Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tää on kiduttavaa..

Vierailija
21.09.2006 |

töissä on yksi miespuolinen työkaveri, jonka kanssa meillä on ollut pientä kipinää jo vuosia. Ja joo, naimisissa kumpikin tahoillaan. Nyt viimeksi kesän alussa sovittiin että pysytään kaukana toisistamme varsinkin jos alkoholi on kuvioissa.. tai sitten ei juoda, jos ollaan samassa paikassa, koska se vastustamaton magneetti alkaa toimia välittömästi kun on tarpeeksi promilleja.. Suuteluja kummempaa ei ole ollut, mutta ainekset vakavampaankin on ollut olemassa. Onneksi järki on pysynyt matkassa.



Mutta vaikka mä kuinka kuvittelen olevani asian yläpuolella, en voi sille mitään, että tunnen vetoa tähän ihmiseen. Olemme viime viikkoina olleet useissa palavereissa yhtäaikaa, sitä ei voi mitenkään välttää. Välillä istun vieressä, välillä vastapäätä kuten tänään.. Mä vajoan niihin silmiin...



Ounou, auttakeee.....

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
21.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo on niin kakaramaista, että ei oo tosi.



Nyt mietit, mitä elämältä haluat. Rikkoa kaksi perhettä sellaisen ihmisen takia, jonka kanssa arki olisi kuitenkin ennen pitkää yhtä puuduttavaa kuin nykyisen puolisosikin kanssa?



Mieti, MIKSI olet siihen mieheen ihastunut. Mitä omaa, alitajuista tarvettasi se palvelee. Kaipaatko vaihtelua ja seikkailua? Pönkitystä itsetunnollesi?



Ja sitten tee niille tarpeille jotakin sellaista, joka ei uhkaa omaa parisuhdettasi.



Ei tää nyt kovin vaikeaa oikeasti ole. Ihastumisia tulee ja menee, ne tuovat vipinää arkeen ja siksi ihmiset ihastuvat. Jos arki on muutoin tarpeeksi haastavaa ja ihminen panostaa aidosti omaan parisuhteeseensa, ihastuminen haalistuu ennen pitkää.

Vierailija
2/3 |
21.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

en ole ap, mutta samankaltaisessa tilanteessa. toi auttoi ajattelemaan kyllä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
21.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vai sitäkö tarkoitat, että aikuiset ei anna tunteille valtaa? Vai sitä, että aikuiset on aina niin gaad-dämit-rationaalisia?



Mä en nähnyt tätä ihmistä pariin kuukauteen ja unohdin hänet. Nyt olen nähnyt useamman kerran viikossa, enkä voi sille mitään, että minulla on tunteita.



Itsetuntoni on hyvä, vaikken mikään kaunotar olekaan. Mutta ehkä se vaan tuntuu niin järkyttävän hyvältä, kun joku kehuu ja kertoo välittävänsä. Myös joku muu kuin oma mies.



ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi seitsemän viisi