Raamattu ja arkeologia - mielenkiintoista

Hihhulin sivulta.

Raamattu kertoo Belsassarin olleen Babylonian viimeinen kuningas. Belsassarin olemassaoloa on epäilty pitkään ja monet tutkijat ovat sanoneet hänen olleen kuviteltu henkilö, jota ei ole koskaan ollut olemassa.

Tutkijat toivat esille, että kaikissa tunnetuissa arkistoissa on maininta Naboniduksen olleen viimeinen Babylonian kuningas. Babylonian alueelta löydettiin eräs asiakirja, joka kertoi että Belsassar oli Naboniduksen poika, joka toimi kanssahallitsijana yhdessä isänsä kanssa aina Babylonian kukistumiseen asti. Nabonidus oli ollut Arabiassa 10 vuotta.

Raamatusta käy myös ilmi se että Babyloniassa oli kaksi hallitsijaa Belsassarin aikana. Danielin kirjassa Belsassar sanoi Danielille, että jos hän pystyy lukemaan ja selittämään seinälle ilmestyneen kirjoituksen, niin Danielista on tuleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä.

Belsassar lupasi Danielille valtakunnan kolmannen valtamiehen virkaa, koska Belsassar ja hänen isänsä Nabonidus olivat kanssahallitsijoita. Alkutekstin mukaan Belsassar sanoi että sinusta tulee valtakunnan kolmas hallitsija. Raamatun alkutekstin todistus osoittaa selkeästi, että Belsassarin aikana oli kaksi hallitsijaa, eli Belsassar yhdessä isänsä kanssa. Daniel selitti seinälle ilmestyneen kirjoituksen, mutta kieltäytyi kolmannen hallitsijan tittelistä.

Yalen yliopiston professori R.P. Dougherty on verranut Danielin kirjaa ikivanhoihin kirjoituksiin ja on sanonut, että Raamatun kertomus on paras todiste siitä että Belsassar on ollut Babylonian hallitsijana, koska Danielin kirjasta käy ilmi, että Babylonian valtakunnassa oli kaksi hallitsijaa hänen aikanansa. Babyloniasta löytynyt asiakirja vahvistaa sen, että Belsassar oli Naboniduksen poika ja he toimivat yhdessä kanssahallitsijoina.

Arkeologia todistaa Raamatun sanan olevan totta myös Belsassarin kohdalla, jonka luultiin olevan pitkään vain kuviteltu henkilö, ei todellinen persoona. Arkeologinen tieteellinen tutkimus jälleen kerran osoittaa ja todistaa Raamatun sanan olevan totta.

Danielin kirjassa lukee, että Belsassarin isä oli Nebukadnessar. Belsassarin isä oli kuitenkin Nabonidus, ei Nebukadnessar. Hepreankielessä ja arameassa isoisästä ja esi-isistä käytetään sanaa isä. Mefiboset oli kuningas Saulin pojan Joonatanin poika. Daavid sanoi Mefibosetille, että hän tekee laupeuden Mefobosetille hänen isänsä Joonatanin tähden ja palauttaa hänelle hänen isänsä Saulin kaiken maaomaisuuden. Tuossa kohtaa alkutekstissä isä sana Sauliin viitattuna on alkutekstissä ab, joka tarkoittaa isää, mutta Sauliin viitattuna iso-isää, sillä Mefibosetin isä oli Joonatan. Raamattu puhuu myös Aabrahamista israelilaisten isänä, tarkoittaen sillä esi-isää.

Mahtavaa.

En viitsi käydä edes lukemassa hihhulin tekstejä.

Vanhoista kirjoituksista, myös Raamatusta löytyy kuvauksia historiallisista paikoista, joiden raunioita on löytynyt kuvailluilta paikoilta.

Kukaan ei ole kiistänyt sitä, etteikö Raamatussa ole historiallisesti paikkaansa pitäviä kuvaukdia. Diinä vain on myös paljon satua.

Lainasin sieltä ensimmäisen kappaleen :

****Monet ateistit sanovat Raamatun olevan satukirja, joka on täynnä taruja ja satuja. Ateistit ja jumalattomat ihmiset vannovat tieteen nimeen ja he vaativat tieteellisiä todisteita, että voisivat uskoa. Tähän vaatimukseen sisältyy suuri ironia, sillä Raamatun sana totuus voidaan todistaa tieteellisesti, mutta tieteellisesti ei voida todistaa ettei Jumalaa olisi olemassa.****

Heräsi ajatus : Voidaanko tieteellisesti todistaa, että Jumala ON olemassa?

Tuo ensimmäinen kappale riitti. Hihhuleilla on erikoinen ajattelutapa.

Kohtuu heikosti lähteitä näihin tieteellisiin todistuksiin kyseisessä artikkelissa. Ja se että raamatussa on kuvailtu sen aikaisia kaupunkeja ei todista kyllä vielä yhtään mitään.

Just näin. Arkeologia todistaa raamatun olevan totta.

Oli tosi mielenkiintoista. Kantsii käydä lukemassa.