Kieltäydyin muuttamasta yhteen, miehen käytös muuttui täysin!

Ja sinä olet tuollaisen seurassa miksi?Alhainen itsetunto?

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 13:54"]Olemme mieheni kanssa eronneet n. vuosi sitten ja  olemme tässä lähiaikoina alkaneet taas olemaan yhdessä ja lämmittelemään välejä.. Vietämme suurimman osan ajasta yhteisen lapsemme kanssa miehen asunnolla ja kaikki on mennyt suhkot mukavasti tässä n. 4kk ajan.. Mies on alkanut lähiaikoina vihjailemaan paljon siitä, että voisimme muutta takaisin kotiin hänen luokseen. Välillä nämä vihjailut tuntuvat olevan enemmänkin käskyjä ja hän puhuu paljon, että ei ole varaa yksin asua niin isossa asunnossa..
N. viikko sitten mies sanoi suoraan, että meidän pitäisi muuttaa saman katon alle. Ei kertonut mitään järkevää perustelua miksi on niin kamala kiire muuttaa takaisin yhteen.. Kieltäydyin ja kerroin, että en ole vielä valmis muuttamaan yhteen.. Mielestäni suhteemme ei ole ihan vielä siinä pisteessä, että yhteenmuutto olisi kannattavaa. Paljon on vielä asioita selvitettävänä ja korjattavana. En tahdo muuttaa takaisin yhteen vain siksi, että saan kohta taas olla riitelemässä selvittämmättömistä asioista, pakata tavarani ja häipyä lapsen kanssa.. Halusin alunperinkin, että katsellaan mihin tämä menee ja voiko meistä enää tulla mitään. Ilman kiireitä/saman katon alle pysyvästi muuttamista ja miehelle tämä tuntui olevan ok.
Mies otti asiasta herneen nokkaansa aika rajusti. Käytös muuttui täysin tämän jälkeen, kun kerroin että en ole vielä valmis muuttamaan yhteen ja toistaiseksi olisi parempi että molemmilla on omat kodi missä olla , jos homma menee taas mahdottomaksi.

Mies alkoi heti sättiä, heittäytyi täysin kylmäksi minua kohtaan, ei ota huomioon ollenkaan.. On aivan kuin eri ihminen nyt.. Saattaa esim. imitoida puheitani jatkuvasti todella lapsellisesti kimittäen, lähtee kotoa ilmoittamatta minne on lähdössä ja laittaa puhelimen pois päältä/ei vastaa/lyö luurin korvaan.. Lähtevät lapsen kanssa kahdestaan ulos tai kyläilemään, vaikka yleensä mennään aina yhdessä. Sanoo usein lapselle tyyliin ''jätetään tyhmä äiti kotiin''...  Huutaa minulle, jos töistä kotiin tultuaan ei ole koti puhdas. (Tiskiä altaassa, roskia lattialla jne. Ei tarvitse olla edes mitään suurempaa, pari astiaa tiskialtaassa saa hänet raivon partaalle).
Illalla ei päästä sänkyyn nukkumaan, ei anna koskea/halua itse koskea minuun... Puhuu todella rumasti/halveksuvasti minulle ja saattaa mm. huoritella. Aamuisin on ollut tapana antaa suukko ja hali  minulle ja lapselle, kun lähtee töihin. Tänään totesi lapselle että ''ei äiti tarvitse mitään'', kun lapsi sanoi että anna äidillekkin pusu. Käyttäytyy kun minua ei olisi olemassakaan.

Eilen yritin asiasta jutella aisiallisesti ja sanoin, etten halua kiirehtiä yhteen muuton kanssa. Jos tämä yhteenpaluu ei onnistukkaan, en jaksa olla taas etsiä uutta kotia vähän ajan päästä. Mikä paniikki tässä nyt on, meillä on mennyt tähän mennessä hyvin näin ja onko se nyt niin paha asia, jos meillä nyt jonkin aikaa on vielä omat kodit.
Mies alkoi räyhätä hillittömästi ja syytti minua siitä, että hän joutuu minun ja lapsemme takia maksamaan ylimääräistä vuokraa, sillä me kuulemma LOISIMME hänen kodissaan.. Sanoin että voi muuttaa pienempään asuntoon ihan vapaasti jos ei vuokriaan pysty maksamaan, ei meidän mikään pakko ole hänen luonaan olla. Hän on itse halunnut, että vietetään suurin osa ajasta hänen luonaan! Kyllä hänkin voi ihan yhtälailla tulla meidän kotiin ''loisimaan'' tai eihän meidän pakko ole yhdessä olla, jos se tuntuu jotenkin vaikealle.
Sain sellaisen käsityksen miehen puheista, että hän ei halua muuttaa kyseisestä asunnosta ja haluaa minut vain jakamaan laskunsa saman katon alle..

