Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako harkita tulevaisuutta ex-lestan kanssa?
23.05.2015 |
Mietityttää tulevaisuudessa mm. se, että kasvatus ja ylipäätään lapsuus on ollut ihan erilainen. En todellakaan halua kasvattaa tulevia lapsiani vähäänkään siihen malliin, mitä miehen perheessä ollaan "kasvatettu" (mies ei näe kasvatuksessaan tai oikeastaan sen puutteessa vikaa) enkä halua viedä lapsia sitten isovanhemmille aivopestäväksi. Inhottaa myös ajatus siitä, että kuuluisi lestasukuun, ja sitten paheksutaan, jos en ota miehen sukunimeä tai lapsia ei kasteta jne.
.
Viitsiikö sitä sitten tulevaisuudessa ravata koko ajan lestajuhlissa, saatikka kustantaa häät sadalle lestalle, kun omaa sukuun kuuluu noin 10 henkilöä.
.
Kellään kokemusta lestadiolaiseen sukuun naimisesta?
Kommentit (42)
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 19:41"]
Tuon kysymyksen voisi ihan vaan yleistää, että kannattaako mennä naimisiin henkilön kanssa, jota kohtaan tuntee hullaantuneisuutta tai rakastuneisuutta, mutta arvot ja mielenkiinnon kohteet erit. No ei kannata. Kannattaa ainakin odottaa, että se alkuhuuma menee ohi ja katsoa, miltä tuntuu viiden vuoden kuluttua.
[/quote]
Uskonnolliset ja poliittiset arvomaailmat ja mielenkiinnot tietyissä määrin vastaa aika lailla toisiaan, näkemyseroja voisi kuvitella ilmenevän esim. juurikin lähinnä kasvatuksesta tai ehkä jostain isommista raha-asioista. Suurista linjoista ja vähän pienemmistäkin ollaan toki jo puhuttu. Taustat on kuitenkin niin erilaisia, niin pakkohan sen on jotenkin sitten näkyä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 19:44"]
Aina on myös se mahdollisuus, että mies palaa uskoonsa. Toki se mahdollisuus on ap:nkin kohdalla, mutta oletettavasti pienempi.
[/quote]
Uskallan veikata, että näin ei käy, mutta mistäs sitä varmaksi tietää :D
AP
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 19:59"]
Aika liioiteltua tuo pelkosi.
[/quote]
Tunnetko lestadiolaispiirejä ollenkaan?
AP
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:01"]
Kannattaa ainakin näitä kohtia miettiä:
1. Pystytkö aidosti kunnioittamaan poikaystävien vanhempien uskoa? Minusta tämä on tärkeää, sillä se lisää molemminpuolista kunnioitusta ja arvostusta, mikä auttaa "sietämään" tiettyjä perinteitä tai esim. sukujuhlia.
2. Kykeneekö poikaystäväsi asettamaa rajat vanhemmilleen ja avoimesti puolustamaa sinua sekä mahdollisia tulevia lapsia?
3. Onko teillä avoin keskustelukulttuuri poikaystäväsi kanssa? Pystyttekö avoimesti ja rakentavasti keskustelemaan näistä asioista ja esim. juuri lasten kasvatuksessa? Oletteko esim. keskustelleet näistä asioista avoimesti? Mitä poikaystäväsi ajattelee?
4. Ymmärräthän, että samalla kun meet naimisiin poikaystäväsi kanssa, sitoudut tavallaa hänen perheeseensäkin. Ei tarvitse olla samaa mieltä eikä huonoa käytöstä tarvitse sietää, mutta tietyt jutut kute sukulaisuussuhteet tulee säilymään heihin koko loppuelämäsi.
Itselläni ei ole kovin mukavat appivanhemmat. He ovat kaikessa hirveän erilaisia ja koen sen raskaana. Sietäisin oikeastaan melkein mitä vain, jopa eri uskonnon, kunhan tuntisin, että minua ja mieheni valintoja kunnioitettaisiin ja meitä (ja muita ihmisiä) kohdeltaisiin perusystävällisesti. On hyvä myistaa, että puolisot tuovat avioliittoonsa aina omat vanhempansakin, jos ei nyt fyysisesti niin psyykkisesti kuitenkin. Vanhempina esim. tulee toistettua omien vanhempiensa kasvatustyyliä tiedostamattakin. Toisaalta parisuhde on kasvu, jossa kipuillaan ja kasvetaan yhdessä, tehdään kompromisseja, luovutaan omista tiukoista ajattelumalleista ja luodaan yhteisiä uusia.
