Pitääkö erityisherkkää ja mt-ongelmista kärsivää ystävää ymmärtää loputtomiin?

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä, nuppivikaisille sanotaan että rinkuttakaa psykiatrille ja hoitakaa ongelmanne.

Sitten nuppivikainen kaveri haluaa nähdä kertoakseen mitä sanoi terapeutille ja mitä terapeutti siihen sanoi. Tuntuu pahalta ajatella että hoida ittes normaaliksi ja soitellaan vasta sitten uudestaan.

Eikö se ole hyvä, että lakkaa "kuormittamasta" erityisherkkää? Antaa olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole hyvä, että lakkaa "kuormittamasta" erityisherkkää? Antaa olla rauhassa.

Niin juuri, teet palveluksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä ymmärtää maailman tappiin asti. Toista voi huomioida, mutta liika on liikaa.

Eräs kaverini on omien sanojensa mukaan erityisherkkä. Ei suostu syömään lainkaan kasviksia. Ei halua lähelleen eläimiä. Kammoaa ilmapalloja. Ei halua olla tekemisissä parisuhteessa olevien kavereiden kanssa eikä tutustua kaveriensa kumppaneihin. Arvaat ehkä että on aika vaikea kutsua vaikka juhliin...

Noin vahva rajoittuneisuus viestii ennemmin autismin kirjon häiriöstä kuin varsinaisesta erityisherkkyydestä. "Normaali" erityisherkkä osaa säädellä reaktioitaan sekä tiedostaa syyt niiden takana ja tulla puolitiehen vastaan muita ihmisiä.

Juuri näin! Itse erityisherkkänä kuormitun paikoista, joissa on paljon ihmisiä "pienessä" tilassa, samoin melu kuormittaa. Kuormitusta aiheuttavat ihmismassat, hajut, äänet, melu. Liiallinen kuormitus ilmenee fyysisinä vaivoina mm. päänsärky, migreeni, vatsavaivat, väsymys, kuume, nukahtamisongelmat, apatia.

Jos on kutsuttu syntymäpäiväjuhliin, olen sanonut, että tulen, mutta voin todennäköisesti ja valitettavasti olla lyhyemmän aikaa kuin muut. Jos menen teatteriin tai elokuviin seurassa, pyydän paikkaa reunasta tai tyhjästä kohtaa salia. Ravintolassa etsimme aina rauhallisen nurkan seuralaisten kera. Lentokoneessa voin istua vain koneen takaosassa, jos en halua olla raatozombi lennon jälkeen. Yleensä kaikki seuralaiset ymmärtävät yskän ja ottavat tarpeeni huomioon.

Ihmiset ovat valmiita joustamaan, jos joustaa itsekin eikä tee siitä sen suurempaa numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Taustalla on paha burnout, vaikea ja lasinen lapsuus ja mt-diagnooseja.

Olen ollut se, joka katkaisee välejä. En tiedä muista vastaavan taustan omaavista, mutta minä ainakin koin että en ollut joillekin ystäville ja läheisille muuta kuin diagnoosini ja työssä olemattomuuteni. Jos normaalilla ihmisellä on huono päivä, sitä katsotaan helposti sormien läpi. Saatetaan jopa sanoa jotain mukavaa. Kun minä olin kaatosateessa juossut lääkäriin kun bussi ei tullutkaan, ja saanut kuulla että lääkäri ei ollutkaan paikalla, ja olin tästä syytä närkästynyt enkä halunnut jutella puhelimessa niitä näitä, sain kuulla että "jaa taas tätä, annapa sitten olla".

Tuo nyt tietysti oli selvä syy olla pahalla päällä hetken, ja asiallisesti kyllä kerroin, että mitä oli juuri tapahtunut. Mutta se ei aina auta. Olen diagnoosini ja siten minut tulkitaan niiden kautta. Ja minä kyllästyin, kuinka oma raskaan arkeni keskellä minun olisi pitänyt kuunnella, kuinka hyvin toisella on asiat ja mitä kaikkea hyvää hänelle on tulossa. Ja minun myös odotettiin kuuntelevan huolet ja murheet, koska, noh, minulla on kokemusta.

