Lue keskustelun säännöt.
Peukutetaan KIUSALLISIA sosiaalisia tilanteita
Kommentit (496)
Kun työpaikalla taukotilassa lounasaikana joku käyttää sinun levitettäsi, hunajaasi tai teepusseja, etenkin aina käytettyinä. Hankkikaa omat tuotteenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun päätät lähteä töistä vähän aikaisemmin ja satut näkemään pomon kun olet lähdössä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä kiusallinen tilanne ole, mutta kerran huomasin, että vanha luokkakaverini näkin mut kaupassa ja lähti luikkimaan pakoon, ettei joudu kohtaamaan.
Tunnustan! Olin muutama kuukausi sitten käymässä vuosien jälkeen kotipaikkakunnallani. Kaupassa näin koulukiusaajani ja todellakin luimistelin hyllyjen takana etten vain joudu kasvotusten kohtaamaan. Ja ikää on kohta 50v joten kiusaamisesta todellakin on aikaa, mutta näemmä koulukiusaus jättää ikuiset traumat.
Menet miehenä uuteen työpaikkaan, jossa pian huomaat että toimistoa terrorisoi kikatteleva, räkättävä ja juoruava keski-ikäisten naisten jengi, jotka kuvittelevat olevansa vielä nuoria ja viehättäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä kiusallinen tilanne ole, mutta kerran huomasin, että vanha luokkakaverini näkin mut kaupassa ja lähti luikkimaan pakoon, ettei joudu kohtaamaan.
Tunnustan! Olin muutama kuukausi sitten käymässä vuosien jälkeen kotipaikkakunnallani. Kaupassa näin koulukiusaajani ja todellakin luimistelin hyllyjen takana etten vain joudu kasvotusten kohtaamaan. Ja ikää on kohta 50v joten kiusaamisesta todellakin on aikaa, mutta näemmä koulukiusaus jättää ikuiset traumat.
Niin jättää. Olen 55v.ja kärsin yhä kouluajoista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun joku yrittää aloittaa pahan puhumisen tai haukkumisen jostain asiasta tai henkilöstä, ja keskustelukumppani ei lähdekään mukaan tai pystyy mitätöimään nuo haukut. Esimerkiksi työpaikalla henkilö 1 alkaa paasaamaan kahvihuoneessa, kun joku toinen on tehnyt asioita väärin/huonosti, ja olettaa että muut liittyvät kuoroon mukaan. Sitten henkilö 2 toteaa, että itseasiassa ohjeistus talossa on tällainen ja hommat on tehty siinä mielessä ihan oikein. Sitten henkilö 1 nolona sopertaa jotain aijaa no mutta kuitenkin mut mut... ja häipyy vähin äänin jonnekin.
Muistan kerran työpaikalla lounasruokalassa joku toimistotäti, jolla oli hame päällä tuli syömään. Sit huomasin, että sillä oli mekko jäänyt takaa pöksyjen alle eli koko perse pöksyineen näkyi kun se oli siinä linjastolla ottamassa ruokaa. Tottakai menin sanomaan ja se oli tosi nöyryyntyneen oloinen kun varmaan koko ruokala ehti nähdä sen pyllyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä kiusallinen tilanne ole, mutta kerran huomasin, että vanha luokkakaverini näkin mut kaupassa ja lähti luikkimaan pakoon, ettei joudu kohtaamaan.
Tunnustan! Olin muutama kuukausi sitten käymässä vuosien jälkeen kotipaikkakunnallani. Kaupassa näin koulukiusaajani ja todellakin luimistelin hyllyjen takana etten vain joudu kasvotusten kohtaamaan. Ja ikää on kohta 50v joten kiusaamisesta todellakin on aikaa, mutta näemmä koulukiusaus jättää ikuiset traumat.
Näemmä kouluajat eivät kuitenkaan jätä ikuista kirjoitustaitoa. Koulukiusaus😂😂😂🤦🏼♀️
Kun menet ensimmäistä kertaa maapallon toisella puolella asuvien miehen sukulaisten luokse kylään. Olet menossa vessaan, mutta ovi on vähän tiukahko. Yrität uudestaan ja ovi aukeaa. Ja pytyllä istuu perheen isä yhtä hölmistyyneenä kuin sinäkin. Voi sitä nolouden määrää.