Tiivistettynä: minusta kaksi hyvinkin erilaisista perhekulttuureista tulevaa ihmistä voivat luoda yhteisen, oman kulttuurinsa ja rakentaa hyvän elämän. Se on varmasti kuitenkin vaativampaa kuin niillä, joiden taustat ovat samankaltaiset.
[/quote]
Kiitos, näitä pitää miettiä! Keskustelu onnistuu muuten hyvin ja avoimesti oikeastaan kaikesta muusta, mutta perhe ja joidenkin perheen tapojen kyseenalaistaminen tuntuu kuitenkin olevan aika arka paikka poikaystävälle. Pitää tietysti kaikki nämä sitten puhua läpi, jos naimisiinmenosta ja lapsista tulee relevantteja.
Mietityttää juurikin se, että miten mahdollisesti tulevat appivanhemmat sitten suhtautuvat erilaisiin valintoihin, esim. lasten kastamatta jättämiseen. Pitääkö kuunnella surkutteluja tai vihjauksia siitä, miten lapsenlapset ei pääse taivaaseen, ja onko esim lestadiolaislastenlasten asema isovanhemmille erilainen.... jne.
AP
No minä olen ex-lesta; mieheni ateisti ja rikkonaisesta perheestä.. Emme ole naimisissa ja meillä on lapsi. Vanhempani eivät TODELLAKAAN ole puuttuneet asioihimme mitenkään. Eikä minun tätini, setäni ja enoni ole kaikki lestadiolaisia, vaikka isovahempani ovat. Ja minun vanhempani eivät yritä aivopestä lastamme. :) kunnioitamme toisiamme kaikki.
Mutta. Exäni oli lestaperheestä ja he olivat todella tiukkoja ja puuttuivat jatkuvasti asioihimme.
Eli riippuu vähän millaisia ihmisiä miehesi vanhemmat ovat? Ei kaikki ole aivopesijöitä uskontohulluja. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:30"]
No minä olen ex-lesta; mieheni ateisti ja rikkonaisesta perheestä.. Emme ole naimisissa ja meillä on lapsi. Vanhempani eivät TODELLAKAAN ole puuttuneet asioihimme mitenkään. Eikä minun tätini, setäni ja enoni ole kaikki lestadiolaisia, vaikka isovahempani ovat. Ja minun vanhempani eivät yritä aivopestä lastamme. :) kunnioitamme toisiamme kaikki. Mutta. Exäni oli lestaperheestä ja he olivat todella tiukkoja ja puuttuivat jatkuvasti asioihimme. Eli riippuu vähän millaisia ihmisiä miehesi vanhemmat ovat? Ei kaikki ole aivopesijöitä uskontohulluja. :D
[/quote]
Kiva kuulla tällainen kokemus! Tosi ihmiskohtaistahan se sitten tietysti on, miten asiat sujuu. Suvussa on aika paljon tietysti noita kymppilestoja, poikaystävän äitikin kuulemma. Mulle ollaan onneksi oltu mukavia, alussa ehkä vähän nihkeitä.
