erilleen muutto avoliitosta

Laitoin aiemmin, että voidaa puhua esim sähköpostilla jos haluat. Voit laittaa mulle mailia :) pikkumuu123@gmail.com

Ap laita mulle sähköpostia jos yhtään tuntuu :) mulla ainaki niin surullinen olo, tuntuu että elämä ei jatku ja mies on vielä niin kauhean tyly. Haluaisin vertaistukea ja vielä samanikäiseltä ihmiseltä. Mekin oltiin pari vuotta yhdessä.

pikkumuu123@gmail.com

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 10:21"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 09:44"]Jos teillä on ollut hyvin riitaista, niin miksi haluat suhteen jatkuvan? Hyvässä parisuhteessa voi olla riitoja, mutta ei jatkuvasti. Se kielii syvemmistä ristiriidoista, jos on aina riitaa. Kannattaako suhdetta jatkaa? Etenkin jos riitoja on ollut pidemmän aikaa.
[/quote]
Itse asiassa minun mielestä meillä ei ole kovin riitaisaa tavallaan. Kinastellaan vähän väliä, pikku asioista. Mielestäni ne eivät ole vakavia, ja yritän rauhoittaa miestä että meidän pienet erimielisyydet ole niin vakavia mutta mies hermstuu ja alkaa huutaa että turpaa kiinni, haista vittu jne. Lopuksi vetäydyn ja en vastaa miehen huutoihin koska en jaksa yksinkertaisesti riidellä mistään turhasta, mies rauhoittuu vasta kun minä pyytelen anteeksi asioista mitä en edes itse ymmärrä mitä tein väärin. -Ap
[/quote]

Siis onko teillä riitaista vai ei? Koko juttu alkoi, että on ollut riitaista ja sitten ei muka olekaan ollut? Jos yhdessä on vaikeaa, niin asuu erillään. Kyllä minun ystäväni vanhemmat asuivat aikoinaan vuosikausia erillään ja silti olivat perhe. Vuorotyötä tekevä perheen isä ei jaksanut jatkuvaa hulinaa ja niillä riideltiin aina kun siellä kävin. Hermo oli ukolla tiukilla. Sitten kun hankki oman kämpän ja vietti vain vapaapäivät perheen luona, ihan hyvin niillä sujui. Toiset vaan hermostuu helposti ja kaikki ärsyttää.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 13:05"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:51"]Hei Ap! Mulla on mun elämässä vähän samantyylistä nyt kun sulla! Olen myös 24 ja miehen kans erottu muutama viikko sitten. Me myös riideltiin. Mies muutti toiselle paikkakunnalle eikä ole hirveän halukas olemaan yhteydessä/tapaamaan. Suhteen jatkosta ei osaa sanoa. Haluisitko jutella mun kans ihan vaikka sähköpostilla? Olisi huippua saada tukea ja kokemuksia samankaltaisessa elämäntilanteessa olevalta. Minä myös tällä hetkellä olen niin epätoivonen että lupaan miehelle mitä vaan, kunhan saisin muuttaa hänen luokseen. Mutta mies vain etääntyy :( T. Kohtalontoveri [/quote] Kuulostaa todella hyvältä! Olisi ihanaa jakaa tämä jonkun kanssa kuka on itse samassa tilanteessa! Olen itsekin niin epätoivoinen ja teen kaikkeni jotta palattaisi. -ap

[/quote]

Tämä ei taas kuulosta kovin fiksulta, kaksi epävarmaa tyttöä miettii keskenään miten päästä takaisin huonoon suhteeseen. No Siperia opettaa...

