Mies haluaa lapsen, mutta inhoan vauvoja

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 09:49"]

Vauvat nimenomaan ovat enemmän riippuvaisia kuin lapset. Minä olin melko itsenäinen jo lapsena. Ärsytti, että omat vanhemmat vaikuttivat olevan enemmän riippuvaisia minusta kuin minä heistä. Ap

[/quote]

Mikään ei takaa että sinun lapsestasi tai lapsistasi tulee sinun luonteisesi, jo pienenä itsenäinen. Voit myös saada herkkislapsen, joka tosi pitkään on monella tapaa riippuvainen äidistä, on siinä helmoissa huomiota ja kohtaamista vaatimassa joka hetki. 

Kuulostaa kyllä jotenkin kauhean surulliselta että lapsia aletaan tekemään ikään kuin hammasta purren, vaikka ainakin yksi lasten luonnollinen ja väistämätön kasvuvaihe inhottaa. Vielä sellainen kasvuvaihe, jossa lapsen kohtaaminen ja yhteys äidin ja lapsen välillä on äärettömän tärkeä lapsen myöhemmälle psyykkiselle kehitykselle. Itse olen kärsinyt ikäni masennuksesta, ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä, ja uskon yhden syyn olevan kaltaisesi äiti: riippuvuutta kammonnut, menevä, levoton, sellainen joka ei halunnut asettua symbioosiin vauvan kanssa vaan hoiti sen verran kun on pakko fyysisesti mutta henkisesti jätti aika yksin.

Vai näin tällä kertaa... roolit vaihtuivat. Älkää hankkiko lasta, jos ette pysty siitä huolehtimaan, kummatkin.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 10:07"]

Kokemukseni mukaan tervepäinen äiti ei inhoa vauvaansa, joskin voi kokea toki vauva-ajan raskaana.

[/quote]

Kuka sanoi että ap on tervepäinen? Ei tuo ihan siltä kuulosta. Idioottimaisinta ikinä edes suunnitella hankkivansa lapsia miehen mieliksi. Pelkäätkö ap että mies jättää sut muuten? Ei kun se olikin se "erityisen hyvien geenien hyödyntäminen" mistä oli kyse.. Ei hitto oikeesti. Steriloi itsesi ettei tuo äärettömän jäätävä typeryytesi vahingossakaan vaan periydy kenellekään.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 09:49"]

Vauvat nimenomaan ovat enemmän riippuvaisia kuin lapset. Minä olin melko itsenäinen jo lapsena. Ärsytti, että omat vanhemmat vaikuttivat olevan enemmän riippuvaisia minusta kuin minä heistä. Ap

[/quote]

Tässä ollaan asian ytimessä. Pelkäät riippuvuuden tunteita, koska olet joutunut niiden kohteeksi ajanjaksona, jolloin sellaiseen et ollut valmis. 

Luonnon järjestyksen mukaan lapset ovat riippuvaisia aikuisista eikä toisinpäin. Olet hätääntynyt siksi, että olet joutunut kokemaan tämän väärinpäin. 

Ehdotan, että varaat ajan psykoterapiaan ja käyt näitä läpi. Toivottavasti sinulla on siihen rahaa. Kunnalliselta puolelta ei oikein heru rahaa tällaiseen "pikkujuttuun". 

-kommentoija 21

Ihme neuvoja, että käsketään kestää kun ap inhoaa vauvoja, oletteko ihan sekasin?! Minkä vitun takia Ap kaltaisesi tekisi lapsia pakon takia?? Vauva aistii kyllä ettet tykkää. Inho on voimakas tunne kasvaa häiriintyneessä ilmapiirissä. Tee palvelus ja päästä miehesi perustamaan perhe naisen kanssa joka perheen oikeasti haluaa. Muutoin olet vuoden, parin päässä kitisemässä täällä miten elämä on paskaa, haluat lähteä tai aiot tehdä jotakin pahaa. Ei kannata!!!

