Lue keskustelun säännöt.
Lapsi kaipaa koko ajan aktiviteetteja, miten rauhoittaa arki?
24.01.2022 |
Ensi kuussa neljä täyttävä lapseni on sellainen, että hänellä pitäisi koko ajan tauotta olla jotain kiinnostavaa aktiivista tekemistä. Yleensä sellaista missä ei joutuisi yhtään odottamaan ja joka olisi uudenlaista verrattuna aiempiin tekemisiin ja aktiviteetteihin. Esim telkkari ei kiinnosta yhtään sillä se on liian passiivista. Lukeminen kiinnostaa jos kirja on uusi ja siihen voi osallistua itse jotenkin, mutta sama kirja ei kiinnosta toiste uudelleen. Ulkona tykkää touhuta jos on uusi paikka tai uusi tekeminen, sama leikkipuisto ei kiinnosta. Tämä on tällaista kotona ja hoidossa.
Jos ei ole aktiviteettia alkaa riehumaan. Ei tahallaan vaan selvästi siksi että turhautuu tekemisen puutteeseen. Päivällä ei vaikuta kaipaavan lepohetkiä eikä niille koskaan rauhoitu hetkeksikään. Mutta illalla menee mielellään nukkumaan ja rauhoittuu sänkyyn ihan hyvin ja nukkuu 12 tuntia.
Hoidossa saa hyvää palautetta niistä hetkistä kun siellä on aktiviteetteja ja kykenee ikäisiään paremmin vaikeisiin tai älyä vaativiin asioihin, osaa esim lukea jo joitain sanoja, pelaa sujuvasti vaikeita lautapelejä ja muistaa niiden säännöt. Ongelma on ne hetket kun aktiviteetteja ei ole. Ja kotona ne hetket kun minä laitan pyykkejä tai lämmitän ruokaa tms jolloin lapsen pitäisi tehdä hetki itsekseen jotain. Ei halua osallistua koska on jo pari kertaa ripustanut pyykit ja sitten se muuttui vanhaksi ja tylsäksi tekemiseksi joka ei tarjoa riittävän hyvää aktiviteettia. Riehuminen muuttuu aivan mahdottomaksi ja siihen pitäisi saada stoppi.
Olen yrittänyt opettaa lasta sietämään tylsyyttä ja odottamista mutta se tuntuu vain pahentavan asiaa.
Miten tällaisen lapsen kanssa pitäisi toimia?
Kommentit (42)
Tylsistyminen ei tietenkään ole huono asia. Mutta jos lapsi on herkistynyt aikuisen tylsyydelle, se on eri asia! Se on suhdeongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheneuvolassa ei luultavasti neuvontaa psykologisiin pulmiin, mutta toki voi yrittää. Jos arvioidaan, että psykologin kanssa juttelusta voisi olla hyötyä, voi saada ajan.
Jos lapsi usein ahdistuu kontrollista, se on hyvä mittari siitä, viekö oma käytös tilannetta vain pahempaan suuntaan.
Yritä jaksaa pari vuotta, pian lapsi osaa jo viihdyttää itse itseään. Pyri positiivisuuteen ja sosiaalisten taitojen vahvistumiseen. Lapsellasi on monta, hienoa ominaisuutta. Älä "kutista" lasta, hänen ei tarvitse muuttua, vain pikkuhiljaa opetella sietämään tavallista arkea.
Jaksamista tämä vaatii ja valmistautumista, onneksi saatte kuitenkin yöllä nukkua. Toivottavasti teillä on lähellä kirjasto, jota pääsette hyödyntämään virikkeiden hankkimiseen.
Toinen ehdotus, välipala mukaan, kun haet päiväkodista. Sen jälkeen lapsi voi valita, mihin esim. neljästä vaihtoehdosta suuntaatte: leikkipuisto, lähimetsä, kirjasto, kauppakeskus, museo tms. Samaa ei voi valita peräkkäisinä päivinä. Tunti tai kaksi lisää virikettä päiväkotipäivän jälkeen ja toivottavasti vähän rauhallisempi ilta kotona.
Jos vaan jaksat ja taloudellisesti on mahdollista, harrastukset voi myös hyvin aloittaa tuossa iässä. Olen tuntenut useita energisiä päiväkoti-ikäisiä, jotka harrastavat innolla monta kertaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Alunperinkin olisi pitänyt totuttaa lapsi myös tylsyyteen: Tylsyydestä ne parhaimmat ideat syntyy ja kyllä väittäisin, että lapsi kuin lapsi kyllä keksii itselleen tekemistä, jos ei koko ajan aikuiset hössötä ympärillä ja palvele sitä lapsen tarvetta.