Täällä on annettu ihan fiksuja neuvoja, mutta jos ei halua itselleen parempaa, niin silloin ei sinua kyllä voi kukaan auttaa.
[/quote]
Tottakai arvostan kaikkia neuvoja mitä olen saanut. On auttanut! Mutta tuntuu hyvältä puhua jonkun kanssa joka myös voi pahoin, tietää täsmälleen miltä tuntuu. -Ap

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 11:51"]"Appivanhemmat" haluavat pojan takaisin sun helmoihisi... eli eivät itsekään aio poikaa omissa nurkissa katsoa :)   Mitä, ap, sinun vanhempasi ovat mieltä pojasta ja talosuunnitelmista? [/quote] En ole kertonut näistä asioita vanhemmilleni. -Ap

[/quote]

Et ole kertonut koska ne sanoisi samaa kuin tämä palastakin: ei hyvältä vaikuta?

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:06"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 11:51"]"Appivanhemmat" haluavat pojan takaisin sun helmoihisi... eli eivät itsekään aio poikaa omissa nurkissa katsoa :)   Mitä, ap, sinun vanhempasi ovat mieltä pojasta ja talosuunnitelmista? [/quote] En ole kertonut näistä asioita vanhemmilleni. -Ap

[/quote]

Et ole kertonut koska ne sanoisi samaa kuin tämä palastakin: ei hyvältä vaikuta?
[/quote]
Ei, vaan koska en halua stressata äitiä ennenkuin kaikki on selvää, enkä jaksa sitten kun kokoajan kyselee. -Ap

Eikö kellään ole mitään fiksua lohduttavaa sanottavaa? :( -ap

Niin? Eiköhän jokainen ero ole omansalainen ja te itse teette omat ratksisunne ja sopimuksenne. Itse sanoisin että miettiköön äijä yksinään vaikka hamaam loppuun asti, en alkaisi jonkun burnoutti-paavon miettimisiä odottelemaan. Itse erosin kevåällä avopuolisostani, mutta ollaan molemmat ihan tolkun ihmisiä ja kaikki käytännön asioiden hoitamiset on sujuneet mutkitta.

Meillä sama tilanne, paitsi että ollaan naimisissa ja mies muutti jopa eri kaupunkiin. Ja vähäinen yhteydenpito on ihan minun aloitteesta tapahtunut. Eipä tämä kovin mukava tilanne ole, jaksamista sulle ap!

Tuntuu vaan niiin pahalta. Tuli aivan yllätyksenä, mies tekee 12h työpäiviä, on ostamassa omakotitalon ja koko elämä on jotenkin kriisissä. Meidän piti yhdessä muuttaa omakotitaloon, mutta enään en tiedä mitä tapahtuu. Pelkään että hän tämän pois muuton aikana unohtaa minut ja sitten haluaakin erota. En tiedä miten pitäisi suhtautua, tuntuu että tämä olisi sama asia kuin ero. -Ap

kuinka kauan sovitte tuosta tauosta? kumma että ei halua erota eli olette parisuhteessa, mutta ette pidä yhteyttä... huh huh... itse pitäisin itseäni sinkkuna kuukauden tuollaisen elon jälkeen. hyvästi miehelle.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 08:48"]kuinka kauan sovitte tuosta tauosta? kumma että ei halua erota eli olette parisuhteessa, mutta ette pidä yhteyttä... huh huh... itse pitäisin itseäni sinkkuna kuukauden tuollaisen elon jälkeen. hyvästi miehelle.
[/quote]
Ei siitä sovittu. Mies vain päätti riidan päätteeksi että nyt muuttaa, sitten se lähtikin jo. Ymmärrän että tämä ei voi jatkua niin pitkään kunnes mies oikeasti on saanut asiat hoidettua. Mies itki kovasti ja lupasi että nähdään pian, mutta ei pidä edes yhteyttä. Kaiken huipuksi mies muutti vanhempiensa luokse. Heidän kanssa olen puhunut paljon, toivovat että mies tulisi nopeasti järkiinsä ja että "palattaisiin yhteen", heille ei myöskään ole puhut erosta. Mieheen en ota yyhteyttä, teki hyvin selväksi että haluaa etäisyyttä minuun. -Ap

Ap, kauanko miehesi poismuutosta nyt on? Minun mieheni muutti tammikuun alussa ja asuu nyt tosiaan yli 300 km päässä. Muutti kotiseudulleen takaisin ja kyllä tämä todellakin erolta tuntuu kun toinen ei halua pitää minkäänlaista yhteyttä. Yritän itsekin jo suhtautua eroon, mutta minkäs teet kun sydän ei vieläkään millään pysty unohtamaan eikä haluaisi unohtaa. Rankkaa tämä on!