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 10:08"]

Voithan sä yrittää tehdä miehen kanssa diilin, että sä palaat töihin heti kun mahdollista ja mies jää vauvan kanssa kotiin jo melkein heti. Jos esim. Amerikassa on 6 viikon äitiysloma niin miksi suomalainen nainen ei pystyisi menemään suoraan synnäriltä duuniin jos joku muu hoitaa vauvan?

[/quote]

Sille on muuten joku syy, miksi Suomi on yksi parhaista maista äideille ja lapsille ja USA ei. Tuo on yksi syy. Toki niin voi tehdä, että mies jää vauvan kanssa kotiin, mutta se, että vauva menee ihan pienenä hoitoon, ei ole hyväksi kellekään (ei myöskään tasa-arvolle, koska moni nainen tekee tuossa kohtaa sen valinnan, että jää kotiin).

Jos jo nyt inhottaa avuttomuus ja riippuvaisuus niin älä tee lasta miehen mieliksi. Suomi ja maailma ei tarvitse enää yhtään äitinsä henkisesti hylkäämää lasta.

Ihan sama millaiset geenit sinun miehelläsi on kun se lapsi on kuitenkin oma itsensä eikä hänestä tule erinomaista miestäsi tai heti itsenäistä taaperosta lähtien niinkuin ap itse oli. Ap:ltä puuttuu alun perin joku tärkeä "palikka" kehityksestä joka mahdollistaa kiintymyksen ja empatian.

Ja mitään takeita ei ole että lapsi olisi edes 100% terve ja sairas lapsi vasta tarvitseekin paljon hoivaa ja läheisyyttä ja on vielä riippuvaisempi kuin terve lapsi...mahdollisesti ikuisesti.

Eiköhän aika monessa perheessä toinen enemmän niitä lapsia halua, yleensä se vaan on nainen. Ja mielestäni sulla on ihan realistisia pelkoja vauva-ajan suhteen ja kuulostaa, että tunnet itsesi. Yleisin kuultu klisee uusien äitien kohdalla on se, miten he ovat ajateleet vauvassa olevan kiinni ja mitä se todellisuudessa on.

Se mitä mietin, että jos toella koet, että "teet lapsen miehen mieliksi". Niin kannattaisiko odotella vielä joitain vuosia? Ja voishan sen vauva-ajan jakaa niin, että sinä menetkin töihin suhteellisen pian ja mies jää kotiin. 

Ja kaiken kaikkiaan se vauva-aika on lyhyt. Vaikka myönnän, ettei siltä tunnu kun siinä rämpii. Itse en ole ollenkaan pitänyt lapsieni vauva-ajoista mutta parivuotiaina ne ovat jo aivan mahtavia. Mietä on niin moneen junaan.

ÄLÄ TEE LASTA VAIKKA MIES KIVEN JA KANNON KAUTTA LUPAISI OSALLISTUA JA HOITAA; YKSIN JÄÄT KUITENKIN JA SITTEN VITUTTAA.

Anteeksi capsraiskaus mutta pointti taisi tulla selväksi.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 10:07"]

Miten kestäisit?

Ainakin se on elämänkulussa erittäin lyhyt aika.

[/quote]

Hei, tämä ei oikeasti auta yhtään. Ihminen, joka on kestämättömässä elämäntilanteessa, ei pidä tuota aikaa lyhyenä!

AP: Kannattaa miettiä, mitä teet, jos mies lähtee, sairastuu tai kuolee lapsen ollessa pieni. On täysin mahdollista, että joudut vauvan yksinhuoltajaksi. Jos et ole varma, että suoriudut myös tästä, älä missään tapauksessa hanki lapsia.

Älä tee lapsia, jos et halua tehdä. Simple. Ei kaikkien naisten todellakaan tarvitse tehdä lapsia. Erotkaa ajoissa, niin mies ehtii tehdä lapset niitä haluavan naisen kanssa. 

