Lue keskustelun säännöt.
Ihminen, joka puhuu vain omista asioistaan
21.01.2022 |
Tiedätte varmaan ihmistyypin, joka nauttii puhua vain itsestään ja perheestään. Ei kuuntele muita, ei osaa keskustella vastavuoroisesti, vaan aina haluaa keskustelun kääntyvän itseensä. Todella ärsyttävää ja raskasta! Jutut voivat käsitellä kertojan lapsuutta, lapsuudenperhettä, kymmenien vuosien takaisia juttuja... Ketä kiinnostaa kuunnella tuollaisia asioita päivästä ja vuodesta toiseen? Henkilöllä ei ole mitään muuta kerrottavaa, kuin omat juttunsa...
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Jos sanot sinäkin joskus jotain siihen väliin, niin hän kyllä on sen ajan hiljaa, mutta jatkaa sitten taas omasta aiheestaan.
Niin, ja kääntää sen asian itseensä. Jos kerrot, että on jalka murtunut, niin eikös tämä kaveri ala muistelemaan kuin hänelläkin vuonna xxxx murtui jalka ja plaa plaa.
toiset ihmiset kokevat, että parasta keskustelua on sellainen, jossa jaetaan omia kokemuksia: heille se kertoo empatiasta: he kertovat noin, että voivat samastua tilanteeseen, vaikka eivät tietenkään voi täysin tietää miltä toisesta tuntuu. Normaalia keskustelua, että jaetaan kokemuksia ja yhtäläisyyksiä - tai vaikka eroja.
Siinä nimenomaan ei ole kyse empatiasta tai samaistumisesta, vaan siitä, että pääsee kertomaan ne omat juttunsa ja pistää vielä paremmaksi/pahemmaksi. Hänen kokemukset ovat aina parempia ja voimakkaampia.
Mistä sen tiedät? Oletko siis onnistunut kysymään joltain pölöttäjältä, että hänen pölötyksensä syy on se, että pääsee kertomaan omat juttunsa ja pistämään vielä paremmaksi/pahemmaksi? Vai oliko niin, että sinusta vain tuntuu, että pölöttäjän tarkoitus on sellainen (koska haluaisit itse päästä pölöttämään omia asioitasi <- no pun intended!)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Jos sanot sinäkin joskus jotain siihen väliin, niin hän kyllä on sen ajan hiljaa, mutta jatkaa sitten taas omasta aiheestaan.
Niin, ja kääntää sen asian itseensä. Jos kerrot, että on jalka murtunut, niin eikös tämä kaveri ala muistelemaan kuin hänelläkin vuonna xxxx murtui jalka ja plaa plaa.
toiset ihmiset kokevat, että parasta keskustelua on sellainen, jossa jaetaan omia kokemuksia: heille se kertoo empatiasta: he kertovat noin, että voivat samastua tilanteeseen, vaikka eivät tietenkään voi täysin tietää miltä toisesta tuntuu. Normaalia keskustelua, että jaetaan kokemuksia ja yhtäläisyyksiä - tai vaikka eroja.
Siinä nimenomaan ei ole kyse empatiasta tai samaistumisesta, vaan siitä, että pääsee kertomaan ne omat juttunsa ja pistää vielä paremmaksi/pahemmaksi. Hänen kokemukset ovat aina parempia ja voimakkaampia.
Mistä sen tiedät? Oletko siis onnistunut kysymään joltain pölöttäjältä, että hänen pölötyksensä syy on se, että pääsee kertomaan omat juttunsa ja pistämään vielä paremmaksi/pahemmaksi? Vai oliko niin, että sinusta vain tuntuu, että pölöttäjän tarkoitus on sellainen (koska haluaisit itse päästä pölöttämään omia asioitasi <- no pun intended!)?
Tilannetaju? Sosiaaliset taidot? Sellaiset ainakin puuttuu täysin tällaiselta.
