusta ja pestä ne.

Monesti mielikuva mahdollisista inhoreaktion aiheuttavista jutuista on pahempi kuin todellisuus. Esim. Itse en tykkää katsella kuvia haavoista mutta itse haavan hoitaminen ei tee yhtään pahaa. Liman eritys toisella saa itselläni helposti kakomista aikaiseksi. Siinä ei auta kuin puhallella poispäin ja yrittää saada reaktio pysymään kurissa, työ on tehtävä kuitenkin ja asiakas ei liman eritykselle itse mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Monesti mielikuva mahdollisista inhoreaktion aiheuttavista jutuista on pahempi kuin todellisuus. Esim. Itse en tykkää katsella kuvia haavoista mutta itse haavan hoitaminen ei tee yhtään pahaa. Liman eritys toisella saa itselläni helposti kakomista aikaiseksi. Siinä ei auta kuin puhallella poispäin ja yrittää saada reaktio pysymään kurissa, työ on tehtävä kuitenkin ja asiakas ei liman eritykselle itse mitään voi.

Totta tuo että todellisessa tilanteessa asioiden sietäminen on helpompaa kuin etäämmältä katsottuna. Itse vaihdan kanavaa jos tv:ssä näytetään leikkausta, vaikka olen töissä leikkaussalissa eikä se inhota ollenkaan.

Heippa

Älä hae alalle

Vierailija kirjoitti:

Minua ei eritteet yleensä haittaa ollenkaan yksinkertaisesti. Ainut mikä on tehnyt pahaa, on ollut erittäin obeesin potilaan ihopoimuissa voimakkaasti haissut sieni. Silloin laitoin kaksi maskia päällekkäin ja vain keskityin siihen, että teen pesut nopeasti.

Obeesi. Se oli tässä asian pointti, eikö niin, ap.

Varmaan sellainen ihminen jolla on hyvin vahvat inhontunteet tuollaisia asioita kohtaan, hakeutuu jollekin toiselle alalle töihin.

Ei se tunnu oikeastaan miltään, sen ottaa työnä. Samoin käsiteltäväkin vaikuttaa ajattelevan. Hajut ja limatonkat tietenkin ällöttävät, mutta se kuuluu asiaan.

Jotkin asiat ovat inhottavampia kuin toiset, mutta jo harjoittelussa opiskelujen aikana joutuu näkemään ja tekemään niin paljon, että niihin inhottaviinkin asioihin ikään kuin tottuu, kun tietää mitä on tulossa. Kun toistoa kertyy, niin noistakin tulee ajan mittaan vaan työtä jossa pitää toimia tietyillä tavoilla ja sitten se on ohi. Kyllä itseäni ulosteiden ja liman kanssa pelaaminen ällöttää aina, mutta yritän selviytyä hommasta nopeasti ja ajattelen, että tämä on tehtävä ja että yhtälailla se on potilaalle ikävä tilanne. Ei hoitajat ole noille inhon tunteille immuuneja, mutta niiden kanssa oppii olemaan ja joskus vaan pahoittelen potilaalle, jos itsellä selvästi tekee pahaa. Ihmisiin koskeminen sinällään ei ole koskaan aiheuttanut inhon tunteita itsessäni, olivatpa he minkä ikäisiä tai muotoisia tahansa.

-sairaanhoitaja

Eipä sitä juuri ajattele, sen yläpuolelle on päässyt jo aikoja sitten. Työ on työtä, joskus jos on esim. tuttava asiakkaana miettii että toivottavasti kaikki menee hyvin mutta se tunne lähinnä tulee siitä että ei tarvitse hävetä itseään eli saa esim. verinäytteen otettua, kanyylin laitettua tms. Otan asiakkaat ihmisinä ja heitä on hyvin monenlaisia, toiset saattavat haista ja toiset eivät.