Samassa paikassa muuten vuosia myöhemmin kävi toinen nolo vessamoka, kun isommalla hädällä käydessä wc-pytty menikin tukkoon. Ja eikös ollutkin menkat vielä samaan aikaan. Yrityksistä huolimatta pytty ei auennut ja näytti uhkaavasti siltä, että hetkenä minä hyvänsävesi lainehtii lattialle. Ei auttanut muu kuin mennä kiireen vilkkaa pyytämään perheen äidiltä apua punaisen, ihan juuri ylitse tulevan veden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä kiusallinen tilanne ole, mutta kerran huomasin, että vanha luokkakaverini näkin mut kaupassa ja lähti luikkimaan pakoon, ettei joudu kohtaamaan.
Tunnustan! Olin muutama kuukausi sitten käymässä vuosien jälkeen kotipaikkakunnallani. Kaupassa näin koulukiusaajani ja todellakin luimistelin hyllyjen takana etten vain joudu kasvotusten kohtaamaan. Ja ikää on kohta 50v joten kiusaamisesta todellakin on aikaa, mutta näemmä koulukiusaus jättää ikuiset traumat.
Näemmä kouluajat eivät kuitenkaan jätä ikuista kirjoitustaitoa. Koulukiusaus😂😂😂🤦🏼♀️
Onko kiusaajalla hyvä mieli? Jäitkö teinin tasolle? Ovatko lapsesi koulukiusaajia!
Tässä taas esimerkki että kiusaajat eivät muutu!!
Vierailija kirjoitti:
Kun työpaikalla taukotilassa lounasaikana joku käyttää sinun levitettäsi, hunajaasi tai teepusseja, etenkin aina käytettyinä. Hankkikaa omat tuotteenne!
Minua ei haittaisi vaikka joku käyttäisi minun tuotteina kunhan lupa kysytään, varsinkin jos tuotteen päällä on oma nimi,,nimimerkki itsekin kokenut samaa ja huomannut että jotkut käyttää surutta toisten tuotteita ja syö toisten välipaloja ja ruokia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku vastaantulija moikkaa sinulle. Et tunnista tyyppiä mutta moikkaat takaisin. Heti tämän jälkeen tajuat, että moikkaus oli tarkoitettu jollekin selkäsi takana olevalle.
Handsfree laitteiden tultua markkinoille monia kiusallisia tilanteita kaupoissa kun luulen että vieressä oleva henkilö puhuu mulle vaikka puhuu siihen hansfreehin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki sosiaaliset tilanteet on pahoja.
Vierailija kirjoitti:
Sairaalassa tapahtunutta. Olin korvaklinikalla istumassa käytävällä kun lääkäri kuulutti seur potilaan, samalla hetkellä joku hoitaja käveli ohi ja nimensä kuullut potilas lähti seuraamaan häntä. Kävelivät peräkkäin kunnes hoitaja oli aikeissa menossa vessaan tms henkilökunnan tilaan ja potilas perässä, hoitaja tivasi miksi seuraatte minua niin potilas vastasi " sinähän kutsuit" kyllä nauratti sekä lääkäriä että meitä jonottajia.
Ai saakeli että olis noloa, jos tapahtuisi omalle kohdalle :D
Huonohkon itsetunnon omaavana ja introverttinä olen huomannut, miten surkuhupaisaa elämä voi olla:
Olet jossain aiemmin tutustunut mukavaan ihmiseen ja jutellut hänen kanssaan kerran. Juttu yllättäen luisti mukavasti ja olitte samalla aaltopituudella. Satuit itse olemaan silloin melko rentoutuneella mielellä ja keskustelu sujuikin hyvin omasta epäsosiaalisuudestasi huolimatta. Kerrankin mukava sosiaalinen tilanne, ja tunsit itsesi normaaliksi. Keskustelukumppanikin tuntui aidosti ilahtuvan jutustelusta kanssasi, mikä nosti omaa itsetuntoa kertarykäyksellä ja sai uskomaan, että ehkä et olekaan ihan niin toivoton tapaus, mitä sosiaaliseen kanssakäymiseen tulee.
Sitten...
