Kuinka paljon aiemmat sukupolvet mietti "onko meistä vanhemmiksi" "voimmeko tarjota lapselle kaiken" jne?

Up

Ei miettineet. Nykynuoriso nyt miettii ja pohtii millaisia geenejä haluaisi siirtää eteenpäin.

Eiköhän tuo ole ihan yleinen huoli ollut vanhemmilla kautta historian. Jollei sitten kyse ole jostain ongelmallisista tapauksista.

Ei sitten yhtään ja nykyajan uskonto on materialismi. 

Kyllä tuosta ikäryhmästä jo löytyy paljon heitä, jotka kyllä miettivät. Heidän vanhemmissaan sitten alkaa olla enemmän niitä, joille lasten saaminen on oikeastaan ollut itsestään selvyys ja mitä kauemmas mennään, melkein myös elinehto ( lapset olivat tärkeä työvoima)

Mietti varmasti, mutta ennen ikisinkkuja pidettiin enemmän friikkeinä, joten paine ryhtyä lapsentekotoimiin ja edes yrittää parhaansa oli suurempi. Nykyään paineet ovat aika vähäiset ja vertaisia löytyy joka nurkalta. Vahinkoja kävi tietysti kuten nykyäänkin ja silloin oli myöhäistä harkita. Toki nykyäänkään ei osa ihmisistä mieti yhtään mitään, mutta iso osa kyklä miettii noita asioita, jopa teinivanhemmista suurinosa miettii miten tarjota lapselle hyvät lähtökohdat vaikka roskasarjoista saa aika erilaisen käsityksen. Sen jälkeen kun lapsi on jo olemassa on vain myöhäisytä harkita kannattaako sitä tehdä.

Minun vanhempani eivät ainakaan, ovat aika suoraan sanoneetkin, että lapsia hankittiin kun kaikki muutkin niin tekivät. Meitä lapsia on monta ja kaikki ollaan enemmän tai vähemmän sairaita ja niin ovat vanhemmatkin ja lapsenlapsia tuskin tulee yhtäkään, koska viimeistään tähän sukupolveen näiden geenien lisääntymisen olisi syytä päättyä.

Mun 60+ ikäiset vanhemmat kyllä tarkkaan miettivät ja sen jälkeen hartaasti toivoivat kun puitteet olivat kunnossa siihen. Pitkät yritykset ja kolme lasta lopulta. Ei ole mitään valittamista. Usein noista mietteistä voi päätyä tekemäänkin lapsia eikä, kuten täällä moni uskoo, aina jättää lastenteko väliin jos yhtään elämää yrittää suunnitella.

Ei varmaan ihan samoilla sanoilla kuin nykyisin, mutta muuten luultavasti paljon enemmänkin kuin nyt. Aikaisemmin vanhemmat ja perheet olivat enemmän omillaan ja yhteiskunnan tuki oli aivan minimaalista. Miettivät varmaan lähinnä sitä onko meillä varaa lapseen ja pystymmekö tarjoamaan lapselle hyvät edellytykset elämälle. 1950-luvulla tosin lapsia vain tuli koska ei ollut ehkäisyä.

Luulen että toinen vanhempi mietti tai sitten ajatteli itseään. Toinen oli iäkkäämpi, ei olisi jäänyt maisemiin kuitenkaan.

Itse mietin ja äitini kuulemma luki 1960-luvulla kaiken mahdollisen lapsen kasvatuksesta ja hoitamisesta. Moni nuori luulee olevansa kehityksen huippu.

Ei minun vanhempani tai isovanhempani ainakaan miettineet, vaan menivät naimisiin ja sitten lapsia vaan tuli.

Sitten kun lapsia tuli ja jo oli perheessä, tuli isälle halu ja tarve tienata paremmin, jotta saa hyvän elintason.

Eli ura kasvoi lasten mukana.

Synnyin köyhille opiskelijoille, teini-ikäisenä kuulin kaveriltani että ollaan ”rikkaita” (vanhemmat oli jossain listassa missä on parhaiten tienaavia).