Kerrankin ketjun aloittaja, joka tuntuu oikeasti tietävän, millaista pienen lapsen kanssa on. Pointsit siitä, ap.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 10:34"]

Eiköhän aika monessa perheessä toinen enemmän niitä lapsia halua, yleensä se vaan on nainen. Ja mielestäni sulla on ihan realistisia pelkoja vauva-ajan suhteen ja kuulostaa, että tunnet itsesi. Yleisin kuultu klisee uusien äitien kohdalla on se, miten he ovat ajateleet vauvassa olevan kiinni ja mitä se todellisuudessa on.

Se mitä mietin, että jos toella koet, että "teet lapsen miehen mieliksi". Niin kannattaisiko odotella vielä joitain vuosia? Ja voishan sen vauva-ajan jakaa niin, että sinä menetkin töihin suhteellisen pian ja mies jää kotiin. 

Ja kaiken kaikkiaan se vauva-aika on lyhyt. Vaikka myönnän, ettei siltä tunnu kun siinä rämpii. Itse en ole ollenkaan pitänyt lapsieni vauva-ajoista mutta parivuotiaina ne ovat jo aivan mahtavia. Mietä on niin moneen junaan.

[/quote]

Halun voimakkuudessa voi tosiaan olla eroja. Mutta ei kenenkään, joka puhuu inhosta, kannata tehdä lapsia toisen mieliksi. Ja vaikka pari olisi lapsen hoidossa kuinka tasapuolinen, niin naisen tehtävä on kuitenkin esim.raskaana oleminen ja synnyttäminen ja useimmisssa tapauksissa imettämäänkin päädytään, joten ei nainen voi itseään jäävätä takavasemmalle ja jättää hommaa kokonaan isän vastuulle. Ja mitä järkeä siinä olisikaan? Mies varmaan löytää naisen, jota lapsenteko kiinnostaa, jos se on hänelle todella tärkeä asia.

Ärsyttää, kun niin moni ottaa lisääntymisen itsestäänselvyytenä.  

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 10:07"]

Miten kestäisit?

Ainakin se on elämänkulussa erittäin lyhyt aika.

[/quote]

Hei, tämä ei oikeasti auta yhtään. Ihminen, joka on kestämättömässä elämäntilanteessa, ei pidä tuota aikaa lyhyenä!

AP: Kannattaa miettiä, mitä teet, jos mies lähtee, sairastuu tai kuolee lapsen ollessa pieni. On täysin mahdollista, että joudut vauvan yksinhuoltajaksi. Jos et ole varma, että suoriudut myös tästä, älä missään tapauksessa hanki lapsia.

[/quote]

Onko ap "kestämättömässä" elämäntilanteessa? --- Syöpähoidot itsellä, neliraajahalvaantunut veli, jota pitää hoitaa. Vanhemmat dementoituneita jne. Mies työtön alkoholisti?

Itse hän ei raportoinut "kestämättömästä" elämäntilnateesta. Mutta ehkä sinä tiedät paremmin. 

Minusta aloituksen perusteella hän on vain kehittymätön ja tunteitansa käsittelemätön ihminen. Mitään muita koordinaatteja hän ei anna. 

-täti 52v.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 10:52"]

Kerrankin ketjun aloittaja, joka tuntuu oikeasti tietävän, millaista pienen lapsen kanssa on. Pointsit siitä, ap.

[/quote]

Höpö höpö. Se, että vauvan kanssa voi olla rankkaa (ei välttämättä edes ole), ei ole sama asia kuin se, että sitä pitäisi lähtökohtaisesti inhota. 

Lapsi tarvitsee rakastavaa hoitoa vauva-aikana, mutta mikään ei tee äidin hoidosta sitä lapselle parasta. Yleensä äidin on helpoin jäädä kotiin tässä nykyisessä yhteiskunnassa, mutta yhtä hyvin isä voi hoitaa lasta pikkuvauva-aikana. Imettäminen on miehelle mahdotonta, mutta onneksi korvikkeetkin ovat nykyisin varsin hyviä.