Olen jättänyt monet ihmissuhteet taaksepäin tästä syystä. Uusille tuttavuuksille en enää kerro taustastani mitään. Olen vapaasti outo mieluummin kuin hullu.

(Terveillä ihmisillä on kummallinen käsitys siitä, että he eivät olisi lainkaan raskaita energiasyöppöjä itse. Tai että vain my-ongelmainen voi olla ilkeä ja pahansuopainen, ja terve ihminen olisi aina jokin laupea samarialainen koska on sentään terve).

Kiitos paljon tästä tekstistä, et uskokaan miten samaistuttava tarina sinulla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä ymmärtää maailman tappiin asti. Toista voi huomioida, mutta liika on liikaa.

Eräs kaverini on omien sanojensa mukaan erityisherkkä. Ei suostu syömään lainkaan kasviksia. Ei halua lähelleen eläimiä. Kammoaa ilmapalloja. Ei halua olla tekemisissä parisuhteessa olevien kavereiden kanssa eikä tutustua kaveriensa kumppaneihin. Arvaat ehkä että on aika vaikea kutsua vaikka juhliin...

Noin vahva rajoittuneisuus viestii ennemmin autismin kirjon häiriöstä kuin varsinaisesta erityisherkkyydestä. "Normaali" erityisherkkä osaa säädellä reaktioitaan sekä tiedostaa syyt niiden takana ja tulla puolitiehen vastaan muita ihmisiä.

Juuri näin! Itse erityisherkkänä kuormitun paikoista, joissa on paljon ihmisiä "pienessä" tilassa, samoin melu kuormittaa. Kuormitusta aiheuttavat ihmismassat, hajut, äänet, melu. Liiallinen kuormitus ilmenee fyysisinä vaivoina mm. päänsärky, migreeni, vatsavaivat, väsymys, kuume, nukahtamisongelmat, apatia.

Jos on kutsuttu syntymäpäiväjuhliin, olen sanonut, että tulen, mutta voin todennäköisesti ja valitettavasti olla lyhyemmän aikaa kuin muut. Jos menen teatteriin tai elokuviin seurassa, pyydän paikkaa reunasta tai tyhjästä kohtaa salia. Ravintolassa etsimme aina rauhallisen nurkan seuralaisten kera. Lentokoneessa voin istua vain koneen takaosassa, jos en halua olla raatozombi lennon jälkeen. Yleensä kaikki seuralaiset ymmärtävät yskän ja ottavat tarpeeni huomioon.

Ihmiset ovat valmiita joustamaan, jos joustaa itsekin eikä tee siitä sen suurempaa numeroa.

Miksi takaosassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä ymmärtää maailman tappiin asti. Toista voi huomioida, mutta liika on liikaa.

Eräs kaverini on omien sanojensa mukaan erityisherkkä. Ei suostu syömään lainkaan kasviksia. Ei halua lähelleen eläimiä. Kammoaa ilmapalloja. Ei halua olla tekemisissä parisuhteessa olevien kavereiden kanssa eikä tutustua kaveriensa kumppaneihin. Arvaat ehkä että on aika vaikea kutsua vaikka juhliin...

Noin vahva rajoittuneisuus viestii ennemmin autismin kirjon häiriöstä kuin varsinaisesta erityisherkkyydestä. "Normaali" erityisherkkä osaa säädellä reaktioitaan sekä tiedostaa syyt niiden takana ja tulla puolitiehen vastaan muita ihmisiä.