Lapsi on nyt jo 4 vuotias, eikä osaa ilmeisesti itsenäisesti keksiä tekemistä ja on oppinut, että saa aina jotain uutta, kunhan vain vähän vinkuu tai esittää hankalaa. Teillä kuulostaa olevan aika fiksu lapsi, joka on oppinut pyörittämään vanhempiaan.
No ei ole liian myöhäistä vieläkään tehdä mitään, mutta pudotus tulee olemaan aika kova ja matka raju ja vanhemmilta vaadittaisiin tuossa tilanteessa todella tiukkaa otetta pysyä johdonmukaisena, vaikka lapsi kuinka vaikuttaisi kärsivän tylsyydestä ja turhautuvan, niin pitäisi vain todeta, että "ei voi mitään, elämä nyt on tällaista, ettei muilla ole aina aikaa viihdyttää sinua ja keksiä sulle uutta tekemistä".
Perheneuvolasta voisitte saada apua ja tukea vanhemmuuteen.
Mulla on tällainen lapsi aloittajan lapsen ikäinen lapsonen, joka myös kyllästyy helposti, mutta myös keksii itse tekemistä kun ei ole aktiviteetteja. Hän esim. hakee jauhopussin ja alkaa leipoa olkkarin sohvalla. Tai hän tyhjentää kaappeja ja purkaa siellä olevat tavarat osiin. Hän voi jäädä leikkimään kivasti, mutta heti kun kääntää selän, niin hän käyttää tilaisuutta. Olisi kiva kuulla, mitä tilanteelle voi tehdä vai pitääkö vain odottaa että menee itsellään ohi. Lapsi oli jo vauvana tällainen, vauvakahvilassa hän konttasi suoraan roskakorille ja alkoi inventoida sitä. Ihmettelinkin miten siellä oli avoroskis, mutta ilmeinen selitys on että muut lapset eivät toimi näin...
Neuvolasta, vanhempain chatistä tm. en ole eläissäni saanut yhtään järjellistä neuvoa, joten niistä kysymisen lopetin jo vauva-aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme lasta, joista yksi on lapsesi kaltainen. Kaksi sietää tylsyyttä, yksi ei. Koulussa ei ole ilmennyt ongelmia. Tylsyysongelmaan ovat auttaneet kodin ulkopuoliset harrastukset sekä samanikäisten kaverien seura.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittumista pitäisi selvästi opetella. Muuten koulussa ja työelämässä tulee vaikeaa.
Toisaalta kuulostaa kyllä älykkäältä, opinhaluiselta ja toimeliaalta lapselta. Eiköhän sille sopivalta alalta ura urkene tai sitten työllistää itsensä.
Ei älykkyys ole vain sitä, että odottaa ulkoa tulevia ärsykkeitä.
Älykkäätkin ihmiset ovat myös ihmisiä, joilla on älynsä ohella muitakin ominaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on nyt hyväksyä, että lapsesi on erilainen kuin sinä ja silti täydellinen. Teillä ei tule olemaan rauhallista arkea, hän tekee, harrastaa, tuo kylään kavereita, pitää ääntä ja vaatii huomioita vielä teini-ikäisenäkin.
Omasta jaksamisesta kannattaa huolehtia, mutta niin kuin olet huomannut, vähemmän virikkeitä ei tuo rauhallisempaa arkea. Hyvin suunniteltu, sopivasti virikkeellinen ja välillä yllätyksellinen arki on teille parasta.
Toisaalta, jos lapsesi on yhtään omani kaltainen, hänen kanssaan on helppo käydä kyläilemässä, matkustaa, järjestää juhlia ja tutkia ympäröivää maailmaa. Ja ennen kuin huomaatkaan, sinulla on vierelläsi älykäs, utelias ihminen, jonka kanssa voi käydä parhaat keskustelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittumista pitäisi selvästi opetella. Muuten koulussa ja työelämässä tulee vaikeaa.
Toisaalta kuulostaa kyllä älykkäältä, opinhaluiselta ja toimeliaalta lapselta. Eiköhän sille sopivalta alalta ura urkene tai sitten työllistää itsensä.
Ei älykkyys ole vain sitä, että odottaa ulkoa tulevia ärsykkeitä.
Älykkäätkin ihmiset ovat myös ihmisiä, joilla on älynsä ohella muitakin ominaisuuksia.
Älykkäillä on kuitenkin useimmiten kyky ohjautua myös sisältäpäin, sekä tehdä havaintoja ja harjoittaa aivotyöskentelyä ilman ulkoista toimintaa. Toki voi olla ettei ap:n lapsi ole (vielä) tätä oppinut, mutta on hyvä muistaa kannustaa lasta myös tähän suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tyypilliseltä Adhd lapselta. On perheestä kiinni haluatteko selvittää eteenpäin.
