Lue keskustelun säännöt.
Työkaverini puhuu koko ajan äidistään
26.05.2015 |
Onko ihan tavallistakin, että nelikymppinen naimaton nainen on siinä mielessä jäänyt kiinni lapsuuden perheeseensä, että kun muut puhuvat omasta perheestään ts. puolisosta ja lapsistaan, hän puhuu vanhemmistaan. Äiti sanoi sitä ja tätä, äidin kanssa laitettiin parvekelaatikon kukat, äidin kanssa oltiin ostoksilla, isän kanssa käytiin rautakaupassa. Äiti varsinkin on jatkuvasti puheissa. Minusta hänellä on kyllä ystäviä, koska hän heistäkin mainitsee "pakon edessä", mutta hän haluaa kyllä eniten puhua vain äidistään. Jos tulee puhetta vaikka parhaasta kahvista, hän kertoo, että äitikin aina sanoo, että...
Joku riippuvuus?
Kommentit (16)
Ihmettelen samaa ihmisistä jotka lässyttää kokoajan lapsistaan. Ja ihan yhtälailla hekin loukkaantuisivat jos kuulisivat ihmettelyni. Joillekin ihmisille perheenjäsenet ovat vain niin tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos muut puhuu perheistään, niin miksei hänkin?
Tiedän vastaavanlaisia joilla napanuora ei ole katkennut. Lisäksi oma minuus on jäänyt heikoksi symbioosin takia
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 08:16"]
Tiedän vastaavanlaisia joilla napanuora ei ole katkennut. Lisäksi oma minuus on jäänyt heikoksi symbioosin takia
[/quote]
Jotain tällaista uumoilen. Tunnen tällaisen. Hän on tosi epävarma ja kysyy äidin mielipidettä ja apua ihan joka asiassa. Kerran hän teki jonkun isomman siivouksen ja nauroi, että äitikin sanoi, että hyvin on tyttö (37v.!) siivonnut.
Mitä jos itse et olisi löytänyt miestä ja saanut lapsia, olisitko läheisempi vanhempiesi kanssa? Jos äiti on todella läheinen ja viettävät paljon aikaa yhdessä, mitä siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä en pidä normaalina sitä, ettei nelikymppinen elä jo omaa elämäänsä. Tuo läheisyys on vähän kakspiippuinen juttu. Se on usein osoitus siitä, ettei omaa itsenäistä elämää ole koskaan alettukaan elää ja ehkä osasyy siihen, että on naimaton. Ei minusta tuo kuulosta erityisen harmittomalta ja mukavalta vaan ongelmalliselta, jos noin korostuu jatkuvasti puheissakin. Entä kun vanhemmat kuolevat? Koko maailma romahtaa, eikä ole ehkä ollenkaan pystyvä elämään ilman heitä. En ikinä haluaisi sitoa lapsiani itseeni noin.
Minusta on eria asia olla läheisissä väleissä vanhempien kanssa kuin puhua äidistä koko ajan. Se puhuminen kuulostaa siltä kuin aasinsilta löytyisi aina ja kaikkialla siihen äitiin. Kun tuntuu, ettei sellaista aihetta ettei äitiin päästäisi ennenpitkää.
No, kunhan kysyin. Kiitos vastauksista, joita kyllä osin ihmettelenkin. Luulin, että olisi yleisempää ajatella, että tietty etääntyminen lapsuudenkodista on tärkeä kehitysvaihe ihmisen elämässä, mutta ilmeisesti se on jotain vanhanaikaista ajattelua minulta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos oisit kysynyt toistepäin, että onko muka äidistä puhuminen outoa, kun jotenkin tuntuu, että töissä kummeksutaan äidistä puhumistas. Silloin olisi vastattu: eikö napanuora ole katkennut, eikö sulla oo kavereita?? Miksi hengailet vanhempies luona aikuinen nainen? Tää on tätä av:ta. Kysyjä on lähtökohtaisesti väärässä :D
Ehkä kysyjä on kateellinen kun hänellä sitä äitiä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 08:46"]
Ehkä kysyjä on kateellinen kun hänellä sitä äitiä ei ole.
[/quote]
Tai ehkä kysyjällä on äiti mutta sinä olet vain pahansuopa ihminen.
