En pääse tästä häpeästä varmaan ikinä yli :( Ex-esimies...

...on äärettömän mukava nainen. Aloitin hänellä töissä vuosia sitten, työsopimusesta allekirjoittaessani en tiennyt olevani raskaana, jos itseasiassa aika pitkällä (4.llä kuulla). Kun asia selvisi vain muutamia päiviä tämän jälkeen alkoi sellaiset ahdistukset ja häpeät raskaudesta kun en tiennyt miten päin olisin asiasta kertonut. Kun vihdoin kerroin, esimies otti asian äärimmäisen hyvin vastaan ja olen hänelle todella kiitollinen siitä. (tiedän että tätä tapahtuu harva se päivä mutta koin sen epärehellisyytenä työnantajaa kohtaan, vaikka asiasta en tiennytkään enkä voinut olla 100% varma uskoiko esimies minua)

No, vuodet vieri ja hoitovapaalta meninkin koulun penkille joten se työpaikka sitten jäi. Esimieskin vaihtoi työpaikkaa toisen yrityksen päälliköksi. Jouduin lopettamaan koulun rahan takia ja ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi. Tulin samoihin aikoisin pitkällisen yrityksen jälkeen vihdoin raskaaksi josta ilmoitin sitten työkkäriin, sain siitä huolimatta paljon työnhakuosoituksia (siis että tulisi hakea johonkin tiettyyn yritykseen töihin joka etsii työntekijää) ja hainkin aina tunnollisesti töitä koska olisi ollut mukavaa jos olisi ollut työpaikka äitiyslomalle mentäessä. Vaikkakin ajatuskin taas siitä että aloitan työt raskaana oli ahdistava.

Pahin pelkoni kävi kuitenkin toteen kun sain te-toimistolla käskyn jossa minun olisi tullut hakea töitä juuri tästä yrityksestä jonka päällikkönä ex-esimieheni on. Olin huomannut jo pidemmän aikaa että he hakivat työntekijää mutta pokkaa ei ollut hakea sinne töihin juurikin sen takia mitä kävi vuosia sitten kun tämä esimies minut viimeksi palkkasi. Vaikka tiedän olevani hemmetin hyvä työntekijä, meillä oli tosi mukava työporukka silloin aikoinaan ja tultiin esimieheni kanssa hyvin toimeen kun joustettiin puolin ja toisin. 

Laitoin hakemuksen menemään viimeisenä mahdollisena päivänä kun hävetti niin kovasti, pelkäsin että hän kutsuu minut haastatteluun ja mietin valehtelenko vai kerronko suoraan olevani taas tässä tilanteessa, työtön ja raskaana. Nolointa tässä on se että esimies ei kutsunut minua edes työhaastatteluun ja nyttemmin aina kun hänet näen töissä vedän vaistomaisesti mahaa sisään kun hävettää niin paljon. Sokeakin näkee että olen raskaana ja hain hänelle töihin taas vaikka varmasti tiesin jo raskaudesta. 

Miten pääsen tästä häpeästä yli? Kys. yritys on keskeisellä paikalla ja näen esimiestä monta kertaa viikossa.. :( 

Tää on niin naurettavan mittaluoka ongelma mutta se on kasvanut suunnattoman suureksi päässäni. Takana on siis monen vuoden yritys että ylipäätään tulin uudestaan raskaaksi!!