Peukutetaan KIUSALLISIA sosiaalisia tilanteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä: "En tajua, miten joku voi mennä toisen juhliin mekossa ja jossain sandaaleissa. Kyllä juhlissa täytyy olla sukkahousut ja kauniit avokkaat, vaikka olisi kuinka helle."

Sitten katsahdan keskustelukumppaniini, jolla on mekko, sandaalit eikä sukkahousuja.

Minä sain ylioppilasjuhlissani kehuja jakkupuvustani. About kaikilla muilla tytöillä oli kukkamekot, ne oli silloin muotia (vuonna 1998). Vastasin: "Kiitos, mä en ole ikinä oikein sietänyt jotain kukkamekkoja."

Sitten huomasin, että keskustelukumppanilla oli sellainen.

Tämä toistui KOLMEN (3) eri ihmisen kanssa.

Sittemmin minulla on diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä, mikä selittää hieman sosiaalista taimattomuuttani.

Sama, olen spektrumilla myös ja sanonut viimeksi mm.:

-mielestäni avioliitto on aikansaelänyt instituutio, porukassa jossa keskusteltiin parisuhteesta ja vieressäni oli vastikään kihlautunut pariskunta

- porukassa jossa on aasialaisia, että chilin käyttö peittää kaikki maut jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä: "En tajua, miten joku voi mennä toisen juhliin mekossa ja jossain sandaaleissa. Kyllä juhlissa täytyy olla sukkahousut ja kauniit avokkaat, vaikka olisi kuinka helle."

Sitten katsahdan keskustelukumppaniini, jolla on mekko, sandaalit eikä sukkahousuja.

Minä sain ylioppilasjuhlissani kehuja jakkupuvustani. About kaikilla muilla tytöillä oli kukkamekot, ne oli silloin muotia (vuonna 1998). Vastasin: "Kiitos, mä en ole ikinä oikein sietänyt jotain kukkamekkoja."

Sitten huomasin, että keskustelukumppanilla oli sellainen.

Tämä toistui KOLMEN (3) eri ihmisen kanssa.

Sittemmin minulla on diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä, mikä selittää hieman sosiaalista taimattomuuttani.

Vastaavaa on sattunut mullekin, esitän jonkin asian negatiivisessa valossa ja sitten vastapuoli sanoo että mulla on just semmoinen tai kuuloetäisyydellä on joku jolla on juuri sellainen haukkumani esine tms.

Enkä näköjään opi milloinkaan pitämään suutani kiinni, lieköhän mullakin joku assburgeri sitten... :P Eipä ne varmaan välitä enää tutkiakaan 47-vuotiasta...

Vierailija kirjoitti:

Istuin bussin takapenkillä ja reppuni lensi pitkin käytävää kun tuli äkillinen töyssy ja se oli auki , kaikki tavarat lensi pitkin käytävää ja jouduin keräillä ne mm. siteet ja meikit, ja bussi oli ihmisiä täynnä. hävetti kauheesti.

Yläasteella aamubussissa putosin käytävänpuoleiselta penkiltä kurvissa lattialle.

T. Muutenkin häpeilevä, hikoileva ja punasteleva

Klassikko, olkaa hyvät:

Olet kaupassa, ja aistit miehen seisovan vieressäsi. Katsomatta kysyt, että tykkäätkö tästä meetvurstista? Mies ei vastaa mitään, käännyt katsomaan ja havaitset, ettei kyseessä ole oma miehesi, eikä itse asiassa edes yhtään saman näköinen. Miehesi sitäpaitsi on kotona eikä mukanasi kaupassa. Kiität Jeesusta siitä, että et tällä kertaa ottanut sitä kädestä kiinni kuten tapanasi on.

Lapsena näin kävi kun luulin vieraita naisia äidiksi. Luulin että aikuisena olisi päässyt tavasta eroon mutta ei.

Toisaalta olen kotipihalla mulkoillut miestäni vihaisesti tullessani kotiin lenkiltä. En muistanut sen olevan kotona ja katsoin että kuka hiippari se tuokin on meidän pihalla? Nauraakin vielä minulle, ruoja (mies on tottunut minuun ja tajusi ilmeestä, että en tunnista sitä.)

Vierailija kirjoitti:

Menet täydessä bussissa jonkun ventovieraan miehen viereen istumaan. Bussi tyhjenee pysäkki pysäkilta ja lopulta olette kahdestaan tyhjässä bussissa menossa päättärille. Kiusallista, haluat vaihtaa paikkaa mutta se tuntuu naurettavalta tässä vaiheessa kun et sitä aiemmin tehnyt..

Höpsö. Paikkaa kuuluu vaihtaa heti, kun näet että joku penkkipari on tyhjänä. Oitis. Mitä kiireenvilkkaimmin. Tämä on ainoa tapa välttyä kiusaannukselta.

