Kokemuksia lasten psyykelääkeistä?

Suurimmat ongelmat taitavat piillä pitkäaikaiskäytössä: mm. stimulantit eivät paranna koulumenestystä sekä vievät nälän ja haittaavat sen takia pituuskasvua

Meillä nyt lapsi sen verran vanha, että on päässyt iän tuoman kasvun ja itsehillinnän myötä eroon lääkkeistä. Käytössä on vuosien mittaan ollut ensin Concertaa ja sitten Stratteraa. Lääkitys aloitettiin vasta kolmannella luokalla, koska oli vaikea saada oikeaa diagnoosia ensin. Viikossa lääkityksen aloittamisen jälkeen opettaja huomasi (ja me kotona) täydellisen muutoksen. Ei enää häsläystä, pyörimistä ja toisten häiritsemistä. Koulutehtävät alkoivat onnistua eikä lapsi enää tunnilla repinyt tuskissaan tehtäviä joita ei saanut tehtyä. Mielialakin muuttui iloisemmaksi kun ei tarvinnut koko ajan saada kavereilta ja opettajilta negatiivista palautetta. Ruokahalu kyllä väheni huomattavasti, niin että piti välillä patistaa syömään. Pituuskasvussa ei koskaan tapahtunut mitään notkahdusta käyrällä vaan on aina mennyt ihan tasaisesti.

Stratteraan siirryttiin siinä vaiheessa, kun aamut ennen lääkkeen vaikutuksen alkamista ja illat sen loppumisen jälkeen alkoivat olla liian hankalia.

Jossain vaiheessa Concertan annos oli hieman liian suuri ja se aiheutti aggressiivisuutta ja tuskaisuutta, tämä helpotti kun annosta laskettiin.

Kaiken kaikkiaan lääkitys kyllä auttoi todella hyvin ja koulussa olisi ollut todella vaikea selvitä ilman sitä. Onneksi lapsellemme kävi niin kuin monella voi käydä, että kun tulee teini-ikään ja alkaa paremmin osata kontrolloida niitä omia impulsseja niin lääkitystä voidaan vähentää ja jättää lopulta kokonaan pois. Kyllä hänellä edelleen on vaikea istua pitkiä aikoja esim. autossa, mutta koulussa jaksaa tunnit olla suunnilleen paikoillaan. Käyttää myös stressileluja tunneilla joskus että kädet saa jotain tekemistä.