Jotenkin tuntuu siltä, että suuri osa lasten isistä herää isyyteensä vasta pikkuvauva-ajan loputtua, kun lapsesta on "jotain seuraa". Sallitanekoon siis sama myös lasten äideille. 

Ennustan itselleni suuren määrän alapeukkuja äitifanaatikoilta.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 10:19"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 10:08"]

Voithan sä yrittää tehdä miehen kanssa diilin, että sä palaat töihin heti kun mahdollista ja mies jää vauvan kanssa kotiin jo melkein heti. Jos esim. Amerikassa on 6 viikon äitiysloma niin miksi suomalainen nainen ei pystyisi menemään suoraan synnäriltä duuniin jos joku muu hoitaa vauvan?

[/quote]

Sille on muuten joku syy, miksi Suomi on yksi parhaista maista äideille ja lapsille ja USA ei. Tuo on yksi syy. Toki niin voi tehdä, että mies jää vauvan kanssa kotiin, mutta se, että vauva menee ihan pienenä hoitoon, ei ole hyväksi kellekään (ei myöskään tasa-arvolle, koska moni nainen tekee tuossa kohtaa sen valinnan, että jää kotiin).

[/quote]

Ei se lapsen oma isä ole yhtään huonompi hoitaja kun äitikään. 

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 10:52"]Kerrankin ketjun aloittaja, joka tuntuu oikeasti tietävän, millaista pienen lapsen kanssa on. Pointsit siitä, ap.
[/quote]
Väärin. Kuten edellä on todettu, vauva-aika koetaan hyvin erilaisilla tavoilla. Ja siitähän aloittajan kommentissa nimenomaan oli kyse. Ei ole kaikki vauvat samanlaisia, ei ole mitään absoluuttista totuutta siihen, millaista se aika nyt sitten on. Mun vauvat oli ihania, toinen nukkui enemmän, toinen vähemmän, mutta olun aivan ekstaasissa nuo ajat. Sen sijaan parhaalla ystävälläni oli vauva, joka huusi päivät yöt, eikä ystäväni koskaan päässyt syttymään ko. aikaan elämässään. Ei ole mitään tiettyä kaavaa, mitä se on. Koskaan ei voi tietää!

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 09:39"]

Ei ole lapsia entuudestaan mutta tiedän, että vauva-aika tulee olemaan se kaikista turhauttavin vaihe minulle. Inhoan sitä vauvan avuttomuutta ja riippuvaisuutta. Ap

[/quote]

Ei sitä voi etukäteen tietää. Oma vauva on ihan eri asia kuin muiden vauvat. Mutta jos avuttomuus ja riippuvaisuus inhottavat lähtökohtaisesti, kannattaa ehkä jättää lapset hankkimatta, koska nuo molemmat kestävät kauemman kuin vauva-ajan.
[/quote]
Itsellä vähän samanlainen tilanne ja kyllä hävettää.. lapsia haluaisin, tai halusin ennen, mutta tulin siihen tulokseen etten tästä inhottavuudesta pääse yli..

Ap, et voi tietää millaista se vauva-aika sinun kohdallasi on. Olin kuten sinä, mies halusi lapsen ja minua ei kiinnostanut yhtään. Puoliksi sattumalta tulin sitten raskaaksi... ja sain huomata, että kaikki olikin todella ihanaa (no välillä kyllä väsytti, mutta ei mitään sen pahempaa). Ikävä kyllä en usko, että omaa soveltuvuuttaan äidiksi voisi mitenkään ennakoida. Minut äitiyden ihanuus yllätti täysin, mutta monelle on käynyt tasan päin vastoin. Kuinka vanha muuten olet? Minä ehdin täyttää 31 ennen vauvan syntymää ja se oli ainakin minulle juuri sopiva ikä: fyysisesti virkeä, mutta henkisesti tarpeeksi kypsä.