Moni sisaruksista on eronnut uskosta, joten se on ihan kiva, kun on samassa tilanteessa olevaa seuraa niiden kumppaneista. :)
AP
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 16:18"]
Perhe on mulle ollut tähän mennessä (reilu 3v) ihan kiva ja ihmiset on mukavia. Lestadiolaisuus ei kaikessa paista läpi, tietysti sen kyllä huomaa. En tosin mitenkään hirveästi ole ollut tekemisissä vanhempien kanssa. . Tähän mennessä mut on hyväksytty ihan kivasti, sukujuhlissakin oon käynyt. Vaikea kuvitella, että mahdolliseen avioliittoon puututtaisiin mitenkään ihmeemmin, enemmän tuntuu siltä, että vanhempia ei hirveästi kiinnosta, missä lapset menee tai mitä niille kuuluu. Täähän on kuitenkin tietysti yksilöistäkin kiinni, ylempään kommenttiin viitaten. . Olen 21-vuotias, poikaystävä myös. . AP
[/quote]
Olette kovin nuoria. Vielä se mies ehtii palata isiensä uskoon. Tämä saattaa tapahtua viimeistään siinä vaiheessa, kun hänen vanhempansa kuolevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 16:18"]
Perhe on mulle ollut tähän mennessä (reilu 3v) ihan kiva ja ihmiset on mukavia. Lestadiolaisuus ei kaikessa paista läpi, tietysti sen kyllä huomaa. En tosin mitenkään hirveästi ole ollut tekemisissä vanhempien kanssa. . Tähän mennessä mut on hyväksytty ihan kivasti, sukujuhlissakin oon käynyt. Vaikea kuvitella, että mahdolliseen avioliittoon puututtaisiin mitenkään ihmeemmin, enemmän tuntuu siltä, että vanhempia ei hirveästi kiinnosta, missä lapset menee tai mitä niille kuuluu. Täähän on kuitenkin tietysti yksilöistäkin kiinni, ylempään kommenttiin viitaten. . Olen 21-vuotias, poikaystävä myös. . AP
[/quote]
Olette kovin nuoria. Vielä se mies ehtii palata isiensä uskoon. Tämä saattaa tapahtua viimeistään siinä vaiheessa, kun hänen vanhempansa kuolevat.
[/quote]
En ookaan ennen miettinyt sitä, että poikaystävä saattais palata takaisin uskoon, joten ihan hyvä sitäkin miettiä. Tuntuu kyllä erittäin epätodennäköiseltä. Toisaalta poikaystävä melkein palvoo isäänsä ja yrittää olla kuin hän, niin mistäs sen tietää, mihin se voi johtaa, jos ei vaikka kestäkään paheksuntaa vanhempien suunnalta enää.
Voisin yrittää vähän ohimennen puhua tästä, harmi vaan kun uskonto ja perhe tuntuu olevan aika arkoja keskustelunaiheita.
AP
Olet jo saanut hyviä vastauksia. Erityisesti 24 mainitsemat asiat kannattaa miettiä. Edestään löytää, jos noiden pohtimisesta "pinnaa"... Vaikutat kyllä fiksulta kun mietit näitä etukäteen.
itse olen ateisti ja naimisissa miehen kanssa, joka ei omien sanojensa mukaan ole uskovainen. Mieheni on vl-perheestä.
minun maailmankatsomukseni poljetaan joka käänteessä ikään kuin sitä ei olisi. Lapset kastettiin, tietysti. Lapsille koulussa uskonnonopetusta elämänkatsomuksen sijaan, tietysti. Sukujuhlissa oletus on se, että noudatan uskonnollisia tapoja, virsiä, rukoillaan etc., tietysti. Tätä toki sujuvasti välttelen, mutta noita tilanteita tulee toistuvasti vaikka emme vietä aikaa yhdessä kovin tiiviisti. Minua ei pakoteta eikä painosteta, mutta tilanteet kuristavat minua silti. Lisäksi puolet miehen suvusta ovat vl-lahkoa. Kyllä, vahva uskonnollisuus tunkee mukaan elämääni vaikka mieheni ei ole uskovainen. Siedätkö tämän?
Positiivisena lieveilmiönä voidaan ajatella, että mieheni on kohtuullisen hyvin kasvatettu. Tosin sekään ei vaadi uskontoa. Toisaalta vaikka hän on jo 40+ hänessä on edelleen jotain murkkuiän uhmaa, joka on jäänyt päälle. On ottanut koville irtaantua vanhemmista. Mieheni persoonassa on myös muita piirteitä, jotka ovat ei toivottuja, mutta niitä nyt ei voi suoraan yhdistää juuri vanhoillislestadiolaisuuteen.
