Onko mielestänne suurin osa ihmisistä ilkeitä vai hyväntahtoisia?

Vierailija kirjoitti:

Hyväntahtoisia pääsääntöisesti, poislukien tämänkin palstan häiriköt

HV!

En tiedä onko ilkeä oikea sana, mutta eivät ne kyllä hyväntahtoisiakaan ole, vaan sellaisia, että oitis kyllä tarttuvat johonkin jolla voivat toista ihmistä kiusata tai loukata, eikä siitä sitten kovinkaan helposti irti päästetä. Hyväntahtoisuutta ei juurikaan tässä maailmassa esiinny. Itserakkautta, vahingoniloa, kiusaamishalua, nöyryyttämistä siinä mielessä että kun on joku jota nöyryyttää niin silloin voi kokea olevansa astetta korkeammalla portaalla häneen nähden.

Hyväntahtoinen ihminen osaa lopettaa, tai paremminkin ei edes aloita kiusaamista. 

Tuhkimotarinat ovat harvinaisia, silti väitän että valtaosa ihmisistä kykenee osoittamaan hyväntahtoisuutta ainakin rajatulle määrälle ihmisiä. Oikeutuksen tunnelukkoa on vaikea murtaa, koska siitä on usein niin paljon etua ihmiselle itselleen ettei tämä hakeudu mihinkään hoitokontaktiin.

Mikä siinä suosituimmuudessa niin kiehtoo, kun kumminkin jos se pohjautuu huonoon dynamiikkaan (myrkyllisyyteen, todistamiseen, kilpailuun) niin semmosesta porukkaolemisestahan saa vain etovan olon? Onko tärkeää, että muut näkevät sen hengailun vai kaivataanko oikeasti niin pinnallista kontaktia?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko ilkeä oikea sana, mutta eivät ne kyllä hyväntahtoisiakaan ole, vaan sellaisia, että oitis kyllä tarttuvat johonkin jolla voivat toista ihmistä kiusata tai loukata, eikä siitä sitten kovinkaan helposti irti päästetä. Hyväntahtoisuutta ei juurikaan tässä maailmassa esiinny. Itserakkautta, vahingoniloa, kiusaamishalua, nöyryyttämistä siinä mielessä että kun on joku jota nöyryyttää niin silloin voi kokea olevansa astetta korkeammalla portaalla häneen nähden.

Hyväntahtoinen ihminen osaa lopettaa, tai paremminkin ei edes aloita kiusaamista. 

Niinpä. Moni alun perin ihan mukava ja hyväntahtoinenkin tuntuu katkeroituvan ja kyynistyvän ajan saatossa. Esim. osa kiusatuista muuttuu myöhemmin kiusaajiksi.

En tiedä, jotenkin tuntuu että tosiystävyys on aika harvinaista. Loppujen lopuksi ns. ystävät ovat kuitenkin puhumassa pahaa selän takana, nälvimässä tai pettämässä lupauksensa.

Periaatteessa hyväntahtoisia, mutta joukossa tyhmyys tiivistyy. Yksikin inhottava ihminen saa helposti koko yhteisön ihan sekaisin.

Olen menettänyt jo uskoni ihmisten hyvyyteen. Suurin osa tapaamistani ihmisistä on kohdellut minua ilkeästi ja inhottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsääntöisesti hyväntahtoisia, mutta sanonta "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" pitää oikein hyvin paikkansa. Oma asenne ja käytös, jolla toisen ihmisen kohtaa, vaikuttaa erittäin paljon, millaisella asenteella ja käytöksellä toinen kohtaa sinut. Ja nyt puhun ihmisistä, joita tapaa vain hetken jossain (esim bussissa, kaupassa, baarissa, terveyskeskuksessa tms). Huvipuistohullun kanssa olen samaa mieltä siitä, että ilkeisiin ihmisiin ei kannata ruveta ehdoin tahdoin tutustumaan. Omalla mukavuusalueella pysyminen ei ole millään tavalla väärin. 