Juuri näin! Itse erityisherkkänä kuormitun paikoista, joissa on paljon ihmisiä "pienessä" tilassa, samoin melu kuormittaa. Kuormitusta aiheuttavat ihmismassat, hajut, äänet, melu. Liiallinen kuormitus ilmenee fyysisinä vaivoina mm. päänsärky, migreeni, vatsavaivat, väsymys, kuume, nukahtamisongelmat, apatia.

Jos on kutsuttu syntymäpäiväjuhliin, olen sanonut, että tulen, mutta voin todennäköisesti ja valitettavasti olla lyhyemmän aikaa kuin muut. Jos menen teatteriin tai elokuviin seurassa, pyydän paikkaa reunasta tai tyhjästä kohtaa salia. Ravintolassa etsimme aina rauhallisen nurkan seuralaisten kera. Lentokoneessa voin istua vain koneen takaosassa, jos en halua olla raatozombi lennon jälkeen. Yleensä kaikki seuralaiset ymmärtävät yskän ja ottavat tarpeeni huomioon.

Ihmiset ovat valmiita joustamaan, jos joustaa itsekin eikä tee siitä sen suurempaa numeroa.

Miksi takaosassa?

Yleensä koneet ovat täynnä. Takaosassa on vessa ja sitä kautta ympärillä vähän ns. tyhjää tilaa ihmisistä. Vain edessä ja vieressä on porukkaa.

Jos kone on tyhjemi tai matka lyhyt, istuminen muuallakin on OK.

Ymmärrettävistä syistä en ole koskaan asunut kenenkään kanssa, minulla ei ole lapsia, eikä niitä ole tulossa. Parisuhde voisi onnistua, jos molemmille sopii vakava suhde omista asunnoista käsin.

Minun on otettava ensisijaisesti huomioon oma jaksamiseni ja terveyteni. Aivan kuten AP:kin tässä pitää ottaa ne huomioon. Ensin se happimaski omalle naamalle, sitten kaverille, mutta jos kaveri tai olosuhteet ovat repimässä sitä happimaskia pois sinunkin naamalta, silloin heivataan kaveri/seura ja vaihdetaan/muutetaan olosuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole hyvä, että lakkaa "kuormittamasta" erityisherkkää? Antaa olla rauhassa.

Minä tein näin mutta sekin oli väärin ja siitä teki erityisherkkä omia johtopäätöksiään.

Jos on sietänyt tiettyä käytöstä pitkään, on antanut toiselle kuvan, että se olisi sinusta hyväksyttävää.

Niinpä on reilua sanoa ystävälle, että et enää jaksa joustaa.

Ehkä voitte yhdessä sopia tavan jatkaa ystävyyttä siten, ettei se enää kuormita sinua. Tai sitten tienne eroavat.

Hemmottelevan kasvatuksen tulos.

Ei.

Ei Ystävä eikä puoliso voi olla terapeutti tai sylkykuppi , siinä suhde kärsii. Tottakai toista autetaan akuuteissa tilanteissa ja ollaan tukena , mutta jatkuva yksipuolinen hoitosuhde ei tee hyvää.

Loputtomiin ei pidä kestää mitään tai ketään. Jos vaikka tässä tapauksessa tuo ystäväsi ei ole edes halukas hakemaan apua, niin silloin on keinot vähissä. Kun mennään vain toisen ehdoilla, niin ei sitä oikein ystävyydeksi voi enää kutsua.

Joskus noille itseään sääliville hermoheikoille on ihan hyvä sanoa suorat sanat. Että otapa itseäsi vihdoin niskasta kiinni, ei muut ole täällä sinun pyllyä pyyhkimässä.

Miksi sinä spämmäät tämän aiheen jo toistamiseen tänne ap? Eikö sulle riittänyt ne edellisesssä ketjussa annetut vinkit?

Ilmiannan tämän asiattomana.

Vierailija kirjoitti:

Joskus noille itseään sääliville hermoheikoille on ihan hyvä sanoa suorat sanat. Että otapa itseäsi vihdoin niskasta kiinni, ei muut ole täällä sinun pyllyä pyyhkimässä.

