Vihattuja luonteenpiirteitä, joista pidät

Pidän tiettyyn rajaan asti ulkonäkökeskeisyydestä. Jos istun kaverin kanssa kahvilassa en jaksa kuunnella hänen höpinöitään miehensä sisäisestä kauneudesta mutta ohikävelevien miesten perseitä jaksan kommentoida vaikka maailman tappiin.

Naisessa miesmäisyys.

T. Nainen itsekin

Pidän suorapuheisuudesta ja sellaisista ihmisistä joiden kanssa saa aikaan asiallisen väittelyn, josta ei tule kummallekkaan paha mieli ja jonka aikana ei esiinny huutamista ja henkilökohtaisuuksiin menemistä. Myös räävittömyys (härskit jutut, avoimesti ruumiintoiminnoista keskustelu) on ihmisessä sellainen piirre, joka saa minut tavallaan rentoutumaan. Voi olla itsekin avoimempi eikä tarvitse olla niin hienona ja sivistyneenä.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 00:09"]

Mä tykkään omituisista ihmisistä. Hankalista, itsepäisistä, suorasanaisista, räjähteleväisistä, huonosti kasvatetuista. En viihdy ylikohteliaiden, smalltalkkia puhuvien hymähtelijöiden kanssa.

[/quote]Mulla sama.

Pidän äärimmäisen puheliaista ja päällepuhuvista ihmisistä. Olen intorvertti, mikä ei liity tähän. Lisäksi pidän vittuilevaa huumoria harrastavista ihmisistä. Sellaisesta siis, joka palstalla määriteltiin turkulaiseksi.

Juuri tuo normaali mustasukkaisuus, koin teininä teinipoiccikseni sairaalloista mustasukkaisuuttakin joka jatkui eronkin jälkeen, se oli melko omituinen kokemus. Ja pidän vittuilusta, siis sen kohteena olemisesta. Onko mitään parempaa, kuin vaikkapa mies, joka ärisee ettei kiinnosta paskan vertaa, mutta vaivautuu silti aukomaan naamaa. :) Tämä ei liity aiheeseen, mutta lumoudun esim. leijonien raivoisista karjahduksista XD Se on niin alistavaa... ei auta muu kuin ihailla kauempaa, kun lähemmäskään ei ole menemistä. Samoin jollain omituisella tavalla tykkään, jos mies huutaa minulle. En tarkoita, että ajattelen sitä normaalina käytöksenä enkä edes katsoisi mitään alvariinsa karjuvaa ukkoa suhteessa, mutta kai siinä on ajatuksena se, että toinen välittää, jos vaivautuu huutamaan. Ps. Olen itse ihan rauhallinen tyyppi enkä mikään sekoboltsi :)

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 00:47"]

Pidän suorapuheisuudesta ja sellaisista ihmisistä joiden kanssa saa aikaan asiallisen väittelyn, josta ei tule kummallekkaan paha mieli ja jonka aikana ei esiinny huutamista ja henkilökohtaisuuksiin menemistä. Myös räävittömyys (härskit jutut, avoimesti ruumiintoiminnoista keskustelu) on ihmisessä sellainen piirre, joka saa minut tavallaan rentoutumaan. Voi olla itsekin avoimempi eikä tarvitse olla niin hienona ja sivistyneenä.

[/quote]

Minä olen juuri tällainen! Jotkut pitävät, jotkut eivät, kuten aurajuustosta. Tähän liittyy myös se, etten punnitse toisten pitämistä. Olen mitä olen, tykätkööt tai eivät. 

En tosiaankaan koskaan ole loukkaava (ainakaan mielestäni) vaan otan kissan pöydälle tarvittaessa, olen välillä räävitön, villi ja vapaa. Herättäähän se ahdistusta joissain henkilöissä, mutta vapautumista toisissa. 

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 11:57"]Juuri tuo normaali mustasukkaisuus, koin teininä teinipoiccikseni sairaalloista mustasukkaisuuttakin joka jatkui eronkin jälkeen, se oli melko omituinen kokemus. Ja pidän vittuilusta, siis sen kohteena olemisesta. Onko mitään parempaa, kuin vaikkapa mies, joka ärisee ettei kiinnosta paskan vertaa, mutta vaivautuu silti aukomaan naamaa. :) Tämä ei liity aiheeseen, mutta lumoudun esim. leijonien raivoisista karjahduksista XD Se on niin alistavaa... ei auta muu kuin ihailla kauempaa, kun lähemmäskään ei ole menemistä. Samoin jollain omituisella tavalla tykkään, jos mies huutaa minulle. En tarkoita, että ajattelen sitä normaalina käytöksenä enkä edes katsoisi mitään alvariinsa karjuvaa ukkoa suhteessa, mutta kai siinä on ajatuksena se, että toinen välittää, jos vaivautuu huutamaan. Ps. Olen itse ihan rauhallinen tyyppi enkä mikään sekoboltsi :)
[/quote]
Ai, unohdin sen, että rakastan kun asioista puhutaan niin kuin ne ovat. Turha hyssyttely on rasittavaa. Ihan hyvin voi sanoa, että on tosi perseestä kun oma lapsi syntyi kuurona, mutta onneksi sen asian kanssa voi elää. Eikä niin, että MITENSÄKEHTAATSANOONOIN??!??!?!!! Vittu et leimaa mun kuuroo lasta kuuroks, niinku!!!

