Lue keskustelun säännöt.
Lapsi kaipaa koko ajan aktiviteetteja, miten rauhoittaa arki?
24.01.2022 |
Ensi kuussa neljä täyttävä lapseni on sellainen, että hänellä pitäisi koko ajan tauotta olla jotain kiinnostavaa aktiivista tekemistä. Yleensä sellaista missä ei joutuisi yhtään odottamaan ja joka olisi uudenlaista verrattuna aiempiin tekemisiin ja aktiviteetteihin. Esim telkkari ei kiinnosta yhtään sillä se on liian passiivista. Lukeminen kiinnostaa jos kirja on uusi ja siihen voi osallistua itse jotenkin, mutta sama kirja ei kiinnosta toiste uudelleen. Ulkona tykkää touhuta jos on uusi paikka tai uusi tekeminen, sama leikkipuisto ei kiinnosta. Tämä on tällaista kotona ja hoidossa.
Jos ei ole aktiviteettia alkaa riehumaan. Ei tahallaan vaan selvästi siksi että turhautuu tekemisen puutteeseen. Päivällä ei vaikuta kaipaavan lepohetkiä eikä niille koskaan rauhoitu hetkeksikään. Mutta illalla menee mielellään nukkumaan ja rauhoittuu sänkyyn ihan hyvin ja nukkuu 12 tuntia.
Hoidossa saa hyvää palautetta niistä hetkistä kun siellä on aktiviteetteja ja kykenee ikäisiään paremmin vaikeisiin tai älyä vaativiin asioihin, osaa esim lukea jo joitain sanoja, pelaa sujuvasti vaikeita lautapelejä ja muistaa niiden säännöt. Ongelma on ne hetket kun aktiviteetteja ei ole. Ja kotona ne hetket kun minä laitan pyykkejä tai lämmitän ruokaa tms jolloin lapsen pitäisi tehdä hetki itsekseen jotain. Ei halua osallistua koska on jo pari kertaa ripustanut pyykit ja sitten se muuttui vanhaksi ja tylsäksi tekemiseksi joka ei tarjoa riittävän hyvää aktiviteettia. Riehuminen muuttuu aivan mahdottomaksi ja siihen pitäisi saada stoppi.
Olen yrittänyt opettaa lasta sietämään tylsyyttä ja odottamista mutta se tuntuu vain pahentavan asiaa.
Miten tällaisen lapsen kanssa pitäisi toimia?
Kommentit (42)
Rauhoittumista pitäisi selvästi opetella. Muuten koulussa ja työelämässä tulee vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittumista pitäisi selvästi opetella. Muuten koulussa ja työelämässä tulee vaikeaa.
Kyllä. Neuvoja? Olen yrittänyt sitä opettaa, omat keinot loppu eivätkä hoidossakaan näytä osaavan. Ap
Alunperinkin olisi pitänyt totuttaa lapsi myös tylsyyteen: Tylsyydestä ne parhaimmat ideat syntyy ja kyllä väittäisin, että lapsi kuin lapsi kyllä keksii itselleen tekemistä, jos ei koko ajan aikuiset hössötä ympärillä ja palvele sitä lapsen tarvetta.
Lapsi on nyt jo 4 vuotias, eikä osaa ilmeisesti itsenäisesti keksiä tekemistä ja on oppinut, että saa aina jotain uutta, kunhan vain vähän vinkuu tai esittää hankalaa. Teillä kuulostaa olevan aika fiksu lapsi, joka on oppinut pyörittämään vanhempiaan.
No ei ole liian myöhäistä vieläkään tehdä mitään, mutta pudotus tulee olemaan aika kova ja matka raju ja vanhemmilta vaadittaisiin tuossa tilanteessa todella tiukkaa otetta pysyä johdonmukaisena, vaikka lapsi kuinka vaikuttaisi kärsivän tylsyydestä ja turhautuvan, niin pitäisi vain todeta, että "ei voi mitään, elämä nyt on tällaista, ettei muilla ole aina aikaa viihdyttää sinua ja keksiä sulle uutta tekemistä".
Perheneuvolasta voisitte saada apua ja tukea vanhemmuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsi?
Millä tavalla? Ei kukaan ole sellaista meille sanonut ainakaan. Lapsi on rauhallinen ja hyvä keskittymään kunhan on kiinnostavaa ja älyllisesti haastavaa aktiviteettia (fyysisen tekemisen osalta kaipaa myös sen älyllisen haasteen siinä muodossa että tekemisen on uudenlaista tai ulkona esim uusi paikka). Ap
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittumista pitäisi selvästi opetella. Muuten koulussa ja työelämässä tulee vaikeaa.
