Kannan huolta läheisistäni ja tuntuu et mulla mennyt siihen elämästä 20 vuotta.
Ja itsellä koko ajan paha olo ja olen onneton. Blaah.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Muuta tilannetta tai suhtautumistasi siihen jos ei kelpaa
En osaa ☹️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta tilannetta tai suhtautumistasi siihen jos ei kelpaa
En osaa ☹️
Kyllä omaan suhtautumiseen voi aina vaikuttaa. Lue vaikka self helppiä jos muutos kiinnostaa. Tunteet muodostuu ajatusten perusteella, joten jos ajattelet vittueijaksa niin nopeasti myös tunnet niin. Ja kun tuo on jatkunut noin pitkään, oot tottunu siihen ja voi olla todella haastavaa muuttaa yhtään mitään jo hyvin ulkoa opituista malleista. Voimia!
Huolen kantaminenkin on varmasti raskasta. Onko huolesta hyötyä? Jos ymmärtää, että etukäteen yhtään minkään asian murehtimisesta ei ole mitään konkreetrista apua, se voi jopa vapauttaa siitä tunteesta.
Joidenkin rooli on luoda ongelmia ja toiset sitten ratkaisee niitä.
Ehkä voi ajatella, ettei se pelkkä huolten kantaminen kannattele ketään. Eikä myöskään luulisi lohduttavan, vaan tuovan vain paineita.
Mitä tarkoittaa "kannan huolta"? Siis autatko konkreettisesti läheisiäsi vai murehditko mielessäsi? Jälkimmäisestä ei ole mitään hyötyä, pilaat vain oman elämäsi.
Jos läheisillä on mielenterveys- tai päihdeongelmia, ei huolissaan oleminen auta. Sen jälkeen kun olet kertonut mistä noihin kannattaa hakea apua, jätä avun hakeminen heidän omalle vastuulleen.
Vierailija kirjoitti:
Jos läheisillä on mielenterveys- tai päihdeongelmia, ei huolissaan oleminen auta. Sen jälkeen kun olet kertonut mistä noihin kannattaa hakea apua, jätä avun hakeminen heidän omalle vastuulleen.
En ole ap, mutta helpommin sanottu kuin tehty, jos kyseessä on oma lapsi. Ei se huoli lopu koskaan.
Muuta tilannetta tai suhtautumistasi siihen jos ei kelpaa