Luottaisitko ihmiseen joka on ollut kolme kertaa naimisissa ja eronnut kolme kertaa?

Enhtä haluaisitko kuolla ennemmin hukkumalla vai palamalla?

Vierailija kirjoitti:

Enhtä haluaisitko kuolla ennemmin hukkumalla vai palamalla?

Palamalla kuoleminen on spesiaalia. Harva on niin kuollut.

On ihmisiä, joille rakastuminen on huumetta. Rakastaminen ja arjen eläminen perheen kanssa ei sitten onnistukaan. Jotenkin säälittäviä ovat nämä Loirit sun muut.

Jos hankkii lapsia kolmen tai neljän kanssa ilman todella isoja tuloja, on todella vastuuton pelle.

Jos etsisin pitkäaikaista ja pysyvää ihmissuhdetta, niin luultavasti en, mutta tapailusuhteeseen tai kevyempään seurusteluun voisin lähteä.

Ehkäpä tuollainen on oppinut elämästä jo jotain, että miksipä ei.

Vierailija kirjoitti:

Tulee lähinnä mieleen että kyseessä on ihminen jolla on pakkomielle päästä naimisiin jo suhteen alkuvaiheessa. Ihan tavallista että ihmisellä on ollut kolme pitkääkin parisuhdetta mutta ei yhtään avioliittoa.

Minä voisin lähteä parisuhteeseen tuollaisen kanssa, mutta kynnys mennä naimisiin asti olisi kyllä todella korkea. Ja jos alkaa heti lässyttämään että pitäisi päästä naimisiin, niin saisi etsiä jonkun toisen.

Ei kolmea neljännettä.

jos on tehnyt kakaroita yhdessä tai useammassa epäonnistuneessa liitossa niin en haluaisi olla missään tekemisissä

Olen naimisissa miehen kanssa, joka oli ollut jo 3 kertaa naimisissa ennen minua. Olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta. Hän on kehittynyt vuosien aikana elämässään ja varmaan oppinutkin aiemmista suhteistaan. Hän on oikeastaan paljon helpompi ja joustavampi elämänkumppani kuin minä olen, jos rehellisiä ollaan.

Ei mielestäni siinä ole mitään eroa siihen että yh-äiti jolla lapsia kolmelle eri miehelle... Naimisissa tai avo niin ero sama asia. Mutta jos lapsia on monille eri iseille tai äideille joiden kanssa on myös asunut yhdessä ja aina eronnut yh niin jossain yleensä löytyy vikaa. Aika äkkipikainen, lyhytpinnainen ja heikko ongelmien ratkaisu kyky ainakin on...

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa miehen kanssa, joka oli ollut jo 3 kertaa naimisissa ennen minua. Olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta. Hän on kehittynyt vuosien aikana elämässään ja varmaan oppinutkin aiemmista suhteistaan. Hän on oikeastaan paljon helpompi ja joustavampi elämänkumppani kuin minä olen, jos rehellisiä ollaan.

Minulla on mies, joka on eronnut kahdesti. Me olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Hän on oikein helppo ja joustava kumppani. Varmaan elämä koulinutkin, mutta ei hän ole koskaan kovin vaikea voinut olla.

Kai se on niin, että elämä vie ja heittelee. Kuten lasten kasvatuksessakaan kaikki ei ole vanhempien ansiota, eikä syytä, niin ei se ole parisuhteissakaan.

Suhteisiin yms. liittymättömissä asioissa voisin luottaa, mutta tuolta en menisi kysymään kestävän liiton salaisuutta. :D

Naimisiiin menee odipaaliset miehett.

Miksen luottaisi. Paras ystäväni on eronnut neljä kertaa 58 ikävuoteen mennessä. Suhteissa hän on huono, mutta ystävänä todella luotettava.

Vierailija kirjoitti:

Suhteisiin yms. liittymättömissä asioissa voisin luottaa, mutta tuolta en menisi kysymään kestävän liiton salaisuutta. :D

minä kysyisin. Hän osaa varmasti kertoa, mitkä ovat pahimmat virheet. Siitä voi negaation avulla löytää kestävyyden salat.

Vierailija kirjoitti:

Naimisiiin menee odipaaliset miehett.

ALipasssiivisia suoriutujia joita on imetetty liika pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Miksen luottaisi. Paras ystäväni on eronnut neljä kertaa 58 ikävuoteen mennessä. Suhteissa hän on huono, mutta ystävänä todella luotettava.

Mitähän itse sanoo virheikseen?

Erosin edellisestä suhteestani (seurustelimme nelisen vuotta) 40+ ikäisenä. Kun 50+ ikäisenä tapasin nykyisen puolisoni, niin hain loppuelämän suhdetta. Tietenkään koskaan ei voi tietää, mitä elämä vastaan tuo, mutta lähtökohtaisesti halusin joka tapauksessa suhteen, jonka tavoite on kestää. Jos tuolla ihmisellä, josta sittemmin tuli puolisoni, olisi ollut takanaan enemmän kuin yksi avio- tai avoliitto, se olisi kyllä syönyt uskoani siihen, että hän minunkaan kanssani sitoutuisi yhtään sen vakavammin. Kaksi olisi ehkä kuitenkin menetellyt, olisihan toinen voinut olla vaikka nuoruudessa solmittu liitto ja toinen sitten "aikuisempi". Mutta kolmea avo- tai avioliittoa en varmaan olisi sulattanut.

Seurustelusuhteita on ollut itsellänikin, mutta sitoutunut en ole avo- tai avioliittoon saakka kuin ex-aviopuolisoni kanssa nuorina. Avioeromme ja nykyisen puolisoni tapaamisen välillä oli yli 20 vuotta. Myös puolisoni oli asunut useamman vuoden yksin ennen tapaamistamme.

En huolinut sellaista miestä kumppanikseni, liikaa avioliittoja repussa (ja lapsia).