Toisaalta kuulostaa kyllä älykkäältä, opinhaluiselta ja toimeliaalta lapselta. Eiköhän sille sopivalta alalta ura urkene tai sitten työllistää itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alunperinkin olisi pitänyt totuttaa lapsi myös tylsyyteen: Tylsyydestä ne parhaimmat ideat syntyy ja kyllä väittäisin, että lapsi kuin lapsi kyllä keksii itselleen tekemistä, jos ei koko ajan aikuiset hössötä ympärillä ja palvele sitä lapsen tarvetta.
Lapsi on nyt jo 4 vuotias, eikä osaa ilmeisesti itsenäisesti keksiä tekemistä ja on oppinut, että saa aina jotain uutta, kunhan vain vähän vinkuu tai esittää hankalaa. Teillä kuulostaa olevan aika fiksu lapsi, joka on oppinut pyörittämään vanhempiaan.
No ei ole liian myöhäistä vieläkään tehdä mitään, mutta pudotus tulee olemaan aika kova ja matka raju ja vanhemmilta vaadittaisiin tuossa tilanteessa todella tiukkaa otetta pysyä johdonmukaisena, vaikka lapsi kuinka vaikuttaisi kärsivän tylsyydestä ja turhautuvan, niin pitäisi vain todeta, että "ei voi mitään, elämä nyt on tällaista, ettei muilla ole aina aikaa viihdyttää sinua ja keksiä sulle uutta tekemistä".
Perheneuvolasta voisitte saada apua ja tukea vanhemmuuteen.
Olen siis alusta saakka yrittänyt opettaa tylsyyteen. En ole ollut koko ajan tarjoamassa tekemistä vaan päinvastoin tarjonnut usein tylsyyttä. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Ap
Se on aika normaalia lapsille, että lapset sanovat että "on tylsää, äiti keksi tekemistä". Se on vähän vanhemman rooli ehdottaa erilaista vaihtoehtoa, josta lapsi valitsee (ei mitään ikävän harrastuksen tuputusta, josta lapsi ahdistuu). -Paperille ideoita- voi kumpikin teistä kirjoittaa, mutta suomessa tekeminen on melko rajattua joskus, verrattuna vaikka ulkomaiden hyvään säähän, maaston rakenteeseen ja rantaolosuhteisiin kun aurinko ei paahda. Mielikuvitus on hyvä asia, jos lapsella on sitä. Voit ottaa itse rauhallisesti, lapsi voi itsekseen tehdä kaikenlaista jos on iso lapsi, kaverin kanssa, toisen vanhemman kanssa tai liikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsesi on älykäs niin käy ihan ensiksi keskustelu elämän realiteeteista. Ne tylsätkin kotihommat pitää hoitaa ja joka päivä ei voi olla jotain uutta.
Ideoita: äänikirjat (jos mahdollista niin sama kuvakirja nenän eteen). Näitä voi kuunnella myös itsenäisesti.
Lista asioista, josta voi valita yksin tekemistä: muovailuvaha, hamahelmet, legoilla rakentelu jne. Riittävästi haastetta: rakenna legoista dinosaurus tms. isompi projekti. Tai osta kirppikseltä ohjeineen olevia paketteja ja myy eteenpäin kun on kerran rakentanut ne.
Harrastus/harrastuksia, joissa saa purkaa energiaa. Tai itse/kaveriperheen kanssa ulos ihan joka päivä riehumaan pahimmat energiat pois. Sama puisto ainakin meillä kelpaa paremmin kun siellä on seuraa.
Jos ei osaa yhtään rauhoittua tekemisen ääreen niin painokkaasti puheeksi neuvolassa ja adhd tutkimuksiin.
Minusta ongelma on vähän se että lapsi on älyllisesti pari vuotta ikäisiään edellä mutta tunnetaidoiltaan, sosiaalisilta taidoiltaan ja fyysisesti ikäistensä tasolla. Ja tämän vuoksi turhautuu, mutta esim hoidossa on pakko pitää ikänsä mukaisessa tekemisessä. Lapsi tuntuu itse jotenkin kärsivän siitä että älyä olisi paljon mutta muut taidot ja ominaisuudet ei ollenkaan samalla tasolla (vaan ikätasolla) ja tämä aiheuttaa lapselle jotenkin ristiriitaisen ja turhautuneen olon. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittumista pitäisi selvästi opetella. Muuten koulussa ja työelämässä tulee vaikeaa.