Noin pieniä ei vielä diagnosoida. Kouluikäisenä edessä kun ongelmat tulee esille koulunkäynti ongelmina.
Kyllä niitä tutkimuksia aloitetaan aiemminkin,ei niitä ongelmia koululle jätetä.
Olin samanlainen lapsi, 27-vuotiaana mulla todettiin adhd.
Koulussa olin noin seiskan oppilas, sain jatkuvasti huonoa palautetta mun levottomuudesta. Jos koulutyö olisi mennyt huonommin, mut olisi laitettu varmaan tutkimuksiin.
Muistan ton kun lapsena oli tylsää, saatoin karata leikkipuistoon, äiti ei voinut lähteä mun perään pienempien sisarusteni vuoksi, kun heitä piti syöttää, nukuttaa jne.
Tuntui siltä että elämä on niin tylsää että mun pää hajoaa palasiksi.
Adhd petiytyy vahvasti. Onko sukulaisilla vilkkautta, jumittamista jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita se vaikka opiskelemaan uutta kieltä. Itse olin jo 5 v englannin tunneilla ja sieltä sai kurssimatskua illoiksikin. Koulu oli mulle aina äärimmäisen helppoa ja vielä yliopistossakin pärjäsin todella vähällä työllä. Ihmiset ja lapset ovat erilaisia.
Leikkiikö toisten lasten kanssa ollenkaan? Päiväkodissa tai vapaa-ajalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittumista pitäisi selvästi opetella. Muuten koulussa ja työelämässä tulee vaikeaa.
Toisaalta kuulostaa kyllä älykkäältä, opinhaluiselta ja toimeliaalta lapselta. Eiköhän sille sopivalta alalta ura urkene tai sitten työllistää itsensä.
Ei älykkyys ole vain sitä, että odottaa ulkoa tulevia ärsykkeitä.
Älykkäätkin ihmiset ovat myös ihmisiä, joilla on älynsä ohella muitakin ominaisuuksia.
Älykkäillä on kuitenkin useimmiten kyky ohjautua myös sisältäpäin, sekä tehdä havaintoja ja harjoittaa aivotyöskentelyä ilman ulkoista toimintaa. Toki voi olla ettei ap:n lapsi ole (vielä) tätä oppinut, mutta on hyvä muistaa kannustaa lasta myös tähän suuntaan.
Kerroit aiemmin että osaa jo lukea. Annappa huviksesi esim englantilaisia,saksalaisia jne kirjoja.
kaksi esimerkkiä. Olen itse oppinut lukemaan neljä vuotiaana. Tätini oli jo koulussa,sain lukea ruotsin kirjaa. Vieläkin muistan erään peikkokuvan ja sen runon,tre små troll...jne. Opettelin ulkoa vaikkei ollut käsitystäkään mitä siinä oikeasti luki,kunhan luin. Samoin kuuntelin espanjankielistä opetuslevyä. Ei ollut tylsää.
Nuoreni oppi myös 4v lukemaan. Tosiaan annoimme englantil ym kirjoja,eläinkirjoja,karttoja....lattialla makasi ja tutki. Piirsi samalla,oli kynät ja värit.
"Liian viisas" ja nokkela lapsi vaatii vanhemmilta (ja koululta) paljon,koko ajan pitää olla tavallaan edellä siinä.missä vaiheessa lapsi on. Tosiaan joku voi purkaa sen kellon ja leipoa olohuoneessa kun aikuinen ei tajua antaa virikkeitä. Se on se hillitön tiedonjano!
Nii joo,pulmapelejä,arvoituksia,Antero Vipunen,palapelit,tietokone,ruutuaika.
Nyt en keksi mitään kirjaa mistä saisit apua,mutta kysy kirjastosta. https://www.kirjastot.fi/kysy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittumista pitäisi selvästi opetella. Muuten koulussa ja työelämässä tulee vaikeaa.
Toisaalta kuulostaa kyllä älykkäältä, opinhaluiselta ja toimeliaalta lapselta. Eiköhän sille sopivalta alalta ura urkene tai sitten työllistää itsensä.
Ei älykkyys ole vain sitä, että odottaa ulkoa tulevia ärsykkeitä.
Älykkäätkin ihmiset ovat myös ihmisiä, joilla on älynsä ohella muitakin ominaisuuksia.
Älykkäillä on kuitenkin useimmiten kyky ohjautua myös sisältäpäin, sekä tehdä havaintoja ja harjoittaa aivotyöskentelyä ilman ulkoista toimintaa. Toki voi olla ettei ap:n lapsi ole (vielä) tätä oppinut, mutta on hyvä muistaa kannustaa lasta myös tähän suuntaan.