Ap, taidat haluta että kaikki ajattelevat ja ovat kuten sinä? Ihmettelet jopa kuinka muut voivat olla eri mieltä kanssasi.
Meillä joilla on hyvät välit vanhempiimme, emme voi "ymmärtää" miksi joku ei halua pitää yhteyttä omiin vanhempiinsa. Se mikä sinusta on symbioottista on meistä ystävyyttä, toisista huolehtimista ja välittämistä. Eikä työkaverisi nyt kovin kiinni äidissään voi olla. Kykeneehän hän olemaan töissäkin ja viettää aikaa myös isänsä ja kavereiden kanssa.
Sinulla on syntynyt pakkomielle tästä äidistä ja mitä ikinä sanotaan jos siinä yhteydessä lausutaan äiti, niin se todistaa sinulle, että sinä olet muka oikeassa.
Ala sinäkin viettää enemmän aikaa vanhempiesi kanssa. Huomaat, että oikeasti he ovat ainoat joihin voi luottaa kunnolla ja jotka hädän hetkellä ovat oikeasti siinä. Sen on moni huomannut vaikka avioeron kohdalla tai lasten ollessa pieniä. Heillä joilla on huono suhde vanhempiin kadehtivat silloin niitä, joilla on hyvä suhde. Siitä voit olla varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 09:49"]
Ap, taidat haluta että kaikki ajattelevat ja ovat kuten sinä? Ihmettelet jopa kuinka muut voivat olla eri mieltä kanssasi. Meillä joilla on hyvät välit vanhempiimme, emme voi "ymmärtää" miksi joku ei halua pitää yhteyttä omiin vanhempiinsa. Se mikä sinusta on symbioottista on meistä ystävyyttä, toisista huolehtimista ja välittämistä. Eikä työkaverisi nyt kovin kiinni äidissään voi olla. Kykeneehän hän olemaan töissäkin ja viettää aikaa myös isänsä ja kavereiden kanssa. Sinulla on syntynyt pakkomielle tästä äidistä ja mitä ikinä sanotaan jos siinä yhteydessä lausutaan äiti, niin se todistaa sinulle, että sinä olet muka oikeassa. Ala sinäkin viettää enemmän aikaa vanhempiesi kanssa.
[/quote]
Missä sanoin, että tässä on kyse vanhempiin yhteyden pitämisestä? Oletko nyt hassu?
Joo ja minulla pakkomielle, jos kysyn ja ihmettelen tätä aikuisen naisen jatkuvaa äiti-höpinää, joka on jatkunut jo vuosia.
Vietän aikaa ihan tarpeeksi vanhempieni kanssa. He ovat mukavia ja aktiivisia ihmisiä, joilla on monenlaista omaa tekemistä ja menoa ja matkaa ym., eivätkä he elä minun ja lasteni kautta, ja toisinpäin sama juttu. Minusta on ahdistavaa kuunnella työkaverin äitisymbioosia, enkä ole koskaan kuullutkaan, että sellainen olisi hyväksi kenellekään aikuiselle ihmiselle.
ap
Ap, ymmärrän 100%. Sisareni käy neljääkymmentä ja on tälläinen. Kamalaa katsottavaa, kun aikuinen ihminen vetää vanhemmille teiniraivareita, pitää kotibileitä lapsuudenkodissa Ym. Joskus oli käynyt treffeillä, mies oli ihmetellyt, kun puheenaiheena oli ainoastaan vanhemmat. Eipä silloinkaan mennyt viesti perille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä sitten? Äidit on parhaita :-)
Jos olisikin ollut kyse nelikymppisestä miehestä! :D
Minä puhun paljon äidistäni töissä. Minulla ei ole muuta kosketuspintaa ok-talo, piha ja kultainen noutaja -elämään. Voin osallistua terassikukkakeskusteluihin konservatiivisten työkavereiden kanssa. Ystäväni ovat GLBT-väkeä, friends with benefits-jutustani tai varatun miehen kanssa säätämisestä en puhu kahvipöydässä. Äitiä tapaan pari kertaa vuodessa, elämäni tärkeitä ihmisiä ovat aivan muut kuin suku.