Oli vain pakko purkautua jonnekkin sekavan tekstini kera.. Miehen käyttäytyminen ja räyhääminen sai minut ajattelemaan, että onkohan enää mitään hyvää edes tulossa. Mikä saa miehen käyttäytymään näin? Kannattaako tässä vaiheessa vain suosiolla nostaa kytkintä ja lopettaa miehen kanssa oleminen, kun sekoaa täysin välillä asioista jotka eivät mene hänen mielensä mukaan.

 
[/quote]
Miten ihmeessä edes kysyt tälläistä? Älysit aikaisemmin pistää välit poikki ja nyt se saa huoritella ja nälviä lapsen kuullen?
Pistä poikki uudelleen ja älä anna enää periksi. Varaudu siihen että pahemmaksi menee silti. Takuulla alkaa äidin mustamaalaaminen lapselle, vähintään.

Älä enää jatka tuollaisen miehen kanssa.

Sano hänelle, että käytöksesi on sen verran ala-arvoista, että et enää halua olla yhdessä.

Mielummin vaikka ilman miestä kuin tuollainen mies.

Onpa miehellä melkoisen kaunista käytöstä suostuttelussa. No paljasti todellisen karvansa. Ota lapsi ja mene omaan kotiisi, ap.

Ei jatkoon, sanosin tälle miehelle.

Mustamaalaa sinua lapselle Saattaa esim. imitoida puheitani jatkuvasti todella lapsellisesti kimittäen, lähtee kotoa ilmoittamatta minne on lähdössä ja laittaa puhelimen pois päältä/ei vastaa/lyö luurin korvaan.. Lähtevät lapsen kanssa kahdestaan ulos tai kyläilemään, vaikka yleensä mennään aina yhdessä. Sanoo usein lapselle tyyliin ''jätetään tyhmä äiti kotiin''.. ja halveksii , huorittelee Puhuu todella rumasti/halveksuvasti minulle ja saattaa mm. huoritella. , määräilee: Välillä nämä vihjailut tuntuvat olevan enemmänkin käskyjä ja hän puhuu paljon, että ei ole varaa yksin asua niin isossa asunnossa.. Huutaa minulle, jos töistä kotiin tultuaan ei ole koti puhdas. (Tiskiä altaassa, roskia lattialla jne. Ei tarvitse olla edes mitään suurempaa, pari astiaa tiskialtaassa saa hänet raivon partaalle)..............tarvitsee sinusta siis vain siivoajaa ja vuokranjakajaa ja säännöllistä panoa. Jaksaa livertää, jos voi luulla sinusta jotain hyötyvänsä ja nyt sitten loukkaa ja halveksii, kun ei mennyt tahto läpi. 

Johan mies osoittaa sen jo omalla käytöksellään, että ei pidä sinua henkisesti tärkeänä vaan vaatii tottelevaisuutta ja koti-orjaa. Ei jatkoon. Muistele myös miksi erositte. Ei se ole todellakaan muuttunut.

Samaa mieltä olen muiden kanssa. Anna miehelle ultimatum joko muuttuu
- pyytää anteeksi lapselta että on ollut ilkeä äidille
- lopettaa huorittelun
- pitää kiinni kaikksta muistakin sovituista säännöistä mitä teillä nyt voikaan olla
Ja kyllä joko tähän suostutaan heti tai se on ero. Jos ei pidä kiinni sopimuksista se on ero, ei voi lasta pompottaa täSsä välissä.. :(

Anteeksi  nyt vain mutta sinä siis vietät aikaa miehen luona ja olette yötä siellä? Nukutte samassa sängyssä ja käyttäydytte kuin vanha pariskunta - pusuja myöten? Onko seksiä?