Tiedän tyypin. Puhelin soi ja heti alkaa pälpätys. Joko häneen tai johonkin muuhun liittyen, pääasiassa hänen omaan elämään kuitenkin. Suu suoltaa asiaa niin ettei siinä muuta kuin kuuntele ja sano välillä tyyliin mmm, joo, aikaa.. Puhe on yleensä itseä korostavaa, hehkutusta ja häntä pitäisi kehua mutta siihen en jaksa lähteä. Joskus saattaa olla että kysäisee mitäs sulle johon jotain lyhyesti saatan vastata ja hän siirtää taas puheen itseensä. Itseä ei kiinnosta ruveta kilpaa puhumaan. Enkä usko että hän edes oikeasti olisi läsnä ja kuuntelisi mitä sanoisin. Lisäksi hän puhuu myös muiden asioita joten en luota että minunkaan asioista pysyisi hiljaa. Tyyppi on todella raskas, etenkin jos on muutenkin itse väsynyt niin ei meinaa jaksaa. Ja se tyyli millä itsestä puhuu on tosi ärsyttävää: mä kun oon tämmönen bling bling kun tykkään merkkivaatteista, mun mieskin sanoo mua glitteriks, hihii.. Töissä yks työkaveri kehui että voi vitsi oot laihtunut ja et mitä mulle on tapahtunut kun hehkun.. Yks tyyppi tuijotti mua pitkään kaupassa.. Mitä ihmettä tää on, mikä mussa on ku kaikki huomioi.. Mun uus poikaystävä sano et mun kanssa seksi on maailman parasta.. Vähä se on kyllä ihana, voi että miten kiltisti sanottu mulle.. Se on niin huomaavainen ja tulee kyllä kaikkien kanssa toimeen.. Sen lapset on aika vaikeita mut mun kanssa niillä menee tosi hyvin.. Exä sano et oon seksihullu, ai mä vai, hihiiii... Ai hitto tää on just niin mua, unohdin avaimet kotiin, mulle heti yks mies töissä sano et sä oot just niin tollanen töhelö, vaa multa onnistuu.. Nii ja kerroinks et mult kysyttiin paperit, hei haloo, paperit, oonks mä muka niin nuoren näkönen... Tein tänää 200 kyykkyä ja lankutin viis minsaa.. Ja sitä rataa.......
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt opetella kertomaan myös muiden ihmisten yksityisasioita, jotta en AINA puhuisi itsestäni.
En lukenut keskustelua tämän pidemmälle, mutta kummastuttaa tuo näkemys puheenaiheista. Mietin, mitä puhuimme tänään tauoilla työkavereiden kanssa: seudun parhaista hiihtoladuista, koirarotujen ominaispiirteistä, soijarouheen käyttämisestä ja koronatoimenpiteistä eri maissa. Taas olen iloinen omasta kuplastani.
AIna jään miettimään tämänkaltaisia aloituksia lukiessani (tuokin aloitus oli tällä palstalla joskus vuosi-kaksi vuotta sitten, joten lienee aloitus provo, mutta silti...), että miksi ihmiset ajautuvat uskomaan, että juuri heidän tapansa kommunikoida ja olla sosiaalinen on oikea tapa ja osoitus "oikeista" sosiaalisista taidoista? Jos ajatellaan sosiaalisesti taidokasta ihmistä, niin eihän hänelle olisi mitenkään vaikeaa kestää vaikkapa tuollaista 24/7 pölöttäjää ja hän saisi helposti keskustelun aikaan pölöttäjänkin kanssa - sosiaalisten taitojensa ansiosta. Kummini työskenteli koko työuransa psykiatrisena sairaanhoitajana ja hän on kuin kala vedessä jokaisessa sosiaalisessa tilanteessa. Ei mitään väliä keskusteleeko psykoottisen ihmisen kanssa, touretten, aspergerin tai "normaalin" - hän osaa viedä keskustelua eteenpäin ja saa omatkin asiansa kerrottua, jos niikseen tulee. Hänen ansiostaan olenkin ajautunut ajattelemaan, että todellinen sosiaalisesti taitava henkilö on sellainen, joka oikeasti osaa olla sosiaalinen kaikkien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täti tuollainen. Saattaa puhua 4h tyttärensä uudesta talosta. On aina ollut tuollainen eli ei ole vanhuudenhöperöyttä. Mietin että eikö jotkut ihmiset mieti lainkaan vuorovaikutusta, miten toinen sen kokee
Eikö ole ihan perusjuttuja että puheenaiheen pitäisi kiinnostaa molempia. En kyllä enää maksa junalippuja mennäkseni hänen ihailevaksi yleisökseen. On lisäksi kerskuri.