Suomalainen ei  istu ventovieraan vieressä sekuntiakaan pidempään kuin on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet seurueessa, jossa jokainen kertoo vuorollaan koulutuksestaan ja kaikki ovat vähintään maistereita. Tulee oma vuoro ja olen vain nippa nappa läpäissyt lukion.

Koitapa tuota niin, että muut kertovat työpaikoistaan, kaikki ovat tohtoreita tai vähintään DI ja työpaikat sen mukaisia, ja sitten sinä omalla vuorollasi toteat pirteästi, että olet työtön mielenterveyskuntoutuja.

Työtön mielenterveyskuntoutuja voi olla vaikka professori, jolloin tilanne ei olekaan niin kiusallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä: "En tajua, miten joku voi mennä toisen juhliin mekossa ja jossain sandaaleissa. Kyllä juhlissa täytyy olla sukkahousut ja kauniit avokkaat, vaikka olisi kuinka helle."

Sitten katsahdan keskustelukumppaniini, jolla on mekko, sandaalit eikä sukkahousuja.

Minä sain ylioppilasjuhlissani kehuja jakkupuvustani. About kaikilla muilla tytöillä oli kukkamekot, ne oli silloin muotia (vuonna 1998). Vastasin: "Kiitos, mä en ole ikinä oikein sietänyt jotain kukkamekkoja."

Sitten huomasin, että keskustelukumppanilla oli sellainen.

Tämä toistui KOLMEN (3) eri ihmisen kanssa.

Sittemmin minulla on diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä, mikä selittää hieman sosiaalista taimattomuuttani.

Sama, olen spektrumilla myös ja sanonut viimeksi mm.:

-mielestäni avioliitto on aikansaelänyt instituutio, porukassa jossa keskusteltiin parisuhteesta ja vieressäni oli vastikään kihlautunut pariskunta

- porukassa jossa on aasialaisia, että chilin käyttö peittää kaikki maut jne.

"Mä en tajua ihmisten vouhotusta akateemisuudesta" -serkkuni maisteriksivalmistujaisissa, hänelle itselleen. Unohdin missä olen... (Oikeasti en ole ikinä edes ajatellut mitään akateemisuuskysymystä, suustani vaan voi tulla ihan mitä hyvänsä, mitä en edes tarkoita tai ole koskaan ajatellut.)

-edellinen assi-

Kaasupurkaus hississä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet seurueessa, jossa jokainen kertoo vuorollaan koulutuksestaan ja kaikki ovat vähintään maistereita. Tulee oma vuoro ja olen vain nippa nappa läpäissyt lukion.

Koitapa tuota niin, että muut kertovat työpaikoistaan, kaikki ovat tohtoreita tai vähintään DI ja työpaikat sen mukaisia, ja sitten sinä omalla vuorollasi toteat pirteästi, että olet työtön mielenterveyskuntoutuja.

Työtön mielenterveyskuntoutuja voi olla vaikka professori, jolloin tilanne ei olekaan niin kiusallinen.

Oikeasti? Suomessa suhtaudutaan aika nuivasti siihen, jos joku ei jaksa työelämässä mielenterveysongelmien takia (vaikka ne olisivat alunperin työstä aiheutuneita).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet seurueessa, jossa jokainen kertoo vuorollaan koulutuksestaan ja kaikki ovat vähintään maistereita. Tulee oma vuoro ja olen vain nippa nappa läpäissyt lukion.

Koitapa tuota niin, että muut kertovat työpaikoistaan, kaikki ovat tohtoreita tai vähintään DI ja työpaikat sen mukaisia, ja sitten sinä omalla vuorollasi toteat pirteästi, että olet työtön mielenterveyskuntoutuja.

Tai niin, että olet vain kotiäiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet seurueessa, jossa jokainen kertoo vuorollaan koulutuksestaan ja kaikki ovat vähintään maistereita. Tulee oma vuoro ja olen vain nippa nappa läpäissyt lukion.

Koitapa tuota niin, että muut kertovat työpaikoistaan, kaikki ovat tohtoreita tai vähintään DI ja työpaikat sen mukaisia, ja sitten sinä omalla vuorollasi toteat pirteästi, että olet työtön mielenterveyskuntoutuja.

Työtön mielenterveyskuntoutuja voi olla vaikka professori, jolloin tilanne ei olekaan niin kiusallinen.

Miten voi olla yhtä aikaa työtön ja professori?

Se kun sulla on ekaa kertaa uus vaate päällä ja joku huomauttaa että sulla on jääny lappu tohon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet seurueessa, jossa jokainen kertoo vuorollaan koulutuksestaan ja kaikki ovat vähintään maistereita. Tulee oma vuoro ja olen vain nippa nappa läpäissyt lukion.

Koitapa tuota niin, että muut kertovat työpaikoistaan, kaikki ovat tohtoreita tai vähintään DI ja työpaikat sen mukaisia, ja sitten sinä omalla vuorollasi toteat pirteästi, että olet työtön mielenterveyskuntoutuja.

Työtön mielenterveyskuntoutuja voi olla vaikka professori, jolloin tilanne ei olekaan niin kiusallinen.

