Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymyksiä asperger-ihmisille
21.05.2015 |
Moi.
Olen 30-vuotias nainen ja olen saamassa asperger-diagnoosia. Minulla on ollut siis vuosia joukko erilaisia, tosin suhteellisen pieniä melenterveysongelmia ja nyt lääkärit ja psykologit ovat alkaneet epäillä, että minun kohdalla kysymys on aspergerista.
Olen välillä menestynyt hyvin ja välillä huonosti opinnoissani ja ammattissani ja muutenkin elämässäni. Epätasainen kykyprofiili ja huonot sosiaaliset taidot ovat minun ongelmani. Minulla on myös muutama erityislahjakkuus, joita olen osannut hyödyntää työssäni ja opiskeluissani.
Nyt mietin, että kun diagnoosi varmistuu, kannattaako siitä kertoa ihmisille? Lähipiirille olen ajatellut kertoa. Entäs työyhteisö tai tuttavat, onko syytä mainita heille diagnoosista? Pelkään, että ihmiset alkavat pitää minua jälkeenjääneenä tms.
Olen lukenut kirjoja, jotka käsittelevät aspergeria ja olen alkanut ymmärtää itseäni paremmin. Jotenkin tuntuu, että suuri taakka on tippunut harteilta. Tietysti mahdollinen diagnoosi aiheuttaa myös paljon hämmennystä ja ihmettelyä, mutta itse nään diagnoosin ihan positiivisessa valossa.
Mitä mieltä olette? Ajatuksia?
Kommentit (7)
äheisimmille ihmisille voisi kertoa mutta harkitse tarkkaan kenelle kerrot. Myös ei-aspergerit osaavat käyttäytyä huonosti ja muita vahingoittavasti ja juoruilla ilkeyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kerro muille kuin lähipiirille. Työkaverit ja muut satunnaisemmat tutut leimaavat.
T. 30-vuotias asperger-nainen
Uusille tuttavuuksille en ehkä kertoisi, vanhoille kyllä. Olen asperger-aikuisen kaveri, ollut jo lapsuudesta asti ja olisi hassua, jos en tietäisi diagnoosista, tarkoitan, että ystäväni on välillä niin omalaatuinen, että auttaahan se ymmärtämään häntä paremmin kun tietää, ettei hän valitse olla outo. Toki hyväksyisin hänet ilmankin tietoa diagnoosista, mutta kuitenkin. Minusta hän on ihana tyyppi ja olen ylpeä, että mulla on asperger-ystävä! Kaikki ei hänen kanssaan nimittäin toimeen tule! Ja se on heidän menetyksensä.
Välillä olen miettinyt, kuinkahan asperger itsekin olen... Hankalaa varmaan vaan saada diagnoosia, kun en olisi mitenkään selvä tapaus. Mutta piirteitä kyllä löytyy. Ehkä en siksi ihmettele ystävääni, en ole koskaan ihmetellyt, toisin kuin moni, eli suurin osa luokkalaisistamme jne. Tai sitten mulla oli vain suvaitsevainen kotikasvatus.
Älä missään nimessä kerro tai et taatusti saa sitä paikkaa. Eihän kukaan oletakaan että työhakemuksessa avauduttaisiin kaikista ongelmista.
-4
"Minulla on ollut siis vuosia joukko erilaisia, tosin suhteellisen pieniä melenterveysongelmia ja nyt lääkärit ja psykologit ovat alkaneet epäillä, että minun kohdalla kysymys on aspergerista".
Väärät diagnoosit ovat yleisiä ennenkuin Aspergerin oireyhtymä selviää. Vertaistarinat diagnoosin vaikeudesta auttaa ymmärtämään omaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muuten oikein, että työpaikkaa hakiessa jättää oman asperger-diagnoosin kertomatta?
Ap
Alue: Aihe vapaa
PS. otsikko oli hieman harhaanjohtava. Toki kaikki halukkaat, myös ei-aspergerit, voivat osallistua keskusteluun :)