Olet jonain päivänä isossa marketissa ja huomaat, että se sama mukava juttukumppani sattuu olemaan myös siellä. Hän ei ole vielä huomannut sinua, joten päässäsi pääsee lähtemään prosessi käyntiin. Analysoit nopeasti mahdollisuuden, jossa törmäät häneen ja päädytte taas juttusille. Ensin toteat itsellesi, että olet hiukan väsynyt, joten taatusti et olisi tällä kertaa yhtä rentoutunut. Todennäköisesti juttu ei luistaisikaan enää yhtä hyvin. Tai toinen ei olisikaan jostain syystä hyvällä tuulella. Sitten tajuat, että tällä hetkellä tällä aiemmalla juttukumppanilla on todennäköisesti sinusta nyt hyvä ja miellyttävä kuva. Sitten lasket yhteen, että et voi ottaa sitä riskiä, että tyrit itse sen kuvan tapaamalla hänet uudestaan. Siitä seuraisi, että itsetuntosi laskisi takaisin alas nopeammin kuin jätesäkillä jäistä mäkeä laskeva lapsi. Tämä kaikki alkaa sen verran ahdistaa, että päätät lähteä marketin perimmäiseen nurkkaan tutustumaan myytävään ruuvivalikoimaan, koska se on tarpeeksi kaukana ruokaosastosta, jossa tuttusi näyttää oleilevan. Pääset kuitenkin lopulta luikkimaan kotiin, kasvosi säilyttäneenä ja pussillista ruuveja rikkaampana.
Istuin työpaikan vessassa. Siinä on kolme koppia vierekkäin, välissä sellainen seinäke. joka ei yllä ihan kattoon eikä lattiaan. Yhtäkkiä viereisestä kopista joku sanoo Moi!
Vähän hölmistyneenä mietin kuka se on ja mistä se tietää että olen täällä, vastasin kuitenkin kohteliaasti.
Ja sitten se viereisen kopin asioija jatkaa puhumista kännykkäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Huonohkon itsetunnon omaavana ja introverttinä olen huomannut, miten surkuhupaisaa elämä voi olla:
Olet jossain aiemmin tutustunut mukavaan ihmiseen ja jutellut hänen kanssaan kerran. Juttu yllättäen luisti mukavasti ja olitte samalla aaltopituudella. Satuit itse olemaan silloin melko rentoutuneella mielellä ja keskustelu sujuikin hyvin omasta epäsosiaalisuudestasi huolimatta. Kerrankin mukava sosiaalinen tilanne, ja tunsit itsesi normaaliksi. Keskustelukumppanikin tuntui aidosti ilahtuvan jutustelusta kanssasi, mikä nosti omaa itsetuntoa kertarykäyksellä ja sai uskomaan, että ehkä et olekaan ihan niin toivoton tapaus, mitä sosiaaliseen kanssakäymiseen tulee.
Sitten...
Olet jonain päivänä isossa marketissa ja huomaat, että se sama mukava juttukumppani sattuu olemaan myös siellä. Hän ei ole vielä huomannut sinua, joten päässäsi pääsee lähtemään prosessi käyntiin. Analysoit nopeasti mahdollisuuden, jossa törmäät häneen ja päädytte taas juttusille. Ensin toteat itsellesi, että olet hiukan väsynyt, joten taatusti et olisi tällä kertaa yhtä rentoutunut. Todennäköisesti juttu ei luistaisikaan enää yhtä hyvin. Tai toinen ei olisikaan jostain syystä hyvällä tuulella. Sitten tajuat, että tällä hetkellä tällä aiemmalla juttukumppanilla on todennäköisesti sinusta nyt hyvä ja miellyttävä kuva. Sitten lasket yhteen, että et voi ottaa sitä riskiä, että tyrit itse sen kuvan tapaamalla hänet uudestaan. Siitä seuraisi, että itsetuntosi laskisi takaisin alas nopeammin kuin jätesäkillä jäistä mäkeä laskeva lapsi. Tämä kaikki alkaa sen verran ahdistaa, että päätät lähteä marketin perimmäiseen nurkkaan tutustumaan myytävään ruuvivalikoimaan, koska se on tarpeeksi kaukana ruokaosastosta, jossa tuttusi näyttää oleilevan. Pääset kuitenkin lopulta luikkimaan kotiin, kasvosi säilyttäneenä ja pussillista ruuveja rikkaampana.
Tuttu tilanne ja hyvin puettu sanoiksi omat tuntemukset. Parempi kun ei ota riskiä hyvän ensivaikutelman pilaamisesta, varsinkin kun toisella jutustelukerralla on paineet pitää yllä samaa vaikutelmaa ja siinä helposti häviää rentous, mitä ensimmäisellä kerralla oli.
Tää ei tapahtunut itselle vaan todistin vierestä työkaverini kiusallista mokaa. Hän kysyi eräältä naiselta, että milloinka on laskettu aika. Nainen vastasi, että ei ollenkaan, oon vaan syönyt hyvin.
Tästä vielä astetta kiusallisempi versio on se, että toinen tulkitsee normaalin ystävällisyytesi kiinnostukseksi, mutta onkin selvästi ahdistunut tästä ja yrittää vältellä sinua mahdollisimman paljon...