raskaus ja kuolemanpelko!

Hyvin ne pärjäävät, ovat pärjänneet jo ennen sinuun tutustumistakin. Kukaan ei ole korvaamaton.

Elikkä varmaan on pakko sitten perua koko reissu, jos en saa itseäni rauhalliseksi sitä ennen. Ennen raskautta ei ole ollut tällaisia pelkoja, ja oon nauttinu elämästä täysillä. Nyt en näköjään enää siihen pysty, huoli on vaan niin kova. Itsestä, pikkuisesta ja muista.

Apua, miten maailma pärjää ilman sinua kun olet noin korvaamaton??!

Raskauden aikana on ihan tavallista pelätä asioita joihin ei normaalisti reagoisi, kai se on jotain heräävää suojeluvaistoa raisitten hormonit pistävät pään sekaisin.

Lähde matkaan, siihen että seuraavan kerran saat kunnon irtioton voi mennä vuosia.

Ihan normaaleja tunnetiloja nuo on raskausaikana. Itse olen viimeisellä kolmanneksella ja ehtinyt pelätä raskausaikana jo ties mitä kummallisuuksia, ja myös kuolemanpelkoa on ollut tosi paljon. Onneksi olen saanut itseni rauhoitettua jotenkin enkä enää ole niin hysteerinen. Olen vain ajatellut etten voi jättää elämää elämättä sen vuoksi että koko ajan pelkään että kohta tapahtuu jotain. Tsemppiä, kyllä se sullakin helpottaa! :)

Jokaisessa 3 raskaudessani olen pelännyt kuolemaa, joko omaani tai läheisten. Ajatukset on olleet tosi ahdistaviakin ja niitä on tullut ja mennyt, ihan normaalia mielen herkistymistä. :)

Koita ajatella mukavia ja pistää syrjään inhottavat asiat. <3