Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mietitkö, mitä muut sinusta ajattelevat?
Vai oletko löytänyt asenteen, että muiden mielipiteillä ei ole niin minkäänlaista väliä? Mikäli näin, kuinka onnistuit siinä? Olen todella kyllästänyt pohtimaan, mitä muut minusta ajattelevat. Todella verottavaa kaikinpuolin. Kuinka löytää poweria ja itsevarmuutta?
Kommentit (58)
Minä säälin sinua. Näin on sanottu ääneen, joten eiköhän se ajattelukin ole tätä tasoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, enkä ole koskaan nuorenpanakaan muiden ajatuksia itsestäni miettinyt.
Olen oma itseni, pakko kelvata sellaisena, esiintymään en suostu.
En. Se on turhaa koska jotain v'ttumaisuuksia ne kumminkin tuumiivat. Ainakin juoruavat.
En.
Minusta puhutaan passkaa, minua dissataan ja väheksytään. Ihan sama! Pääasia että omat ihmiseni tietää mikä olen ja mitä olen tehnyt.
hahahahaha En! Jos ei ole parempaa tekemistä, siitä vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satunnaisesti ja ohimennen voi joskus käydä mielessä, että mitähän muut mahtaa ajatella minusta, mutta sitten totean, ettei sillä ole mitään väliä, mitä muut ajattelevat. Pelkät ajatukset kun eivät näy eivätkä kuulu.
Enemmän minua haittaavat sellaiset asiat, jotka kohdistuvat itseen ja jotka voi havaita omilla silmillään ja korvillaan. Kuten hihittely, kuiskuttelu ym. ala-arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
En.
Minusta puhutaan passkaa, minua dissataan ja väheksytään. Ihan sama! Pääasia että omat ihmiseni tietää mikä olen ja mitä olen tehnyt.
Sama. Olen ollut koulu- ja työpaikkakiusattu. Puolison suku inhoaa minua ja osa ei edes tervehdi. Ennen kärsin, itkin ja itsetuntoni oli pahasti miinuksella. En elänyt nuoruuttani, enkä osaa aikuisuuttani vaan käperryin kokoon. Lopulta 3-kymppisenä kasvatin selkärangan ja aloin antamaan takaisin liiankin ärhäkästi. Kovetin itseni. Nyt 50+ kärsin yhä kohtelustani, varsinkin öisin mietin mennyttä elämääni, mutta kuitenkin olen piinkova enkä välitä kuin läheisistäni. En ole enää henkisesti aggressiivinen, mutta silti mulle ei ryppyillä päin naamaa. Jos aukovat selän takana niin ihan sama. Ei tunnu missään. Saisi vaan sen ajoittaisen ahdistuksen pois kun minua kiusattiin eikä mulla ollut kavereita nuorempana. Ei ole nytkään, mutta nyt en niitä edes halua. Minusta taisi tulla "ihmisvihaaja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole tullut mieleen. Elän omaa elämääni,en somessa seuraa ketään,koska en ole keksinyt mitään syytä siihen.
Varmaan helpottaisi ap.elämää jos "viittasi kintaalla" koko asiaan. Jokaisen pitäisi muistaa, että kaikki ihmiset katsovat elämää vain omasta suunnastaan,ja sama asia näyttää erilaiselta toisen katsantokannasta.Joten elä elämääsi nauttien, älä turhaan elä joidenkin "esikuvien" mallin mukaan,ja huomaatkin ettei sillä ollut mitään väliä.
Ei auta miettii.
Mua pidetään työyhteisössä laiskana ja pomon lellikkinä kun en tee tiettyjä hommia, ja joudun välil saikuttaan. Fiksumpaa olisi kertoo että syy terveydentilastani, ja että pomolla on tassussa mun lääkärintodistus jossa seisoo mitä saan ja mitä en tehdä. Olen ihan ahkera niissä hommissa joita teen, mut eihän se wattuilua ja juoruamista estä. En vaan haluu että terveysasiani leviäis muille, varsinki kun juoruakkoi ja -ukkoi meidänki firmas on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkihan sitä miettivät. Jos sinulta pääsee vahingossa äänekäs pieru upouuden viehättävän potentiaalisen seurustelukumppanin läsnäollessa, niin täytyy olla aika autisti jos homma ei mene omiin tunteisiin melko synkällä tavalla.
Ihminen on sosiaalinen eläin ja sellaisenaan luonnonvalinnan tulos, halusi sitä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
En. Opin tähän, kun tajusin, etten minäkään ajattele muista oikeastaan mitään. Miksi he ajattelisivat jatkuvasti minua? Aika itsekeskeinen ajatusmalli.
Sitten on ne Pirjot ja Sepot jotka ainoastaan pohtivat muiden asioita, todella ärsyttäviä tyyppejä. Kiinnostaako mitä he sitten minusta ajattelevat?Eli ne joiden mielipiteet kiinnostaisi, tuskin ajattelevat minua tai pohtivat minun tekemisiä. Ne jotka haluavat kiusata ja juoruta muista, ei voisi vähempää kiinnostaa.
Tunnen pari tällaista Pirjoa, joilla on tapana vatvoa muiden asioita todella liikaa.
Ovat saaneet aikaan sellaisen reaktion jo kauan sitten, etten avaudu heille mistään henkilökohtaisesta. Sitten on saanut kuulla siitä, etten puhu asioistani.
No, tapa, jolla levittelevät muiden henkilökohtaisia asioita, sai ajattelemaan, että samalla lailla puhuisivat minunkin tietojani eteenpäin. Minun osaltani keksikööt juttunsa ihan itse alusta loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ajattelin, mutta kuulin stoalaisesta ajattelusta, eli et voi vaikuttaa siihen mitä muut sinusta ajattelee, joten se ei ole relevanttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden ihmisten tunteet ja ajatukset ei kiinnosta pätkääkään, mutta joudun feikkaamaan muuten töissä ja vapaa-ajalla olisi kiusallisia tilanteita.
Välillä mietin, olenko kiva ihminen. Nyt tämä on pyörinyt päässä, koska on ollut vaikeuksia saada kavereita uudella kotipaikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta tippaakaan, mitä muut ajattelevat. Tiedän tasan tarkkaan, mistä tykkään ja mistä en ja mikä tekee minut tyytyväiseksi.
Jotenkin säälittää teini-ikäiset lapseni, joille kaikki mahdollinen on niin noloa tai hävettävää ja ollaan kovin epävarmoja itsestä joka asiassa. Kunpa saisikin siirrettyä tämän terveen itsetunnon heille.
No sehän kuuluu teini-ikään, ihan normaalia tuossa iässä.
Alue: Aihe vapaa
Mun kohdalla on niin, että tiedän että kukaan ei ajattele yhtään mitään. Joskus tuntuu, että en ole edes olemassa. Toisaalta helppo elämä. Ihan hirveetä olis olla joku somejulkkis, jonka jokainen kuva ja päivitys arvosteltaisiin. Koko ajan pitäis miettiä miten ne kulissit saa näyttämään mahdollisimman täydellifiltä :D