Olisiko niin että miehesi kuvittelee (ihan syystä), että suhteenne on jatkunut koko tämän vuoden tai ainakin hyvän aikaa? Nyt hän on kyllästynyt sinun vara-asunnon pitämiseen ja haluttomuuteen osallistua yhteisiin kustannuksiin (yhteisiä ne kulut ovat, jos oikeasti asutte osa-aikaisesti perheenä yhdessä!!).

Mies on jo saanut haluamansa eli perhe on hänen luonaan. MIksi hän yrittäisi parantaa teidän suhdetta tai selvittää asioita, jos hän on tyytyväinen? (jotkut miehet tyytyvät vähään tai eivät osaa itsekkyydessään tai kokemattomuuttaan kaivata läheisiä ihmissuhteita)

Ennen kuin leimaat miehen täydeksi siaksi niin ryhdistäydy sen verran, että todella muutat omaan kotiisi! Et pidä mieheesi mitään yhteyttä paitsi lapsen asioissa. Menette lastenvalvojalle sopimaan elatuksesta ja etävanhemman tapaamisoikeuksista. Käyttäydy kuin eronnut nainen. Tämän jälkeen katso mitä tapahtuu. Voi olla, että huomaat elämässä olevan paljon enemmän kuin lapsellinen exäsi tai sitten miehesi ehkä mahdollisesti avaa silmänsä ja näkee mitä on menettänyt ja sinäkin rakastat vielä ja tarina alkaa alusta. Who knows. Tuollaisessa limbossa eläminen on joka tapauksessa päättymätön painajainen.

Ihmettelen kyllä miksi yhä majailette siellä miehen kämpässä jos hän kohtelee sinua noin? 

Miksi sinun pitäisi siivota miehesi asunnolla? Minkä ihmeen takia olet edelleen miehen asunnolla yötä, jos hän ei päästä sinua sänkyyn nukkumaan tai huutaa? Asutteko te siellä vakituisesti kuitenkin?

Kuvailusi perusteella kuulostaa siltä, että tosiasiassa te asutte yhdessä miehen asunnolla, mutta sinulla on oma kämppä jossain roikkumassa edelleen. Siinä mielessä miehen puheissa on järkeä ja toisesta asunnosta luopuminen olisi kannattavaa.

Toinen asia kuitenkin on se, miten mies sinua kohtelee. Älä missään nimessä jatka suhdetta tai muuta kokonaan yhteen, jos nyt jo sinua kohdellaan törkeästi. Ehkä nyt olisi parempi sinun ja lapsen lähteä omaan kotiinne miettimään asioita ja tavata miestä vaikka pelkillä vierailuilla.

Kaikkiin edellisiin vielä se lisäys, että suhteenne ei ole lapselle terveellistä katseltavaa (ja tämä on siis täysin miehen syytä!). Eli siinä jo hyvä syy pistää välit poikki. Myöskin on lapselle todella traumaattista, jos vanhemmat eroavat-palaavat yhteen-eroavat taas-jne. Eli olet todellakin viisas ja lapsen etua ajatteleva, kun et halua vielä muuttaa yhteen, ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että se ei kannatakaan koskaan.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 13:54"]

Olemme mieheni kanssa eronneet n. vuosi sitten ja  olemme tässä lähiaikoina alkaneet taas olemaan yhdessä ja lämmittelemään välejä.. Vietämme suurimman osan ajasta yhteisen lapsemme kanssa miehen asunnolla ja kaikki on mennyt suhkot mukavasti tässä n. 4kk ajan.. Mies on alkanut lähiaikoina vihjailemaan paljon siitä, että voisimme muutta takaisin kotiin hänen luokseen. Välillä nämä vihjailut tuntuvat olevan enemmänkin käskyjä ja hän puhuu paljon, että ei ole varaa yksin asua niin isossa asunnossa..
N. viikko sitten mies sanoi suoraan, että meidän pitäisi muuttaa saman katon alle. Ei kertonut mitään järkevää perustelua miksi on niin kamala kiire muuttaa takaisin yhteen.. Kieltäydyin ja kerroin, että en ole vielä valmis muuttamaan yhteen.. Mielestäni suhteemme ei ole ihan vielä siinä pisteessä, että yhteenmuutto olisi kannattavaa. Paljon on vielä asioita selvitettävänä ja korjattavana. En tahdo muuttaa takaisin yhteen vain siksi, että saan kohta taas olla riitelemässä selvittämmättömistä asioista, pakata tavarani ja häipyä lapsen kanssa.. Halusin alunperinkin, että katsellaan mihin tämä menee ja voiko meistä enää tulla mitään. Ilman kiireitä/saman katon alle pysyvästi muuttamista ja miehelle tämä tuntui olevan ok.
Mies otti asiasta herneen nokkaansa aika rajusti. Käytös muuttui täysin tämän jälkeen, kun kerroin että en ole vielä valmis muuttamaan yhteen ja toistaiseksi olisi parempi että molemmilla on omat kodi missä olla , jos homma menee taas mahdottomaksi.