Sinulle tekisi mieleni sanoa, että juokse. Mutta avioliittoon voi kantautua aina jotain ei toivottua muutakin rasitetta. Uskonnollinen tausta ei toki ainoa taakka. Jos päädyt avioliittoon, muista pitää puolesi, ettei sinua jyrätä. Tähän lahkoon tuntuu kuuluvan tietty ylenkatse muita kohtaan, sitä on satanut appivanhemmilta, mieheni sisaruksilta ja vähän muultakin suvulta. Se on vetänyt minun mieleni matalaksi toistuvasti. Vaikka järjellä sen osaa jäsentää idioottimaiseksi käytökseksi, se kuitenkin vaikuttaa koska elät heidän keskuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä olisi helpompaa antaa suhteen olla, kun olette niin nuoria vielä. kannattaa etsiä joku, joka vastaa omaa arvomaailmaa kokonaan, niin on helpompaa
Mun mies on kieltänyt uskonsa eli ex-lestadiolainen. Hänen perheensä hyväksyy mut hyvin mutta muu suku ei, tai kukaan ei sano päin naamaa mutta sen huomaa kyllä. Mutta eipä se meitä hetkauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon seurustellut ex-lestan kanssa, pahin virheeni elämässä. Exä hakkasi, alisti seksuaalisesti ja oli narsistinen. Pakotti syömään mieliala lääkkeitä (vaikken niitä edes tarvinnut). Hänen vanhempansa eivät hyväksyneet minua, koska mulla oli lävistyksiä ja aika vahva meikki ja vanhemmat eronneet. Kun muutettiin exän kanssa yhteem, halusivat he että erotaan. Exän äiti oli pojalleen sanonut, että mut pitää alistaa miehen tahtoon. Kun en sitten suostunut, tää exä kuristi ja sitoi nippusiteillä.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 13:03"]Oon seurustellut ex-lestan kanssa, pahin virheeni elämässä. Exä hakkasi, alisti seksuaalisesti ja oli narsistinen. Pakotti syömään mieliala lääkkeitä (vaikken niitä edes tarvinnut). Hänen vanhempansa eivät hyväksyneet minua, koska mulla oli lävistyksiä ja aika vahva meikki ja vanhemmat eronneet. Kun muutettiin exän kanssa yhteem, halusivat he että erotaan. Exän äiti oli pojalleen sanonut, että mut pitää alistaa miehen tahtoon. Kun en sitten suostunut, tää exä kuristi ja sitoi nippusiteillä.
[/quote]
Huh huh, sairasta!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata tuolla asenteella. Yleensäkin meillä on kaikilla menneisyytemme, joka pakosta vaikuttaa myös tulevaisuuteemme. sen hyväksyminen auttaa saamaan tasapainoisen suhteen.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 16:18"]
Perhe on mulle ollut tähän mennessä (reilu 3v) ihan kiva ja ihmiset on mukavia. Lestadiolaisuus ei kaikessa paista läpi, tietysti sen kyllä huomaa. En tosin mitenkään hirveästi ole ollut tekemisissä vanhempien kanssa. . Tähän mennessä mut on hyväksytty ihan kivasti, sukujuhlissakin oon käynyt. Vaikea kuvitella, että mahdolliseen avioliittoon puututtaisiin mitenkään ihmeemmin, enemmän tuntuu siltä, että vanhempia ei hirveästi kiinnosta, missä lapset menee tai mitä niille kuuluu. Täähän on kuitenkin tietysti yksilöistäkin kiinni, ylempään kommenttiin viitaten. . Olen 21-vuotias, poikaystävä myös. . AP
[/quote]
Olette kovin nuoria. Vielä se mies ehtii palata isiensä uskoon. Tämä saattaa tapahtua viimeistään siinä vaiheessa, kun hänen vanhempansa kuolevat.
[/quote]
aivan samaa ajattelin.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:52"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 16:18"]
Perhe on mulle ollut tähän mennessä (reilu 3v) ihan kiva ja ihmiset on mukavia. Lestadiolaisuus ei kaikessa paista läpi, tietysti sen kyllä huomaa. En tosin mitenkään hirveästi ole ollut tekemisissä vanhempien kanssa. . Tähän mennessä mut on hyväksytty ihan kivasti, sukujuhlissakin oon käynyt. Vaikea kuvitella, että mahdolliseen avioliittoon puututtaisiin mitenkään ihmeemmin, enemmän tuntuu siltä, että vanhempia ei hirveästi kiinnosta, missä lapset menee tai mitä niille kuuluu. Täähän on kuitenkin tietysti yksilöistäkin kiinni, ylempään kommenttiin viitaten. . Olen 21-vuotias, poikaystävä myös. . AP
[/quote]
Olette kovin nuoria. Vielä se mies ehtii palata isiensä uskoon. Tämä saattaa tapahtua viimeistään siinä vaiheessa, kun hänen vanhempansa kuolevat.