Mun tätini antoi luettavakseni tyttärensä ranskan kielisen väitöskirjan. Oli niin ylpeä siitä. En osaa ranskaa, joten en ymmärtänyt tuon taivaallista. Lisäksi hän kertoi, miten tyttären laukku oli joutunut väärään koneeseen ja konsulaatti tms. oli korvannut "tissiliiveistä lähtien" hänen uudet vaatteensa.
Muutenkin kehui perhettään eikä vaikuta yhtään kiinnostuneelta minusta. Kuitenkin loukkaantuu, jos en mene kylään.
Mulla on kaveri, jonka luokse ei kannata mennä koskaan, jos hän on ollut matkoilla. Avaa kartan lattialle, näyttää mitä reittiä kuljettiin kun käytiin jossain. Valokuvia tietysti, satoja, esittelee kuitteja ravintoloista yms. missä kävi. Juttu voi kestää pari tuntia, kunnes keksin jonkun tekosyyn lähteä kotiin.
En voi ymmärtää, miksi hän luulee että haluan kuulla noin paljon yksityiskohtia matkasta, jolla en ollut mukana. Jonkin verran valokuvia tajuan, mutta hän laittoi niitä jo someenkin yllin kyllin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tällainen. Kaiken hän saa käännettyä omaan itseensä, jopa muiden vastoinkäymiset. Veljeni sairasti nyt pandemia-aikana rajun koronan, josta jäi pahoja pitkäaikaisvaikutuksia. Jos veli ottaa tämän puheeksi, niin aina äitimme saa käännettyä siitä puheen omaan "altistumiseensa" (=oli tavannut veljeäni monta päivää ennen oireiden alkamista) ja siihen, kuinka hirveää oli käydä koronatestissä, joka oli tietenkin negatiivinen. Jos aihe on sellainen, josta hän ei saa käännettyä puhetta itseensä, niin hän väkisin vaihtaa aihetta.
Kaikkein turhauttavinta tällaisten ihmisten kanssa on kertoa jotakin omaa juttua ja nähdä, ettei kuulija reagoi mitenkään sanottuihin asioihin. He vain odottavat sopivaa hetkeä kaapata keskustelun omaan haltuunsa. Ikään kuin keskustelu olisi aidon vuorovaikutuksen sijaan jokin kilpailu siitä, kuka saa puhua eniten omia juttujaan.
Meillä taitaa olla sama äiti :D
En jaksa vastata äitini puheluihin kun se menee aina minä-minä-juttuihin ja jos en myötäile, niin korottaa ääntä ja jauhaa samoja juttuja moneen kertaan.
Vaikka tuntuu pahalta, niin välillä karjun hänelle, että turpa kiinni ja kuuntele myös vuorostasi.
Jos ei auta, niin lopetan puhelun.
Äidillä ja siskollani on paha tapa, että jos vastaan liian nopeasti puheluun tai tekstiviestiin, niin alkaa soittamaan peräkkäin ja pommittaa läkähdyksiin asti.
Sisko saattaa laittaa jopa 10 tekstaria peräkkäin, minä koiran kanssa ulkona, minä kotona, ärsyttäviä giffejä. Töissä sitä ja tätä, yleensä haukkuu kaikki työkaverinsa.
Pidän parin päivän hajurakoa, koska läkähdyn kumpaankin. Ihan kuin lehmät kevätlaitumella, ei mitään rajaa.
Menikö sulla taas ketjun pointti lahjakkaasti ohi?