Miten voi olla yhtä aikaa työtön ja professori?

Ex-professori? Eikö silloin voi mainita omanneensa aiemmin professorin arvon, vaikkei enää niitä töitä tekisi?

Vierailija kirjoitti:

Törmäät kaupassa johonkin etäiseen tuttuun, morotat ja sitten törmäätte vielä 4 kertaa uudelleen

Mitä oikeasti pitää tehdä niillä neljällä kerralla? Hymyillä, olla huomaamatta vai keksiä joka kerta jotain smalltalkia?

Se kun olet työpaikan koulutuksessa ja menet outoon vessaan ja luulet laittaneesi sen oven lukkoon ja kun istut haarat levällään pöntöllä, niin joku puolituttu kurssilta avaa vessan oven.  Siinä ei sitten paljoa enää jatkossa moikkailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N. 16-vuotiaana olin seminaarissa, jossa muut olivat aikuisia. Käytiin esittelykierrosta, joka jännitti hirveästi. Sanoin oman nimeni ihan väärään aikaan, kun luulin että oli jo oma vuoroni. Täräytin siis aivan äkkiarvaamatta "Minna"*, kun tilaisuuden pitäjä piti puheessaan lyhyen tauon. Hän oli kuitenkin vielä jatkamassa puhumistaan.

*nimi muutettu

Siis anteeksi, mutta sain törkeät naurunpyrskähdykset tästä....

Niin ne muutkin tilaisuudessa olleet saivat, ainakin osa niistä. Nykyään osaan jo itsekin nauraa tälle.

No, ei millään pahalla, mutta en pidä tätä edes kauhean nolona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet seurueessa, jossa jokainen kertoo vuorollaan koulutuksestaan ja kaikki ovat vähintään maistereita. Tulee oma vuoro ja olen vain nippa nappa läpäissyt lukion.

Koitapa tuota niin, että muut kertovat työpaikoistaan, kaikki ovat tohtoreita tai vähintään DI ja työpaikat sen mukaisia, ja sitten sinä omalla vuorollasi toteat pirteästi, että olet työtön mielenterveyskuntoutuja.

Työtön mielenterveyskuntoutuja voi olla vaikka professori, jolloin tilanne ei olekaan niin kiusallinen.

Miten voi olla yhtä aikaa työtön ja professori?

Jospa se tekee kuntouttavia 9€ päiviä proffana?

Kun koko päivän pidättelet pierua uuden poikaystäväsi kanssa ja kun ekaa kertaa vietätte yön yhdessä, unissaan pieraisee jäätävän paukun... ja olette vielä lusikka-asennossa saman peiton alla.

Vierailija kirjoitti:

Hiljaiset hetket. Meiltä töissä muutama vanhempi työntekijä kuollut. Kukaan ei tiedä mihin pitäisi katsoa. Jotkut nyyhkivät ja kuusikymppinen miespomo, jolla hartiat kuin ladon ovet, itkee ääneen. (ei sillä että siinä olisi mitään väärää) Mutta hän on aina ollut sellainen "mörkö" joka ei näytä tunteitaan mihinkään suuntaan.

Suurin osa tuijotteli varpaitaan vaivaantuneena. Enkä itsekään osaa tehdä muuta kun tuijotella vaivaantuneena kenkiini.

"Hiljainen hetki" ei kestä kuin minuutin.  En ymmärrä, mitä vaivaannuttavaa siinä on.  Sen minuutin voi uhrata vaikka ajattelemalla, että täällä työtä tehnyt ihminen on kuollut, ei tule tänne enää koskaan.  Jos joku liikuttuu siinä, sehän tarkoittaa, että tuo kuollut ihminen on jollain lailla ollut hänelle merkityksellinen ja liikuttuminen on hyvin inhimillistä.  Katseen voi suunnata jonnekin alaviistoon tai laittaa vaikka silmät kiinni, jos ei tiedä minne katsoisi.  

Näitä tilanteita en ole koskaan pitänyt kiusallisina.  Se on vain kaunis tapa kunnioittaa edesmenneitä.  Muistan kun oli ohjeistettu pitämään määrättynä päiväni tiettyyn aikaan hiljainen hetki Estonian uhreille, oli jotenkin juhlallista kun koko maassa kaikki hiljeni yhdeksi minuutiksi.  No ei tietenkään ihan kaikki, mutta kaikki ne, jotka pystyivät.  Olin juuri silloin pankissa, ja niin asiakkaat kuin työntekijätkin  pitivät sen hiljaisen hetken.   

On juhlat tai joku muu kokoontuminen ja puolitutut setäenot halaa ja poskisuukottaa sut, koska olet nainen. Et voi sanoa, että ei halauksia eikä pusuja kiitos, koska kun viimeksi näin teit, joku huusi kaikkien kuullen kuinka töykeää käytöstä ja tiedät että huutaisi taas. Naisilta odotetaan lääpityksi alistumista kohteliaisuuteen vedoten.