[/quote]
aivan samaa ajattelin.
[/quote]
Itse olen myös ex-lesta. Minustakin anoppi aikoinaan varoitteli miestäni, että saatan vanhemmiten kääntyä taas lestadiolaiseksi. Eipä ole sellaista tapahtunut. Ei ole muutakaan haittaa ollut lestadiolaisista juuristani. Häihin ei ole pakko kutsua koko sukua. Me menimme maistraatissa naimisiin, emmepä kuulu kirkkoonkaan. Jos puoliso ei ole irtautunut henkisesti vanhemmistaan eli aikuistunut, ongelmia tulee, oli ex-lesta tai ei. Aikuinen itsenäinen ihminen taas ei anna sukunsa vaikuttaa liikaa elämäänsä.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 22:00"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:52"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 16:18"]
Perhe on mulle ollut tähän mennessä (reilu 3v) ihan kiva ja ihmiset on mukavia. Lestadiolaisuus ei kaikessa paista läpi, tietysti sen kyllä huomaa. En tosin mitenkään hirveästi ole ollut tekemisissä vanhempien kanssa. . Tähän mennessä mut on hyväksytty ihan kivasti, sukujuhlissakin oon käynyt. Vaikea kuvitella, että mahdolliseen avioliittoon puututtaisiin mitenkään ihmeemmin, enemmän tuntuu siltä, että vanhempia ei hirveästi kiinnosta, missä lapset menee tai mitä niille kuuluu. Täähän on kuitenkin tietysti yksilöistäkin kiinni, ylempään kommenttiin viitaten. . Olen 21-vuotias, poikaystävä myös. . AP
[/quote]
Olette kovin nuoria. Vielä se mies ehtii palata isiensä uskoon. Tämä saattaa tapahtua viimeistään siinä vaiheessa, kun hänen vanhempansa kuolevat.
[/quote]
aivan samaa ajattelin.
[/quote]
Itse olen myös ex-lesta. Minustakin anoppi aikoinaan varoitteli miestäni, että saatan vanhemmiten kääntyä taas lestadiolaiseksi. Eipä ole sellaista tapahtunut. Ei ole muutakaan haittaa ollut lestadiolaisista juuristani. Häihin ei ole pakko kutsua koko sukua. Me menimme maistraatissa naimisiin, emmepä kuulu kirkkoonkaan. Jos puoliso ei ole irtautunut henkisesti vanhemmistaan eli aikuistunut, ongelmia tulee, oli ex-lesta tai ei. Aikuinen itsenäinen ihminen taas ei anna sukunsa vaikuttaa liikaa elämäänsä.
[/quote]
Tuli vielä sellainen asia mieleen, että jos aivan tosissasi pohdiskelet, että "menee rahaa hukkaan isojen häiden takia > kannattaako ottaa tätä miestä" niin herran jumala, ei kannata, et selvästikään rakasta häntä. Jos raha on niin tärkeää, ei kannata naida ex-lestaa, sillä hänelle ei todennäköisesti ole juuri perintöä odotettavissa - vaikka vanhemmilla olisi omaisuutta, saatte siitä vain ehkä kymmenesosan.
Alue: Aihe vapaa
Minustakin se riippuu poikaystävän kypsyydestä tehdä niin kuin itse haluaa. Tuon ikäisellä harvoin sitä kykyä on.
Ja toisekseen, jos hän on kovin sukurakas, niin se tuottaa ongelmia. Jos suku ei häntä kiinnosta, niin tilanteesi on helpompi. Minulla on mies, joka on täysin eri taustasta, mutta häntä ei itseäkään kiinnosta olla sukunsa kanssa tekemisissä, niin se ei häiritse.