eläkeläiset valittavat, että nykynuoret eivät kestä työelämää
Oli se vaan helkutin paljon rennompaa ja löysempää 80-luvulla, aika tainnut kullata muistot. Itse tylsistyin ekassa työpaikassani, kun joka nippeliä varten oli oma tekijä ja luppoaikaa oli paljon. Olin myös tehdastyössä, ei takuulla yksikään duunari myöhästynyt tauoilta sekuntiakaan.
Kommentit (14)
Eläkeläiset ovat täysin pihalla nykypäivän työelämän vaatimuksista ja realiteeteista.
Olin aikanaan sotien jälkeen 14-vuotiaana rautakaupassa varasto-apulaisena. 100lg sementti ja apulantasäkit nosteltiin lavalle ja 200 litran tynnyrit kevyesti pyöriteltiin ramppia pitkin myös. Jos ei jaksanut jäi päivän tili saamatta. 10 tunnin työpävän aikana oli vain lounastauko ja omat eväät. Pari leivänpalaa ja maitopullo.
Tulkaa nuoret vain kokeilemaan, tuskin päivääkään jaksatte!
Ennen ihmiset viihtyivät töissä. Siellä välillä työpäivinä hengailtiin. Työpaikkojen kahvihuoneissa tupakoitiin ja istuttiin. Itse työ oli rentoa. Toki moni työ oli fyysistä, mutta nykyajan kiirettä ei ollut.
Minä olen ollut kohta 6kk tarvittaessa töihin kutsuttava ja nyt on tullut mitta täyteen!
Kouluttaudun uudelleen tai vaihdan työpaikkaa
Teollisuudessa ei kestä tahtia ilman vinkumista että on niin rankkaa. En itsekään ole niin vanha (36) mutta ruorempien vinkuminen on naurettavaa
Vierailija kirjoitti:
Olin aikanaan sotien jälkeen 14-vuotiaana rautakaupassa varasto-apulaisena. 100lg sementti ja apulantasäkit nosteltiin lavalle ja 200 litran tynnyrit kevyesti pyöriteltiin ramppia pitkin myös. Jos ei jaksanut jäi päivän tili saamatta. 10 tunnin työpävän aikana oli vain lounastauko ja omat eväät. Pari leivänpalaa ja maitopullo.
Tulkaa nuoret vain kokeilemaan, tuskin päivääkään jaksatte!
Ja kotiin piti juosta sudet kintereillä ja sukset jalassa
Juujuu, nykyää tarvii olla kaikennäkösii kortteja ja m yrkky suonessa ja m yrkkynaamari päällä että saa olla duunissa, kauankohan nuo ite suostuisivat tälläsee kyykkäämisee?
Helppoo huudella kun on elänyt eri kaudella.
Odottelen N urembergi 2, kiitostavaan, eiole kyse jaksamisesta, vaan elämisestä.
Sittenkun on taas turvallista jatkaa elämää niin alan toiminimellä tietokoneiden korjaajaksi koska tämä tulee harrastuksen kautta mieluisaksi valinnaksi.
Ennen työtahti on ollut ihan eri kuin nyt. Eläkeläiset ovat päässeet helpolla aikanaan ja saavat vielä hyvät eläkkeet. Ovat niitä nykyajankermaperseitä. Suojellaan ikäihmisiä, ikäihmiset sitä ja ikäihmiset tätä. Ei voisi kuulkaa vähempää kiinnostaa.
Teollisuudessa työskenneelleenä eläkeikäiset ja jo eläköityneet jaksavat kaiholla muistella menneitä aikoja, jolloin välillä tilikausi hujahti ohi ennen kuin ehti hommia edes aloittaa. Vielä 90-luvulla oli tahti hyvinkin leppoisa, nyt kun tehtaita suljetaan, meno on aivan toista ja samoin työmotivaatio.
Ja 60 vuotiaana viimeistään eläkkeelle nuorempia arvostelemaan ja valittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olin aikanaan sotien jälkeen 14-vuotiaana rautakaupassa varasto-apulaisena. 100lg sementti ja apulantasäkit nosteltiin lavalle ja 200 litran tynnyrit kevyesti pyöriteltiin ramppia pitkin myös. Jos ei jaksanut jäi päivän tili saamatta. 10 tunnin työpävän aikana oli vain lounastauko ja omat eväät. Pari leivänpalaa ja maitopullo.
Tulkaa nuoret vain kokeilemaan, tuskin päivääkään jaksatte!
Sepä se kun tää ikäpolvi ei ole se joka valittaa vaan heidän jälkeläisensä.
Ei voi ku lisätä että työt on tehty hyvin ja lapset kasvatettu huonosti, miksi he muuten töitä vieroksuisi...
Nykyään vaaditaan paljon, ihan kaikkeen pitää olla koulutus ja monesti vielä jotain määräaikaisia lupia, kokoajan on pelko työttömyydestä, sopimukset kestää jotain 3kk, työntekijöitä ei ole riittävästi ja lisää ei palkata. Työilmapiiri on erilainen nykyään. Tuskinpa kellekään tuskaa tuottaa olla ajoissa töissä, nykyään on enemmän normaali että kahvitauko jää välistä kuin että sinne jäisi kukaan lorvimaan....