Monesti vaan aikuiset tulee ja kieltää ne pienten lasten omatoimitoimet, kuten täällä jo joku mainitsikin mm. roskiksen tutkimisen, tavaroiden purkamisen ja sohvalla leipomisen. Ei ne välttämättä yksinään kiinnostu niistä asioista joita aikuinen tarjoaa.
Voi kun lapsien arkea saataisiin rauhallisemmaksi ja tuettaisiin enemmän vapaata leikkiä sekä mielikuvitusta. Omani (pian 5v) on aloittanut pitkän kotihoidon jälkeen viime syksynä osa-aikaisen hoidon ja on sitä mieltä, ettei jaksa mennä sinne, koska koko ajan pitää olla tekemässä jotain tehtäviä. Hän kaipaisi vain oman ikäisten kanssa leikkiä. En sitten tiedä miten jaksaa olla parin vuoden kuluttua koulussa, kun siellä ei muuta olekaan kuin tehtäviä
Ihan puhtaasti siitä riehumisesta tulee seurata "rangaistus". En nyt tarkoita mitä pieksemistä tai muuta, mutta joku toimiva etuuden menetys. Liikennevalo systeemi esim käyttöön, niin lapsi oppii helpommin, milloin homma alkaa mennä metsään.
Tätä tärkeämpää on kuitenkin se, että lapselle tulee "palkinto" , kun hän toimii oikein ja toivotusti. Vuolaita kehuja ja joku palkkiosysteemi. Ensi alkuun tavoitteet matalalla, jotta lapsi voi ne saavuttaa. Hyvä kasvattaa hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun lapsien arkea saataisiin rauhallisemmaksi ja tuettaisiin enemmän vapaata leikkiä sekä mielikuvitusta. Omani (pian 5v) on aloittanut pitkän kotihoidon jälkeen viime syksynä osa-aikaisen hoidon ja on sitä mieltä, ettei jaksa mennä sinne, koska koko ajan pitää olla tekemässä jotain tehtäviä. Hän kaipaisi vain oman ikäisten kanssa leikkiä. En sitten tiedä miten jaksaa olla parin vuoden kuluttua koulussa, kun siellä ei muuta olekaan kuin tehtäviä
Aplla on täysin päinvastainen ongelma, lapsi haluaa lisää virikkeitä ja haasteita päiväkodin lisäksi. Lapset ovat erilaisia, se pitää van hyväksyä. Vanhempi saa mennä epämukavuusalueelle, kun vauhdikas ekstrovertti saa kotona viihtyvän introverttilapsen ja toisin päin.
Molemmissa tapauksissa kannattaa ensisijaisesti hakea keinoja, joilla arki sujuu niin lapselle kuin aikuisille, ei yrittää muuttaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun lapsien arkea saataisiin rauhallisemmaksi ja tuettaisiin enemmän vapaata leikkiä sekä mielikuvitusta. Omani (pian 5v) on aloittanut pitkän kotihoidon jälkeen viime syksynä osa-aikaisen hoidon ja on sitä mieltä, ettei jaksa mennä sinne, koska koko ajan pitää olla tekemässä jotain tehtäviä. Hän kaipaisi vain oman ikäisten kanssa leikkiä. En sitten tiedä miten jaksaa olla parin vuoden kuluttua koulussa, kun siellä ei muuta olekaan kuin tehtäviä
Aplla on täysin päinvastainen ongelma, lapsi haluaa lisää virikkeitä ja haasteita päiväkodin lisäksi. Lapset ovat erilaisia, se pitää van hyväksyä. Vanhempi saa mennä epämukavuusalueelle, kun vauhdikas ekstrovertti saa kotona viihtyvän introverttilapsen ja toisin päin.
Molemmissa tapauksissa kannattaa ensisijaisesti hakea keinoja, joilla arki sujuu niin lapselle kuin aikuisille, ei yrittää muuttaa lasta.
Jos Ap:n lapsi on levoton ja keskittymiskyvytön niin vaikuttaa siltä, että niitä virikkeitä saattaa olla liikaakin ja ei nimenomaan osaa paneutua mihinkään. Se ei myöskään liity lapsen sosiaaliseen tarpeeseen ja kerro siitä mitään onko hän ekstrovertti tai introvertti.
4-vuotias ei normaalisti nuku päivällä, joten ei huolta siitä. 12 tuntia yöunta on normaalin ääripää. Ellei lapsi vaikuta väsyneeltä, unirytmissä ei ole mitään ongelmaa.
Uutuudenviehätyksen janoamista saattaa ruokkia painostus tylsistyä välillä - älä siis painosta. Vaikutus on luultavasti päinvastainen.
Kun lapsi rupeaa saamaan kavereita, roolisi viihtymisessä hiukan vähenee. Ei kai tuossa paljon muuta voi. Mieti uutta tekemistä paljon ajoissa, jotta et tarvittaessa "seiso tumput suorina"!