Toisaalta kuulostaa kyllä älykkäältä, opinhaluiselta ja toimeliaalta lapselta. Eiköhän sille sopivalta alalta ura urkene tai sitten työllistää itsensä.
Ei älykkyys ole vain sitä, että odottaa ulkoa tulevia ärsykkeitä.
Voihan sitä yrittää totuttaa rauhoittumaan ja sietämään tylsyyttä, mutta jos se ei ole lapselle luonteenomaista, tämä on työlästä teille molemmille. Ennemminkin kannustaisin siihen, että lapsi oppisi itse löytämään sitä tekemistä, jota niin kovasti kaipaa.
Meillä yksi neljästä lapsesta on samanlainen (nyt jo 14-vuotias). Hän on kyllä erityislapsi (ADD). Lapsemme on nykyään äärimmäisen hyvä kehittämään itselleen mielekästä tekemistä ja projekteja. On mukana kaikessa mahdollisessa, innostuu helposti, saa muutkin innostumaan. Sosiaaliset taidot ovat loistavat ja kavereita on paljon.
Koulussa hänellä menee muuten tosi hyvin, paitsi kokeissa. Siis oppii asiat, saa jatkuvasti hyvää palautetta oppitunneilla, tekee ryhmätyöt, esitelmät ja muut työt hyvin. Kokeista saa kuitenkin aika vaihtelevia numeroita, koska keskittyminen on huonoa ja saattaa esim. skipata vahingossa kokonaisen sivun tai vastata kielten kokeessa väärällä kielellä. Todistukseen on silti saanut kiitettäviä, koska muu koulutyö on tosi hyvää. Saa nähdä, miten vaikeudet koetilanteissa vaikuttavat muuten lapsen tuleviin opintomahdollisuuksiin. En osaa silti olla huolissani tästä lapsesta, uskon että hän löytää paikkansa kyllä.
Nyt tämä ei ap:tä paljon lohduta, kun arki 4-vuotiaan kanssa on haastavaa. Mutta pidemmällä aikajänteellä lapsen "haastavat" ominaisuudet voivat olla juuri hänen vahvuuksiaan enkä siksi ihan täysillä kannusta tuota rauhoittumisen opettelua. Yrittäisin mieluummin mennä siihen suuntaan, että lapsella olisi itsellään mahdollisuus löytää kiinnostavaa tekemistä ja olla aktiivinen. Meillä esim. tämä lapsi on aina ollut hyvin luova ja taiteellinen, ja hyvin pienestä saakka kehittänyt omia projektejaan, jos vain materiaaleja on ollut saatavilla. Sotkua toki syntyy, mutta se on pieni paha. Samoin tykännyt kaikesta liikunnallisesta ja harrastanut niitäkin itse pienestä pitäen aktiivisesti, kun on annettu - omalla pihalla voi tehdä paljon, jos siihen on lupa. Ap:n lastan kiinnostaa lukeminen ja uudet kirjat ja hän osaa lukeakin sanoja - kirjastostahan voi tuoda kassikaupalla uutta luettavaa vaikka joka viikko, mikään ei estä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsi?
Millä tavalla? Ei kukaan ole sellaista meille sanonut ainakaan. Lapsi on rauhallinen ja hyvä keskittymään kunhan on kiinnostavaa ja älyllisesti haastavaa aktiviteettia (fyysisen tekemisen osalta kaipaa myös sen älyllisen haasteen siinä muodossa että tekemisen on uudenlaista tai ulkona esim uusi paikka). Ap
Adhd.
Kuulostaa tyypilliseltä Adhd lapselta. On perheestä kiinni haluatteko selvittää eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ongelma on vähän se että lapsi on älyllisesti pari vuotta ikäisiään edellä mutta tunnetaidoiltaan, sosiaalisilta taidoiltaan ja fyysisesti ikäistensä tasolla. Ja tämän vuoksi turhautuu, mutta esim hoidossa on pakko pitää ikänsä mukaisessa tekemisessä. Lapsi tuntuu itse jotenkin kärsivän siitä että älyä olisi paljon mutta muut taidot ja ominaisuudet ei ollenkaan samalla tasolla (vaan ikätasolla) ja tämä aiheuttaa lapselle jotenkin ristiriitaisen ja turhautuneen olon. Ap
Kukapa vanhempi ei koe sen oman lapsen olevan valovuosia edellä muita lapsia🤣
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tyypilliseltä Adhd lapselta. On perheestä kiinni haluatteko selvittää eteenpäin.