Sori, mutta mä en usko tällaisiin taukoihin. En vaan usko. Jos joku tarvitsee taukoa parisuhteestaan, niin mun mielestä se on sitten siinä.

Toisaalta, mikä minä mitään olen määrittelemään. Joillekin tauko voi tehdä hyvääkin. Itse tuollaisessa tilanteessa haluaisin erota. Sitten, jos joskus palattaisiin yhteen, niin hyvä niin, mutta en mä mihinkään taukoon ryhtyisi. Mitä se edes tarkoittaa? Pitää odottaa, että toinen saa selvyyden tunteistaan? Kuinka kauan? Saako sen ajan tapailla muita ihmisiä, vai onko silläkin välin toiselle "varattuna"? Ei ei ei...

Me sovimme aikanaan että ottaisimme "vähintään vuoden tauon" ja arvioisimme sitten tilannetta uudelleen, mutta ei sitä uudelleenarviointia koskaan tullut. Olo oli niin paljon helpompi ja onnellisempi erillään, ja vuoden kuluttua oli jo hävinnyt se menettämisen pelkokin joka vielä erilleen muuttaessa vaivasi (olenko tekemässä elämäni virheen, mitä jos tuo onkin ainoa sielunkumppanini ja luovutan hänestä liian helpolla jne).

Erilleen muuttaminen jäi pysyväksi, ja hyvä niin.

10 jatkaa - tunnen kyllä yhden pariskunnan joka piti puolen vuoden tauon suhteensa alkuaikoina, muutti takaisin yhteen ja on nyt ollut naimisissa 15 vuotta. Että kyllä sitäkin tapahtuu, ei vain taida olla kovin yleistä.

Minä olin eri osoitteissa eri paikkakunnilla avoliitossa jonkin aikaa. Oli hiljainen jakso. Sitten mies laittoi viestin ja minä vastasin ja siitä se taas helpottui. Tauon aikana minulle vahvistui, että haluan lapsia, nyt meillä on lapset ja naimisissa ollaan.

Minusta ei olisi reilua, jos puoliso juoruilisi selän takana vanhempieni kanssa! Omat asiat puhutaan keskenään! Vain siten luottamus teidän välillä säilyy. Älä ole yhteydessä miehesi vanhempiin hänen tietämättään!

Kyllä minä alkaisin elää sinkkuelämää. Jos se mies joskus on palaamassa ja JOS hänen paluunsa silloin sopii sinun elämääsi, niin silloin voi harkita uudelleen.

Reilua kuitenkin ottaa mieheen vielä kerran yhteyttä ja kertoa hänellekin että et odottele ellei mies viitsi edes viestiä kirjoittaa.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 09:12"]10 jatkaa - tunnen kyllä yhden pariskunnan joka piti puolen vuoden tauon suhteensa alkuaikoina, muutti takaisin yhteen ja on nyt ollut naimisissa 15 vuotta. Että kyllä sitäkin tapahtuu, ei vain taida olla kovin yleistä.
[/quote]

Hei vaan, taidat puhua tästä pariskunnasta, neljääkymppiä lähestytään yhdessä :)

Ikävä kyllä, pakenijan taipumus selvittää vaikeita asioita on yleensä jatkossakin pakeneminen. Hänen keinonsa ratkaista ristiriitoja ovat puutteelliset ja riippuvainen toisten ihmisten avusta. Kun sinun miehesi nyt pakeni, hän tekee sen erittäin todennäköisesti toistekin. Oletko sinä valmis siihen, että puoliso häipyy, kun tulee vaikeuksia?