Mies alkoi heti sättiä, heittäytyi täysin kylmäksi minua kohtaan, ei ota huomioon ollenkaan.. On aivan kuin eri ihminen nyt.. Saattaa esim. imitoida puheitani jatkuvasti todella lapsellisesti kimittäen, lähtee kotoa ilmoittamatta minne on lähdössä ja laittaa puhelimen pois päältä/ei vastaa/lyö luurin korvaan.. Lähtevät lapsen kanssa kahdestaan ulos tai kyläilemään, vaikka yleensä mennään aina yhdessä. Sanoo usein lapselle tyyliin ''jätetään tyhmä äiti kotiin''...  Huutaa minulle, jos töistä kotiin tultuaan ei ole koti puhdas. (Tiskiä altaassa, roskia lattialla jne. Ei tarvitse olla edes mitään suurempaa, pari astiaa tiskialtaassa saa hänet raivon partaalle).
Illalla ei päästä sänkyyn nukkumaan, ei anna koskea/halua itse koskea minuun... Puhuu todella rumasti/halveksuvasti minulle ja saattaa mm. huoritella. Aamuisin on ollut tapana antaa suukko ja hali  minulle ja lapselle, kun lähtee töihin. Tänään totesi lapselle että ''ei äiti tarvitse mitään'', kun lapsi sanoi että anna äidillekkin pusu. Käyttäytyy kun minua ei olisi olemassakaan.

Eilen yritin asiasta jutella aisiallisesti ja sanoin, etten halua kiirehtiä yhteen muuton kanssa. Jos tämä yhteenpaluu ei onnistukkaan, en jaksa olla taas etsiä uutta kotia vähän ajan päästä. Mikä paniikki tässä nyt on, meillä on mennyt tähän mennessä hyvin näin ja onko se nyt niin paha asia, jos meillä nyt jonkin aikaa on vielä omat kodit.
Mies alkoi räyhätä hillittömästi ja syytti minua siitä, että hän joutuu minun ja lapsemme takia maksamaan ylimääräistä vuokraa, sillä me kuulemma LOISIMME hänen kodissaan.. Sanoin että voi muuttaa pienempään asuntoon ihan vapaasti jos ei vuokriaan pysty maksamaan, ei meidän mikään pakko ole hänen luonaan olla. Hän on itse halunnut, että vietetään suurin osa ajasta hänen luonaan! Kyllä hänkin voi ihan yhtälailla tulla meidän kotiin ''loisimaan'' tai eihän meidän pakko ole yhdessä olla, jos se tuntuu jotenkin vaikealle.
Sain sellaisen käsityksen miehen puheista, että hän ei halua muuttaa kyseisestä asunnosta ja haluaa minut vain jakamaan laskunsa saman katon alle..

Oli vain pakko purkautua jonnekkin sekavan tekstini kera.. Miehen käyttäytyminen ja räyhääminen sai minut ajattelemaan, että onkohan enää mitään hyvää edes tulossa. Mikä saa miehen käyttäytymään näin? Kannattaako tässä vaiheessa vain suosiolla nostaa kytkintä ja lopettaa miehen kanssa oleminen, kun sekoaa täysin välillä asioista jotka eivät mene hänen mielensä mukaan.

[/quote]

Kannattaa nostaa kytkintä.Olette siis jo aikaisemmin eronneet,kai siihen oli painavat syyt kun on yhteinen lapsikin.Jos miehellä on jo nyt  tuollainen asenneongema - oma perhe "loisii hänen kodissaan",ei  vanha suhde parane uudelleen lämmittelemällä.

Sun kannattaa kosia sitä miestä. Lisää yhteisiä lapsia, monta ja pian.