Noin pieniä ei vielä diagnosoida. Kouluikäisenä edessä kun ongelmat tulee esille koulunkäynti ongelmina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ongelma on vähän se että lapsi on älyllisesti pari vuotta ikäisiään edellä mutta tunnetaidoiltaan, sosiaalisilta taidoiltaan ja fyysisesti ikäistensä tasolla. Ja tämän vuoksi turhautuu, mutta esim hoidossa on pakko pitää ikänsä mukaisessa tekemisessä. Lapsi tuntuu itse jotenkin kärsivän siitä että älyä olisi paljon mutta muut taidot ja ominaisuudet ei ollenkaan samalla tasolla (vaan ikätasolla) ja tämä aiheuttaa lapselle jotenkin ristiriitaisen ja turhautuneen olon. Ap
Kukapa vanhempi ei koe sen oman lapsen olevan valovuosia edellä muita lapsia🤣
Ei tämä ole vain minun kokemus vaan myös hoidosta saatu palaute. Ja jos alle 4 v osaa jo jkv lukea niin ei se ihan tavallista ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alunperinkin olisi pitänyt totuttaa lapsi myös tylsyyteen: Tylsyydestä ne parhaimmat ideat syntyy ja kyllä väittäisin, että lapsi kuin lapsi kyllä keksii itselleen tekemistä, jos ei koko ajan aikuiset hössötä ympärillä ja palvele sitä lapsen tarvetta.
Lapsi on nyt jo 4 vuotias, eikä osaa ilmeisesti itsenäisesti keksiä tekemistä ja on oppinut, että saa aina jotain uutta, kunhan vain vähän vinkuu tai esittää hankalaa. Teillä kuulostaa olevan aika fiksu lapsi, joka on oppinut pyörittämään vanhempiaan.
No ei ole liian myöhäistä vieläkään tehdä mitään, mutta pudotus tulee olemaan aika kova ja matka raju ja vanhemmilta vaadittaisiin tuossa tilanteessa todella tiukkaa otetta pysyä johdonmukaisena, vaikka lapsi kuinka vaikuttaisi kärsivän tylsyydestä ja turhautuvan, niin pitäisi vain todeta, että "ei voi mitään, elämä nyt on tällaista, ettei muilla ole aina aikaa viihdyttää sinua ja keksiä sulle uutta tekemistä".
Perheneuvolasta voisitte saada apua ja tukea vanhemmuuteen.
Olen siis alusta saakka yrittänyt opettaa tylsyyteen. En ole ollut koko ajan tarjoamassa tekemistä vaan päinvastoin tarjonnut usein tylsyyttä. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Ap
Eli olet yrittänyt opettaa tylsyyteen, mutta tullut tulokseen, ettei se auta mitään ja jatkanut taas viihdyttämistä? Anna olla, lapsesi ei kuole siihen jos sillä on tylsää, jos se turhautumistaan häiritsee, niin käske vaikka menemään ulos turhautumaan, jos et jaksa sitä katsella (jos ympäristö siis on turvallinen ja lapsi luotettava, että voi päästää).
Olen itse varhaiskasvatuksessa töissä, välillä tulee lapsia, jotka eivät selvästi ole tottuneet yhtään tylsyyteen ja odottamiseen ja valittavat ääneen kun eivät jaksa odottaa, jokaikinen näistä tapauksista on silti oppineet odottamaan rauhassa, kun vain on kerta toisensa jälkeen annettu sen lapsen itse käsitellä se tilanne (eli ei ole päästetty tilanteesta pois vain siksi, koska lapsi valittaa).
Mutta vaikea tosiaan sanoa pelkän nettikirjoittelun perusteella, menkää perheneuvolaan, siellä voi asiantuntijat kohdata teidät aidosti ja sitten voitte yhdessä miettiä ratkaisua tilanteeseen.
Itse olen luonteeltani hidas ja rauhallinen introvertti joka tykkää olla lähinnä kotona. Lapsen isä kyllästyi perhe-elämään ja häipyi, tapaa lasta vain harvoin. Minun pitäisi saada arki vähän rauhallisemmaksi, en vain pysty tarjoamaan koko ajan aktiviteetteja lapselle enkä itse niitä niin edes kaipaa. Hoidossakaan eivät pysty. Ap