Uskallapa sivuta mitenkään sitä, että voisiko asioille tehdä jotakin, niin toinen menee puolustusasemiin, painelee kotiinsa ja lähettelee loppuillan viestejä, että sai paniikkikohtauksen eikä pääse takiani koko alkuviikkona töihin.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä, kun tuli mieleen että myös hyvä tuuleni voidaan tulkita niin, että nyt olen viimein parantunut ja kaikki saavat hengähtää helpotuksesta.

Pahinta kuitenkin oli, kun vaihdoin läheiseni kanssa kuulumisia ja kerroin, että kaikki on ihan hyvin ja tavallisesti. Hän kysyi, että onko minulla jokin lääkitys nyt? Ymmärrän kysymyksen taustan, mutta en sitä että sen sanoo ääneen. En ole mikään lapsi, jolle on hyvä sanoa että kivaa kun osaat olla iloinen ja pärjäät arjessasi kuten muutkin.

Toivoin, että oltaisiin voitu jatkaa juttelua ja puhella tavallisia asioita. Aivan kuten terveidenkin ihmisten kanssa tehdään.

Varmaan noin on hyvä miten olet sen ratkaissut. Kertoisitko, mitä sitten OLISIT halunnut jutella/tehdä ex-ystäviesi kanssa? Mikä olisi ollut hyvä keskustelunaihe tai yhteinen tekeminen?

Minulla on useita tuttuja, joiden kanssa on rajoituksia mistä saa puhua tai mitä voi tehdä. Tietysti kai kaikilla on jotain, mutta näillä ehkä enemmän kuin muilla. Sitten on pari, jotka suuttuvat kaikesta, joka kerta, joten heidän kanssaan ei voi olla. Vika voi olla täysin minussa, mutta siltikään ei kannata pitää enää yhteyttä. Eikä heitä järin kiinnosta muiden kuulumiset, koska muille kuuluu aina parempaa kuin heille, sillä heillä on paha olo. Ymmärrettävää, mutta tuo on hoitosuhde eikä ystävyyssuhde jos toinen vain on aina antava osapuoli. Kun minulta kuoli useampi omainen peräkanaa, niin toinen näistä sanoi ettei nyt jaksa puhua mun kanssa. Hän kyllä oletti kymmeniä vuosia että hänen asioitaan kuunnellaan kerta toisensa jälkeen.

Sitten on yksi tuttu, joka sai oikeasti lääkityksen kuntoon sekä psyyken että fyysisten sairauksien osalta ja muuttui hyväntuuliseksi. Hänellä on edelleen rajoituksia, mutta hänen kanssaan voi keskustella vaikka jostain maailman asioista tai kumman vain kuulumisista ilman jatkuvia raivareita. Koska hän nauttii elämästään.

Kyllähän se niin tuppaa käymään, että mt-ongelmaisen ja epävakaan prrsoonallisuuden omaavat jäävät lopulta aika yksin. Ainakin ns. terveet ystävät häipyvät yksi toisensa jälkeen. Eivät kykene vaikuttamaan omaan käytökseensä samalla lailla kuin terve ihminen, joka pystyy huomaamaan omat huonot käytösmallinsa ja tarvittaessa muuttamaan niitä. Usein vain lähiperhe on ainoa, joka jaksaa loputtomiin sietää tällaisen henkilön poukkoilevaa ja haastavaa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä spämmäät tämän aiheen jo toistamiseen tänne ap? Eikö sulle riittänyt ne edellisesssä ketjussa annetut vinkit?

Ilmiannan tämän asiattomana.

???

Erityisherkät, ADD.läiset, aspergerit yms. yms. karsiutuu aika nopsaa tuttavapiiristä. Eihän kukaan heitä jaksa, eikä sitä uhriutumista. Kaikki on muiden syytä.