Tajusitte varmaan pointin ;---)

Olen hiljainen, tunnollinen, täsmällinen ja raitis. Tämä kombo ei tunnu olevan nykyaikana kovin suosittu, kun pitäs olla räväkkä ja sosiaalinen ja kiinnostunut toisista ihmisistä yms. Lisäksi mulla ei ole mitään kunnianhimoa luoda uraa. Teen siivoojan hommia, tykkään hirveesti työstäni ja elämäni ilo, onni ja tavoitteet tulevat muilta osa-alueilta.

41 jatkaa: ilo, onni ja tavoitteet tulevat siis muualta kuin siitä uran luomisesta! Työni toki tuottaa iloa :)

Ulospäinsuuntautuminen, rohkea esiintulo, mielipiteiden ilmoittaminen isoon ääneen, vaikka poikkeaa valtavirrasta; se on miehessä kiehtova piirre. Pidän myös lapsissa ekstroverttiydestä ja rohkeasta esiintymisestä seurassa. Ihmiset, jotka näyttävät nauttivan satasella elämästä ja hymyilevät ovat jumalaisia!

Tykkään nörteistä, jotka tietää todella paljon omista intohimonkohteistaan.

Minua ei haittaa juuri yhtään sellainen itsensä ja oman elämänsä "ylistäminen", jota joku voisi pitää leuhkimisena. Jotenkin ajattelen, että monesti tällaiset ihmiset eivät keskity muiden lyttäämisen, arvosteluun, kateellisuuteen ym. kun he pyrkivät vain itse onnistumaan omissa tärkeissä asioissaan ja tuovat tämän esiin. Esim. Harrastukset, työsaavutukset, jännittävät ulkomaan matkat jne. Se on vain hyvä, että ihminen pyrkii kohti omia juttuja ja ylpeyden omista tärkeistä onnistumisista saa tuoda esiin. Se ei ole keneltäkään pois. Mielestäni on innostavaa kuulla toisen jännittävistä asioista ja se saa itsellekin sellaisen kipinän, että voisin testata jotain uusia asioita.

Tämä ei ole oikeastaan luonteenpiirre, mutta ihailen suunnattomasti naisia, jotka työskentelevät miesvaltaisella alalla (esim. ajavat rekkaa tai työskentelevät laivalla kapteenina tai perämiehenä) sekä armeijan käyneitä naispuoleisia henkilöitä (siis niitä, jotka ovat olleet siellä tosissaan eivätkä bimboilemassa).

He ovat useimmiten todella kiinnostavia ja itsevarmoja. Murtavat sukupuolirajoja tekemällä sitä, mistä oikeasti pitävät. Iso hatunnosto heille.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:47"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:43"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:36"]Ylimielisyys on kiehtova piirre miehessä [/quote] Samaa mieltä. Mutta se edellyttää että mies on muuten kiinnostava.

[/quote]

 En ole se jota lainasit, mutta samaa mieltä. Ruma, epähygieeninen, tyhmä ja ylimielinen mies ei ole kiinnostava. Komea, äkykäs, menestynyt ja ylimielinen voi ollakin.

[/quote]

Komppaan! Tällaset miehet vie jalat alta.

Sarkastisuus. Rakastan sarkasmia. Olen myös itsekin sarkastinen, välillä ehkä liiankin.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:43"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:36"]Ylimielisyys on kiehtova piirre miehessä [/quote] Samaa mieltä. Mutta se edellyttää että mies on muuten kiinnostava.

[/quote]

En ole se jota lainasit, mutta samaa mieltä. Ruma, epähygieeninen, tyhmä ja ylimielinen mies ei ole kiinnostava. Komea, äkykäs, menestynyt ja ylimielinen voi ollakin.

Laiskat ja mukavuudenhaluiset ihmiset, tarkoitan fyysisesti saamattomia, jos ovat muutoin älykkäitä.

Leuhkuus, besserwisseriys (jälkimmäinen kuitenkin vain edellyttäen, että tyyppi oikeasti tietää lähes kaiken – en kestä väärässä olevia besserwissereitä).

Miehissä sellainen pirumaisuus (muttei kuitenkaan ilkeys), tosin ei sitä oikeasti haluaisi parisuhteeseen minkään k*sipään kanssa. Naisissa vahvuus, feminismi, sellainen että tietää ja näyttää oman arvonsa.