Jostain syystä ilkeät ihmiset vain tuntuvat olevan kaikkein suosituimpia. Tiedä sitten, ovatko muut heidän oikeita ystäviään, vai hengailevatko heidän kanssaan vain pelosta tai muusta vastaavasta syystä.

Syy voi olla ihan sekin, että tästä suositusta muut hyötyvät jotenkin. 

Ovat jotkin aivan eri lajia, enkä halua olla missään tekemisissä. "Ilkeä" ei riitä kuvaamaan.

Oletko AP ollut paljon ihmisten kanssa tekemissä? Mikäli olet, uskoisin asettamasi kysymyksen olevan tarpeeton. Pääsääntöisesti nimittäin ihmiset ovat itsekkäitä typeryksiä ja pelkurimaisia mulkkuja. Tarkastelumateriaalini vuosikymmenien ajalta pitää sisällään tuhansia ihmisiä. Heistä vain kourallinen on ollut jotain muuta ja täyttänyt ihmisyyden raja-arvot.

Hyväntahtoisia.

Näin ajattelen. Ihmiset, jotka eivät ole hyväntatoisia, voivat itse pahoin ja purkavat pahaa oloa toisiin.

Hyväntahtoisia.

Toki joukkoon mahtuu ihmisiä, jotka ovat pahantahtoisia, ilkeitä, narsistisia tms. ihan perusluonteeltaan. Tosin nämä saattavat laskelmoivasti valikoida, ketä kohtelevat milläkin tavalla.

Suurin osa ihmisistä on mielestäni aika neutraaleita, tai vähintäänkin inhimillisiä siinä mielessä että saattavat välillä käyttäytyä positiivisesti ja sitten taas tiukan paikan tullen käyttäytyä epäempaattisesti, ilkeästi tms. Nämäkin ihmiset valikoivat, ketä ansaitsee tulla kohdelluksi kauniimmin ja tietenkin että kenet päästävät aitoon emotionaaliseen läheisyyteen.

Sitten ovat nämä aidosti onnelliset, hyväntahtoiset, empaattiset ja muutenkin mukavat ihmiset, jotka ovat mukavia kaikille lähes aina. Heitäkin on joukossa kyllä, mutta vähemmistönä. Nämä ovat todennäköisesti joko syntyneet onnellisten tähtien alla tai sitten nähneet paljon vaivaa että ovat saaneet asiansa selvitettyä. Kateellinen olen tälle ryhmälle.

Itse kuulun tuohon keskimmäiseen joukkoon.

Hyväntahtoisia. Mutta aina kouluissa ja työpaikoilla ollut vähintään yksi mätämuna, ilkeä/pahantahtoinen ihminen. Esimerkiksi tutkimusten mukaan Suomessa 100 henkilöä kohden on noin yksi psykopaatti. Nämä voi olla juuri niitä jotka ovat pahoja muille.

Ei nyt ilkeitä, mutta itsekeskeisiä. Tapaamistani ihmisistä aidosti muista välittävät ovat olleet selkeässä vähemmistössä.

Jokainen pelaa omaan pussiinsa. Osa ilkeitä keinoja käyttäen, osa muulla tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ns. poikkeaville (nepsy-piirteet, oppimisvaikeudet jne.) suurin osa tuntuu olevan enemmän tai vähemmän ilkeitä. Mikä ihme siinä on, että pitää kiusata ja syrjiä synnynnäisen vaikeuden tai poikkeavuuden vuoksi, jolle ihminen ei itse voi mitään? Ei se hänestä yhtään sen huonompaa ihmistä tee! Missä suvaitsevaisuus ja hyväksyntä?

Tunnen läheisesti erään nepsy-ihmisen, joka oli koulukiusattu. Aikuisena hänestä tuli kiusaaja ja naistenhakkaaja

nostetaan.

Ilkeitä. Enemmän tai vähemmän.